Hat Tebian//Jacket Primeboots(here*)//Shirt GinaTricot//Pants Lindex//Bag Celine//Shoes Zara

 

Olenko ainut, kenellä menee ”helpoissa ja huolettomissa” kampauksissa enemmän aikaa, kuin mitä kyseinen nimike antaa ymmärtää?
Ainut kuka saa käsilihakset kipeäksi vain yrittäessään koota päälaelle sitä puolinutturan sotkuista sykeröä?
Kenellä menee kotitekoiset helpot kasvonaamiot pieleen, lopputuloksena vain rasvaiset hiukset ja jotain hunaja-avokado mönjää sieraimissa?
Se kenen suolasuihke surffikiharat näyttävät tahmealta takulta?
Kuulas ja luonnollinen meikki näyttää siltä kun olisi juuri hikoillut salilla?

Haha, okei ehkä vähän innostuin, mutta välillä tuntuu, että luonnollinen ja huoleton on hankalampaa kuin kilo lakkaa ja läjä puuteria.

 

Näissä kuvissa päätin piilottaa huonon hiuspäiväni hatun alle ja heittää latvat poolokauluksesta sisään.
Tiedättehän, huolettomasti vain unohtui hiukset paidan sisään, kun aamulla sukelsin poolokauluksen läpi. Muutama hiustupsu edestä on karannut huolettomasti roikkumaan, muut pysyvät paidan sisällä huolettomasti kuin päiväunilla peiton alla.

Tai ehkä ei. Oikeasti asettelin hiukset noin, enkä oikein onnistunut siinäkään. Hiukset kutittivat koko päivän ja lähes kaikki yrittivät purusta yli kauluksesta. Latvat olivat kuitenkin sellaista takkua, että pidin pintani pitää ne piilossa. Lopulta sidoin hiukseni leuan alta ponihännälle ja piilotin sen paidan alle. Olo oli vähän kuin hiuspartaansa tukehtuvalla.

Naurettavaa, mutta päätinpähän kertoa. Huoletonta maanantaita kaikille 🙂

 

 

// Effort to effortless
Haha did you know that sometimes it takes so much time for me to do messy hair and natural makeup etc. Am I the only one?

The only one who gets sore muscles just trying to put together the messy bun?
The one whose easy homemade facial masks go so wrong that the result is a greasy hair and some honey-avocado goo inside my nose.
The one whose salt spray surfer curls are just one big sticky mess?

In these pictures, I tried to hide my bad hair day under my polo neck. You know, put on a turtleneck and leave you hair tucked in. Bedhead-y, casual.

Or not. I stuffed my hair there on purpose and it tickled me, and all the hair tried to come out. In the end, I tied my hair to a ponytail under my chin and hided the whole thing again under the shirt.
It felt like I had a hair beard.

– Muistan kun joskus varhaisteininä katselin vessanpeilistä tuntematonta tyttöä.
Tytöllä oli kampa ja lakkapullo ja se teki mielestäni jotain kummallista – suihkutteli hiuslakkaa holtittomasti hiustupsun juureen ja alkoi sen jälkeen kammalla raastamaan hiussuikaletta isoksi takuksi. Kohta koko tukka oli kolminkertaistunut jättipalloksi. Myöhemmin tajusin, että tätä kutsutaan tupeeraamiseksi.
Siitä alkoikin sitten oma takkuinen pottapää –kauteni. Matkin vessatyttöä, koska en tiennyt muuta keinoa miten hiuksiani muotoilla.

– Muistan kun aloin kiinnostua ruuanlaitosta. Leikkasin salaa lääkäriaseman odotustilassa aikakausilehdistä kanaviillokki-ohjeita.
En löytänyt kaupasta tarvittavaa curryjauhetta, joten ajattelin, että sen voi korvata laittamalla vain tuplasti pippuria ja niitä kummallisia laakerinlehtiä. 
Kanakastike, mikä koostui lähinnä laakerinlehdistä ja mielettömästä määrästä valkopippuria sai minut lähes kokonaan luopumaan ruuanlaitosta. En halunnut enää etsiä inspiraatiota odotustilan lehdistä, tai kysellä ujona curryjauheita.

– Muistan kun hankin ensimmäisen kuntosalijäsenyyteni. Tein vatsalihasliikkeitä monia satoja kerralla. Luulin että mitä enemmän toistoja ilman taukoja, sen parempi. Kilpailtiin kaverin kanssa kumpi sai ensin tehtyä täydet 100 liikettä rutistuslaitteessa.
Ostin jopa proteeinijauhetta. Litkin tuota maitoon sekoitettua klimppistä juomaa hirveitä määriä ympäri vuorokauden. 
Ei ollut hajuakaan mikä olisi ollut oikea tapa treenata, tai palautua.

