Vähän jotain muutakin tähän väliin kuin loputtomia löpinöitä Barcelonan kulmista ja kuppiloista.

Olin eilen töissä! Sinäänsä ei siinä mitään erikoista, mutta oli hieman erilainen vuoro.
Työskentelimme GameBook golfkiertueen finaalissa ja sain ajaa golfautoa! -Olen koko ikäni halunnut ajaa golfautoa! Se oli mahtipontista.
Minä joka yleensä ajan autolla tuhatta ja sataa, pääsen vihdoin himoitsemaani golfkärryyn ja tupruttelen sillä varovasti eteenpäin kun liikennekammoinen mummo rollaattorilla konsanaan.
Siis ihan kuin allani olisi ollut mitä arvokkain ajopeli, jota pitää kohdella kuin murenevaa museoautoa. 
Mikäköhän minua taaskin vaivasi.

Hurjan autorallin lisäksi työpäivä oli mitä leppoisin; aurinko paistoi, kenelläkään ei ollut kiire, golffaajat iloisia ja työnkuva oli helppo- tehdä juomia ja jakaa niitä ilmaiseksi!
Mikäs sen mukavempaa. Tätä iloa kun työssäni ei hirveän usein nimittäin koeta.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                 Pahoittelen kuvien laatua. Iphone oli taas asialla. 

Sellaista eilen. Nyt riennän (tai ehkä laahustan pää painuksissa) salille.
Kesärientojen keskellä urheilu kun ei ole aina ollut päällimmäisenä mielessä ja viimeisen kuukaudenkin aikana olen onnistunut jopa ehkä kaksi kertaa salille. Hurjaa touhua, mutta kaipaan niin terveellistä elämäntapaani ja pirteää oloa.

No, katsotaan mitä kankeudeltani saan aikaiseksi.

 

Ystäväni aina ihmettelivät kun sanoin, etten ole koskaan oikein kokenut mitään mielettömän hyviä ruokaelämyksiä Barcelonassa. – Tuossa mahtavasssa ruokailukaupungissa.
En tiedä onko minulla oikeasti vain todella huono tuuri, vai voiko hyvän ravintolan löytäminen sieltä oikeasti niin suurta arpapeliä?

No, onneksi tällä kertaa onnisti ja sain melkein joka ravintolassa hyvää ruokaa. Tietysti asiaa auttoi se, että söimme vain ravintoloissa mitä meille oltiin suositeltu.
Näitä suosituksia olisi enemmän kuin mukava jakaa myös eteenpäin, mutta minä toope täälle hei, en kaikessa viisaudessani tajunnut tallentaa ravintoloiden nimiä takaraivooni. Olisihan se ollut kamala vaiva.

Tässä kuitenklin muutama mitä mieleeni jäi.

Sushia. Kerrankin söin melko hyvää sushia ulkomailla! Melko sana tulee siitä, että olen todella vaativa tämän ruokalajin kohdalla ja vaikka paikkaa on kehuttu paljon, se ei silti mene omien suosikkejeni edelle. Hyvää ruoka kuitenkin oli.
 

 

Kysessä on ravintola Nomo, joka sijaitsee lähellä Passeing de Gracia katua, muistaakseni Diagonal metroasemalta ylöspäin.

Passeing de Gracia kadulla ja sen läheisyydessä sijaitsi muitakin hyviä ravintoloita.
Tapasta syötiin kahteen kertaan kadun alkupuolella sijaitsevassa TapaTapa- ravintolassa.
 

Ensimmäisellä kerralla ruoka oli mielestäni todella hyvää. Toisella kerralla jäi vähän huonompi maku suuhun, vaikka söimme osittain samoja tapaksia, kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Onko tämäkin nyt jotain arpapeliä sitten, tiedä häntä.

Toisella käynnillämme saimme vielä todistaa mitä oudoimman vessassakäynnin.
Ravintolan alakerrassa sijaitsi vessat ja ennen lähtöämme kävimme siellä vain ilmeisesti nähdäksemme paikallisen naisen (ihan siististi pukeutunut ja muutenkin normaalin oloinen) pesemässä hapaita.
Naista ei häirinnyt ollenkaan meidän läsnäolomme hänen suorittaessaan iltapesuaan. Kun hampaat oltiin viimeistelty oikein hammaslangalla, alkoi kasvojen puhdistus ja rasvaaminen. Tämän kaiken olisin sulattanut vielä ihan muitta mutkitta, mutta ei. Nainen ottaa seuraavaksi pikkuhousunsa ja alkaa pestä niitä lavuaarissa, siis yhtään häpeilemättä hanan alla hinkkasi sormin pikkkuhousuistaan likaa pois.
Kaiken kukkuraksi hän kysyy meiltä englanniksi voisimmeko auttaa häntä.
– siis toki, onko sinulla siellä toisia pikkuhousuja mitä voisin pestä, vai pidänkö näistä kiinni, jos sinä hinkkaat.?

