Posted at 16:30h
in
Uncategorized
by julia
Muistatteko kuinka kehuin GinaTricot'n uutta Say Blue –mallistoa? Yhteistyössä Say Lou Loun kanssa tehtyä musiikkia ja inspiroivaa markkinointia?
En koskaan maininnut, mutta GinaTricot järjestää myös ehkä maailman ensimmäisen HeartBreak Concert –tapahtuman Say Lou Loun kanssa huomenna.
Mielestäni jotenkin hyvin suloista ja ihanan erilaista. Konsertti sydänsuruista kärsiville.
Kampanja on saanut mm. Monet ruotsalaiset bloggaajat jakamaan tarinoita eroista ja ensimmäisitä sydänsuruistaan, joten niinpä päätin kertoa minäkin.
Sydänsurut ja ero. Pahimmillaan se outo tila, kun viimeinenkin järjen hiven katoaa, kuin pissa lumeen. Ruokahalua ei ole laisinkaan, tai sitten se tuplaantuu. Öisin ei todellakaan nukuta, aamuisin ei päästä sängystä. Yhtäkkiä aletaan uskoa hölmöjen rakkauslaulujen sanoihin, ehkä vähän yliluonnolliseen, miksei johonkin uskonlahkoonkin. Useimmiten kuitenkin menetetään usko kokonaan. Osa ryyppää, toiset hurahtaa joogaan. Jotkut ei kykene kumpaankaan.
Ihan sama minkä ikäinen olet, tuntuu kuin olisit takaisin teini-iän hormonimyllerryksessä ylä-asteella.
Hullunkurista puuhaa ja niin hemmetin rankkaa.
Jos ei lasketa sitä, että ylä-asteella poika jonka kanssa olin ”kimpassa” jätti minut legendaarisesti post-it lapulla kahden päivän kimpassa olon jälkeen, niin te varmaan muistattekin, että oma ensimmäinen eroni tapahtui tosiaan vasta hiljattain.
Vaikka suhteen lopettaminen oli harkittu, sovussa ja ilman riitoja päätetty, sain silti muutaman viikon uuden elämän viehätyksen jälkeen kokea miltä eroahdistus todella tuntuu.
Siinä missä edellisenä iltana olin aivan onneni kukkuloilla uudessa asunnossani, heräsinkin seuraavana aamuna elämänilon kummallisesti leikkien piilosta. Muistan mittailleeni kuumetta – olenko flunssassa? Seuraavaa päivänä mietin paniikissa olenko mahdollisesti muka masentunut. En kai, kun juuri piti alkaa niin hauska uusi elämänjakso. Googletin jopa kaiken maailman oireita ja keksin itselleni ties mitä lääketieteellisiä diagnooseja. Seuraavaksi lähti ruokahalu, sitten yöunet ja niiden mukana lopulta lähes kaikki voimat. Suoraan sanottuna ketutti, mutta samalla niin äärettömän nöyräksi se teki – koskaan ennen en ollut niin kiitollinen ystävien ja perheen tuesta. Siitä omasta helposta elämäntilanteesta, kun pystyi irtaantua hetkeksi töistä ja ns. Paeta paikalta.
Muistan, että hävetti niin paljon, oli jotenkin niin älyttömän heikko.
Nyt myöhemmin naurattaa.
Molempien elämät lähti loputa erillään siihen suuntaan mihin oli aina halunnutkin. Oma elämäni heitti vielä eteen sellaisia uusia juttuja, että en olisi osannut niistä edes haaveilla. Nyt tuo pieni kompurointi tuntuu olleen vain hyvästä. Pakollinen irtaantumisvaihe ennen uusia juttuja.
Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti monia erilaisia erotarinoita.
Erilaisia. Rankkoja, ehkä helppojakin. Niitä saa jakaa tänne jos haluaa. Aikoinaan auttoi muiden kokemukset kummasti myös minua, ehkä ne voisi auttaa nyt jotain toista?
Vaatteet: Gina Tricot Say Blue -mallistosta
Kuvat: Mona Salminen
