Kieltämättä olin vähän yllättynyt kun Oona hieman ujosti linkkasi eräs päivä minulle bloginsa osoitteen. Olin toki patistanut Oonaa(kin) blogin pariin jo useaan otteeseen, mutta en jotenkin silti uskonut blogin näkevän päivänvaloa vielä vähään aikaan.
En myöskään yhtään tiennyt mitä odottaa! Oona ei koskaan ole ollut kameran edessä eniten viihtyvää tyyppiä, kuvaaminenkaan ei kuulunut harrastuksiin, enkä koskaan ole nähnyt Oonan mitään kirjoittavankaan. Sitten tajusin; ihan samanlainen tapaus kuin minä ennen kuin aloitin blogini. Ihan hiljaa ja sieltä se sitten jostain vain tuli. Joku blogiJulia ihan puskista.

BlogiOonakin on nyt tullut ja Kanadan puskista vielä. Olen innoissani ja ylpeä! Blogi on hauska ja mielenkiintoinen. Matka uuteen kaupunkiin, raikkaiden kuvien kera. 

 

          

   

Oona on vahva ja upea. Kokenut elämässä kovia, mutta jatkanut rohkeana eteenpäin. En voisi olla onnellisempi minne siskon polku on nyt vienyt ja kuinka onnelliselta hän vaikuttaa.

 

”Sometimes you just have to let go and see what happens.”

  Welcome to my website. Here comes the not so usual story about moving to the other side of the world. My intention was to come to Canada for a holiday and visit my Finnish friend who lives here but I made a surprising decision. I never used my return ticket back to Finland and decided to make a go of it out here in the ”Great White North”. At the time I wasn’t really happy with how things were going in Finland so I decided to turn a page in my life and haven’t looked back since.

I fell in love with the country as well as a man named Zach and am currently living happily with him, his dog Butters and cat Eddie here in Calgary. Presently I’m trying to get permanent residence status in Canada which is a long drawn out process and I’m hoping that everything goes smoothly.

My blog is a place for me to write about traveling, funny mishaps, fashion and everything that life brings to me. Hope you enjoy reading it as much as I enjoyed writing it!

        
                                                                                   WWW.OONATOIVOLA.COM

Heräsin aamulla kesken jännän uniseikkailun. Enpä ollut ollenkaan virkeä. Tuntui pikemminkin kuin olisin jäänyt ison unihiekkakasan alle ja sängystä ylösnouseminen vaati ison kuvitteellisen hiekkalapion ja yllättävän paljon ponnisteluja.

 

Järkeilin pienen aamujumpan piristävän, mutta jos rehellisiä ollaan niin taisin vain maata suurimman osan siitä ajasta jumppamatolla tuijotellen kattoikkunan läpi pilviä. Ne liikkuivat nopeasti ohitse, kuin pikakelauksella ja hauskannäköisissä muodoissa.
Löysin kirahvin, delfiinin, pallokalan, valaan, pieraisevan koiran ja yhden donitsinkin.

Pilvet piristivät lopulta kummasti ja lähdin virkeänä auringonpaisteessa Polhelmin showroomille katsomaan kevättä.

Rantatunikoita, kukkahaalareita, virkattuja toppeja ja kasa suloisia bikinejä! Tuli heti ikävä takaisin lämpöön.  
Lindexin tuleva bikinimallisto näyttää muuten lupaavalta – pitää mennä ostamaan parhaat päältä, kun ne jo kohta tulevat kauppoihin. Ei niitä ikinä ole enää hyviä jäljellä silloin kun kesä oikeasti alkaa pilkottaa.

 

Ja tämä hattu! Mysteeri on ratkennut. Niin moni on kysellyt tämän perään kun se on lomakuvissa heilunut päässäni, enkä ole koskaan oikein osannut vastata mistä sen olen ostanut. Nyt tiedän, Glitteristä! Uusia hattuja oli showroomilla ja ilmeisesti tulossa liikkeisiinkin pian.

Yksi parhaista rantahatuista mitä minulla on ollut 🙂

Polhelmilta lähdin hoitamaan muutamia asioita ja käymään koulutuksessa erästä pikkuprojektia varten. Saavuin kotiin juuri ennen kaunista auringonlaskua.
(Ja Todella nälkäisenä, mutta pikavisiittini kauppaan venyi miltei tunnin mittaiseksi, kun siellä oli taas kaikenmaailman uusia miniananaksia ja pikkulimejä mille piti jäädä puhumaan itsekseen).