 

Tämä kaikki tuli tänään mieleeni kun googletin unohtamani lihaskuntoliikkeet salilla. Ja kun kevyesti tupeerasin hiuksiani kuntosalin pukuhuoneessa ennen ”huoletonta kalanruotolettiä”-  olin nähnyt ohjeen jostain youtube –kanavasta. Repussakaan ei ollut protskujauhetta, vaan rasiassa eilen valmistamaani japanilaista salaattia. Olin löytänyt reseptin toissapäivänä erään ruokabloggaajan sivuilta.

Asioiden oikein tekeminen on nykypäivänä helppoa. Virtuaalinen maailma on niin täynnä reseptejä, meikkivinkkejä, pukeutumisinspiraatiota ja kikkakolmosta siihen, miten puhdistaa auto sinne kaatuneesta riisiviinietikasta.
Soveltaa voi tuhansilla eri ohjeilla ja neuvoja saa lähes kaikilla osa-alueilla.

Vaikka onhan oma viehätyksenä siinäkin, ettei kaikki ole klikkauksen päässä saatavilla ja asioita pitää etsiä ja opetella ulkoa. Silti mietin usein, miten hurjasti olen oppinut verkkoteknologian mahdollistamana sosiaaliselta medialta.

On tavallaan rentouttavaa ettei enää ole niin helppoa koko ajan vain mokailla.

 

Tästä tuli mieleen kysyä – mitä teille jää mieleen blogeista? Onko se vain nopeaa selailua, vai jääkö käteen jotain hyödyllistä?
P.s jos joku kokeilee reseptejäni pliis kertokaa onko ohjeeni tosi sekavia? 😀

 

 

// what do you remembered from blogs?
– I remember when I was a teenager and looked through the bathroom mirror this unknown girl who tease her hair.
I began to imitate her because I did not know any other way to style my hair. I looked ridiculous

– I remember when I bought my first membership to the gym. I did ab exercises hundreds in a row. I thought that more repetitions without breaks is the way to do it.
I even bought protein powder and drank it with milk ridicules amounts every day.  I didn’t have a clue how to work out, or eat after that.

This all came to my mind today at the gym when I googled my workouts that I couldn’t remember. And when I lightly tease my hair for that "messy braid" that I saw in a video vlog. I also didn’t have protein powder with me. Instead I had a Japanese salad that I made yesterday. I found the recipe in a food blog.

Making things correctly is easy these days. The virtual world is so full of recipes, makeup tips and style inspiration. Even cleaning tips if you accidentally spill rice vinegar in your car.

So this came to my mind – what do you remembered from blogs?

Tags:

 

Eilen pääsin vihdoin testaamaan hehkutetun Herttoniemen Treffipubin. Ihan perinteisesti ei päästy vielä normi menuun kiinni, nimittäin tupa oli täynnä Natan White Trash Disease blogin juhlijoita. Kaipa tämä oli juuri oikea tapa tutustua tähän paikkaan. Siitä ensimmäistä kertaa kun kuulinkin Natan hehkuttamana.

Treffipubi yllätti. Paikka yllätti, ruoka yllätti ja henkilökunta yllätti. Saattoipa olla myös Natan räiskyvällä energialla osuutta asiaan, mutta Treffipubissahan on ihan mieletön meininki!
Pakko päästä testaamaan normimenu ja brunssi pian.
 

Natan blogi täytti 5-vuotta – mihin aika kuluu? Luulin, että oma blogini on ollut pystyssä vajaat 5-vuotta, mutta tajusin eilen, etten tosiaan edes tiedä mones vuosi on menossa. Laiminlyöntiä vuosipivärintamalla, joten koitin vähän asiaa kaivella.

Ihan ensimmäiset postaukset ovat kadonneet virtuaaliseen hautaan, mutta sain selville, että sen kömpelön ensipostauksen blogimaailmaan näpytin jo joskus loka-marraskuun tienoilla vuonna 2010
Ollaan siis 5,5 vuotta vanhoja?

Törmäsin asiaa tutkiessani myös vanhoihin postauksiin ja naureskelin hieman supikoiratarinoille, ukkini lapioille ja kissanpentua autoni alta etsiville poliiseille. Mihin kaikki kommellukset ovat elämästäni kadonneet? Anti-kommellus arki on turhauttavaa, kun välillä tuntuu ettei ole mitään kerrottavaa. 

 

// Yesterday I finally got to test Treffipub! We were celebrating Nata’s White Trash disease blog 5-birthday and Treffipub really surprised me. Tasty food and nice stuff.
Have to go there again.

I also wonder – if Nata's blog is a 5-years, how old is my own?
The first posts are somewhere in virtual grave, but I found out that I made my clumsy first post sometime around October-November 2010
So we are 5.5 years old?

I also came across to old posts and laughed a little to that raccoon dog story, my grandfather old shovel post and those police officers who were looking for kitten under my car. Where are all these funny stories now? I need adventures to my everyday life haha.

 

Faux fur jacket – TopShop (HERE*)
Shirt & jeans – GinaTricot
Shoes – Adidas (HERE*)
Scarf – Beckenströmgraaf (HERE*)