Archives
 

01 heinä 2011

Posted at 08:18h in Yleinen by
0 Likes

Kävimme syömässä kotimaista sapuskaa tarjoavassa ravintolassa, Martassa. Martta on Marttaliiton talossa Martta kahvilan vieressä. Saanko sanoa vielä kerran Martta?
Martta.

Ruoka oli todella hyvää ja annokset niin pikkuriikkisiä, että helposti upposi alkupalat, pääruoka ja jälkiruoat (kyllä, söin kaksi jälkiruokaa!). Ruokalista aiheutti vaatimattomille aivoilleni pari verbaalista pähkinää purtavaksi. Menu nimittäin oli täynnä sanoja, mistä ei vaan voinut tietää onko kyse nyt perunasta vai puusta:
lipstikka, myky, särvin.. Oudoin sana oli spydäri. (pyttipannu. Miksi en ole koskaan ennen kuullut tätä sanaa?)
Ota noista nyt sitten selvää.
 

Savusärkää

 

Savustettua ankanrintaa

 

 

Pippuripihvi

 

 

Kuutamovanukas

 

 

Suklaakakku

Joku innostui pippuripihvistään niin paljon, että uhkaili sen olevan parasta pippuripihviä mitä on koskaan syönyt.
Ehkä joudutaan menemään uudestaan.

P.s. Anteeksi, jos kukaan ei halua enää tämän jälkeen nimetä lastaan Martaksi.

 

Print page
0 Likes

30 kesä 2011

Posted at 08:29h in Yleinen by
0 Likes

mikä episodi sen hukkumisesta syntyi.
Olimme lähdössä puistoon ottamaan aurinkoa ja mystisesti vilttimme oli kadonnut. Sitä sitten etsittiin kotoa ja autosta epätoivoisen raivon partaalla (tai no, minä nauroin ja Lauri kirosi). Se olisi ollut hulvattoman hauskaa, jos oikeasti viltin hukkumisesta syntyisi parin tunnin kestävä vitutus, mutta asiaa pohjustikin lukuisat muut kadonneet tavarat.
Asunnostamme kun on alkanut katoamaan viimeaikoina mystisesti tavaroita: rahaa, meikkejä, vaatteita, astioita, viltti!
Minä epäilen, että tavaroiden paikkaa on siirretty ja asunnossamme on luonnollisesti poltergeist.
En suostu myöntämään, että tavaroiden hukkuminen olisi omaa hajamielisyyttäni, en.
Ovathan kaikki tavarat toki olleet minun, tai nähty viimeksi minulla, mutta eihän se mitään todista. Poltergeist vaan on ovela ja lavastaa minut. Jep, näin sen täytyy olla.
 

Onneksi varaviltti oli olemassa ja päästiin aurinkoon. Tunnissa selkäni ehti palaa aivan punaiseksi, jättäen bikinien naruista keskelle selkää valkoiset kivat viivat
Päällä oli nyt ne Lahden hätäostos bikinit, niitä kun täällä kyseltiin.
Jos aikaa ja valikoimaa olisi riittänyt olisin luultavasti valinnut jotain muuta. Myyjäkin hieman kummasteli kassalla kun toikaisin ääneen, että kylläpä harmittaa, kun joutuu ostamaan noin rumat bikinit.
Loppupeleissä, ne eivät edes ole rumat. Ne ovat oikein kivat, mutta eivät vaan istu minulle.

Print page
0 Likes

28 kesä 2011

Posted at 08:26h in Yleinen by
0 Likes

Omasta mielestänihän minä halittsen autolla ajamisen miltei täydellisesti. Suuntavaisto on aina hukassa, mutta kyllä homma on muuten hyvin hanskassa. 
Matkalla juhannuksen viettoon omaksi suureksi yllätyksekseni sitten peruutinkin jonkun naisen autoa päin parkkipaikalla. Minä en koskaan törmäile mihinkään! Teki mieli nostaa kädet pystyyn, kävellä pois paikalta ja sanoa, että se en voinut olla minä. 
Onneksi kyse oli pienestä tönäisystä, eikä kumpaankaan autoon jäänyt pienintäkään jälkeä. Toinen osapuoli nosti asiasta kyllä aikamoisen shown. Väitti jokaisen puskurin naarmun tulleen tönäisystä- kohtiin minne autoni olisi ollut mahdotonta edes osua. Paikalle tuli paikallinen mies puolustamaan minua ja lopulta nainen tyytyi yhteystietoihini ja päästi minut menemään. Olin punainen kuin tomaatti ja ikuisesti traumatisoitunut peruuttamisesta. 
 
Ajoin myös päin puuta. (tai sitten kuva on lavastettu)
Loistavaa alkua seurasi tajuaminen, että olin unohtanut uimakamppeeni kotiin. En myöskään koskaan unohda mitään, joten tässä vaiheessa teki mieli jo lyödä itseään nenään. Lauri ehdotti että kipaisemme Lahden keskustasta ostamassa puuttuvat bikinit ja niin me sitten juoksimme siellä ostoksilla sopivasti juuri viisi minuuttia ennen kauppojen sulkeutumisaikaa. 
Loppu hyvin kaikki hyvin ja pientä eksymistä lukuunottamatta loppumatka taittui leppoisasti.
 
 
Mutta, en silti vaan pääse tuon törmäilyn yli. Kamalaa mokaamista naiselta joka kutsuu itseään maailman parhaaksi taskuparkkeeraajaksi. Niin…
Print page
0 Likes