Tässä vaiheessa ystäväni poistui vähin äänin vessasta minun jäädessä tähyilemään mahdollisia piilokameroita naisen kuivatessa pikkareitaan käsienkuivaajassa.

Piilokameroita ei löytynyt, eikä nainen osoittanut mitään lopettamisen merkkejä, joten häivyinpä sitten minäkin, ennen kuin alkaisi vaikka tukan pesu vessanpöntössä.

Koska asuimme ystävämme luona, missä käytösämme oli keittiö kaikkine tarvikkeineen sai onneksi aina välillä vetäytyä kummallisesta ravintolamaailmasta syömään kotiruokaakin.
Itsehän en ruoanlaitto puuhiin tosin osallistunut kertaakaan. Talossa oli osaavia ruoanlaittajia jo ihan tarpeeksi ja koska minulle on suurta luksusta jos saan jonkun muun tekemään kotiruokaa vetäydyin vain katselemaan ja nauttimaan lopputuloksesta.

 

 

Ruokakaupassa ruoka on muuten aika halpaa ja varsinkin LaRamblan isomassa marketissa valikoima todella hyvä. Aamiaistarvikkeet ostettiin aina kotiin/rannalle ja tahdon muuten myös suomeen ihania hedelmärasioita, mitkä maksavat ehkä maksimissaan sen kaksi euroa.
Täällä kun saa sen hienon hedelmärasian stokkalta hintaan jotain 16€ (okei, ehkä n. 5 euroa, mutta silti).
I wish.
 

 

Tags:

Vaikka olenkin vieraillut Barcelonassa neljä kertaa en ole koskaan päässyt millekkään muulle rannalle, kuin tälle ihanalle ylivilkkaalle Barceloneta- nimiselle turistirannalle.
Barceloneta on kätevästi lähellä keskustaa, mutta täynnä turisteja, kaupustelijoita ja taskuvarkaitakin.
Toisaalta varkaita en nähnyt nyt viime kerralla ollenkaan. Muutama vuosi sitten näin päivässä ainakin viisi hysteeristä turistia juoksemassa ympärinsä rantaa etsien kadonnutta laukkuaan ja poliisiasemille jonot kiertelivät ulos asti.

 

 

Joka vuosi rannalle lisääntyy myös uusia hauskoja myyjiä.
Ennen kaupiteltiin vaan rantahierontaa, kylmiä juomia ja hieman joitakin rättejä/aurinkolaseja, tai pään letitystä.
Nyt on yleistynyt mojitokauppiaat, leikkitatuointien tekijät, erilaiset ruoat ja donitseja päänsä päällä kantava mies.

Siitä on kuule aaltojen äänet ja linnunlaulut kaukana, kun mitään muuta et kuulekkaan, kuin kauppiaat huutamassa kilpaa: servesa, cola, fanta, aqua cold beer!, frehs coconut duleduleduleduledulee!, massahe massahe massagee!, mojito mojito fresh mojitoos! ja vähän väliä joku mies istahtaa viereesi näyttäen batman tatuointeja, aurinkolaseja, saronkeja, tai miksei vaikkapa sikaa säkissä.

No sen siitä saa jos menee suurkaupungin suosituimmalle turistirannalle. Sitäpaitsi on välillä ihan mukavaa, kun ei tarvitse nousta ja lähteä kauppaan. Saat kylmän veden eurolla suoraan syliisi, tai mehukkaan donitsin jos makeanhimo iskee.
Sitäpaitsi donitsimyyjä oli huikea. Päänsä päällä donitsivuorta kantava, triangelia soittava ja hassuja lauluja laulava mies, ei voi olla muuta kuin hauska. Yritin kuvata tätä rannalla hyppivää donitsispektaakkelia, mutta kaveri oli niin vikkelä, että ehti heti rantautua näkymättömiin.
Tässä kuitenkin säälittävä yritykseni:

Ensikerralla testataan sitten niitä muitakin rantoja.
Olen kuullut, että mm. puolen tunnin junamatkan päässä sijaitsevassa idyllisessä pikkukaupunki Sitgessä on paljon kehuttuja rantoja ja muutenkin kaupunki olisi näkemisen arvoinen.