Ja kaikenmaailman hippohiihtoja.
Havahduin osallistuneeni kaikkiin mahdollisiin sellaisiin ja varmaan  enemmän, kuin muutamana viime kesänä yhteensä.
Ennenkuin joku ystävällisesti kertoo missä kokoontuu lähin AA-kerho, niin ei ei hätää! Osaan olla mukana myös selvinpäin autolla.
En väitä ettäkö se olisi yhtä hauskaa, mutta joskus mukavuudenhaluinen ja laiska minä päihittää krapulaiset aamut, pitkät kävelymatkat puristavilla kengillä, yölliset roskaruoka ahminnat ja  pankkitilin tyhjentymisen.
Tai ainakin puolet noista, nimittäin roskaruokaa menee silti ja pankkitili tyhjentyy jokatapauksessa.
 

 

 

 

Kerran (kun en ollut autolla) juhlittiin Saaran kanssa itsemme henkisesti 15-vuotiaan tasolle ja illanpäätteeksi mm. kastelijat oli maailman hauskin juttu.
En koskaan saa kastelijoiden ihmeellisyydestä tarpeekseni.
Siellä me kikatettiin litimärkinä Helsingin kesäyössä varmaan kaksi tuntia putkeen ja ohikulkijat katsoivat oudosti.
No, oho. Sellaista sattuu.

Tänään juhlitaan yhdessä sitten viimeistä kertaa vähään aikaan (ymmärsitte varmaan pointin oudosta lauseestani huolimatta). Saara muuttaa Etelä-Afrikkaan ja minusta se on luonnollisesti todella mälsää, mutta ei voi muuta kun nostaa hattua rohkealle teolle ja minä pääsen sinne sitten talvella vierailemaan, joten ei ne asiat niin huonosti kai ole, jos on joka talvi pakko mennä Afrikkaan käymään.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos tänään bongaatte tytön litimärkänä hyppimässä nurtsilla, se en ole minä.

 

Havahduin kesäkiireiltäni, että en ole muistanut kirjoittaa mitään Prahan jälkeisestä mökkilomastamme.
Havahduin juuri nyt uudestaan, että siitä ei oikeastaan ole mitään kirjoitettavaa.
Perus: hei me saunottiin, uitiin, syötiin, soudettiin ja ah, oli niin mukavaa, on jo aika loppuunkuluneita juttuja ja täälläkin tullut varmasti muutamaan otteeseen hehkutettua.

Sen sijaan pelasimme jalkapalloa! Ihka aidolla kentällä vielä, mikä tekee siitä siis epämökkimäistä ja näin mainittavan arvoisen.
Jokatapauksessa, oli kiva huomata, että olen siinä surkea. Riittääköhän surkea edes kuvaamaan säälittävyyden huipentumaa? Ei, ehkä kuvailisin sitä katastrofaaliseksi ja äärettömän noloksi ihmiseltä joka kehuu olevansa niin hyvä mm. koriksessa (siis jos on hyvä oli joskus kouluaikoina ihan ok jossain lajissa, niin eikö silloin voi olla hyvä aina kaikessa urheilussa?).
Mukavaa, että mä opin itsestäni taas uuden kivan asian- pelkään jalkapalloa, siis sitä palloa!
Kiljuin kuin pistetty sika aina tämän paholaisenpallon tullessa kohti ja jopa minun juostessa sitä kohti.
Kaikenlisäksi hyvä kuntoni petti jo ensimmäisen minuutin kohdalla, jonka jälkeen nurmikenttä näytti hehtaartin kokoiselta kidutusmantereelta.
En halua edes mainita, että pelasin siis vaahtosammuttimen kokoisia serkkujani vastaan.
 

 

Yh, kipeitä muistoja. Voisin salaa ruveta harjoittelemaan lajia (jos pessi lasketaan mukaan?) ja ensikerralla luultavasti lostaa tyttönä joka on maailman paras jalkapalloilija.
Masterplan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten toinen vähän enemmän mökkiaiheinen aktiviteetti- vesisota.
Ei sekään sujunut ihan niin mukavasti, tälläkertaa Laurin osalta joka juoksi (ja ihan varmasti muistelisin myös kiljuneen) minua ja pelottavaa vesipyssyäni kohtalokkain seurauksin pakoon autooni. Autoon!
Kuka juoksee vesipyssyä pakoon autoon, kun vieressä on mm.leikkimökki, isoja puita, pensaita, talo, varasto jne.
No, herra heittäytyi niinkin taktisesti ajoneuvooni sisään, että onnistui potkaisemaan käsijarrun rikki.
Käsijarrun joka oli oli päällä ja jota ei saanut enää alas.
En ole tästä ollenkaan katkera, mutta ihan vaan mainittakoon että se on edelleen rikki ja olen ihan sujut asian kanssa.

 

 

 

Jouduimme kävelemään kotiin.

 

 

Sateessa.

Nellyltä melkein vuosi sitten tilasin mekon, jota en ole kertaakaan käyttänyt. Harvemmin ostan ja "unohdan" mitään kaappiini, jotin olin rohkea ja laitoin sen vihdoin päälleni toissapäivänä.
 

Mekkohan ei istunut alkuunkaan ja yläosa valui alaspäin. En halunnut näyttää rintavarustustani vastaantulijoille, joten leikkasin suikaleen vyötärön nauhasta ja ompelin sen niskalenkiksi estämään mekkoa valahtamasta.
Aika näppärää toimintaa tällaiselta sälääjältä ja vielä hirveässä kiireessä.
Taputin itseäni olalle ja melkein haaveilin jo seuraavasta MacGyverin pestistä. Pissis macgyver.