Lopulta sain raahattua kauppakassit keittiöön ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa suosittua bataattiburgerireseptiä (hieman omalla twistillä). Se oli kyllä hyvää!

Ruokaonnellisena lässähdin sohvalle koneen ääreen koko illaksi (ja yöksi). Listalla oli vaikka mitä asioita mitä piti tehdä, mutta tuntui etten saanut niistä edes puolia valmiiksi. 

Minä entinen yöihminen, en siis ilmeisesti saa päätäni toimimaan enää ollenkaan yhdeksän jälkeen illalla.
Mikä homma se sellainen on, että en ole aamu – enkä näköjään yöihminenkään?

 

Onneksi tänään on taas uusi keskipäivä 😀 Ihanaa lauantaita!

Tags:

Ollaan väkerretty tässä muutama päivä Saaran blogin parissa. Fiksu vetohan kun oli aloittaa kasaamaan sitä heti sen jälkeen kun olin lähtenyt Kapkaupungista.
Mikäs siinä näin 16 373 km etäisyydellä toisistaan vain fb:n välityksellä yhdessä, mutta silti eri puolella maailmaa näpertää samaa pientä sivua. Ei siihen tarvittu kuin tosiaan muutama(sata) Fb viestiä, pari whatsapp-keskustelua, kymmeniä screenshotteja, vähän it-nörtin esittämistä ja vielä paljon hienosäätöä, mutta nyt blogi on vihdoin julki!

Testaillessani Saaran blogipohjaa kirjoitin sinne harjoituspostauksen. Ajattelin ensin vain vähän vitsailla Saaran kustannuksella muutaman lauseen verran, mutta hieman vahingossa postauksesta tulikin pidempi ja vaikka sen piti jäädä vain meidän väliseksi vitsiksi, hoksasin juuri, että mikä toisaalta olisi parempi tapa minun esitellä teille Saara kuin juuri tällä vitsillä kirjoittamallani ”Saaran esittely testipostauksella”.
Se meni näin:

Moikka peikot poloiset.
Olen simpukoita keräilevä Saara. Asustan vuorilla ja uiskentelen mielelläni meressä. Jos minulta kysyttäisiin, niin kenkiä ei tarvitsisi kenenkään käyttää ja aurinko saisi nousta joka aamu jo klo 3.30.
Minä tykkään aloittaa aamuni aikaisin. Mieluiten ennen mustan tyhmän linnun laulua tai metsäspurgun tuloa. Metsäspurgua varten roskikset pitää laittaa lukkojen taakse, muuten se menee suoraan aamupalalle roskalaatikolleni ja minä olen se joka saa kerätä jäljet maasta.


Täällä pitää välillä pitää vähän jöötä. Sitä tämä huusholli, tai koko maa tarvitsisi paljon enemmän, mutta pitää minunkin välillä rentoutua.
Jos tulen oikein kiukkuiseksi lähden lainelautailemaan. Opin surffaamaan kahdessa päivässä. Vaikein urheilulaji maailmassa ja olenkin saanut laudaltani niin paljon turpaan, että sille pitäisi antaa varmaan lähestymiskielto.

Tässä on ystäväni Julia. Siltä puuttuu kuvasta pää, mutta tuskin te sitä jaksaisitte muutenkaan katsoa. Jos ette tiedä miltä Julia näyttää, niin laittakaan Googleen hakusanaksi ’giraffe head’ – siitä saa melko hyvän käsityksen. Julia ei valitettavasti ole yhtä hyvä näiden kaikenmaailman lautojen kanssa kuin minä. Olisi kiva mennä välillä vähän kovempaa asfaltilla, tai uida isoihin aaltoihin, mutta aina se jää rantahiekkaan pyörimään, tai odottamaan skeitin päällä tuulenpuuskan antavan vauhtia.
On se silti ihan kiva. Vaikka herääkin aivan liian myöhään.


Kirjoitan teille tätä blogia, koska Julia pakottaa ja ehkä joskus itsekin tajuan, että olen mielettömän hauska, fiksu, kaunis, ihana, osaan kuvata, olen maanläheinen, elämänviisas, ainutlaatuinen, vahvin ihminen kenet Julia tuntee ja minulla on niin paljon annettavaa etten koskaan edes tule tajuamaan sitä itse. Asun myös mielettömän kauniissa maisemissa ja olisi miltei rikos olla ottamatta täältä kuvia päivittäin ja laittamatta niitä tänne kaikkien vapaasti katseltavaksi.

😉 Love you!
Terveisin. Julia


                                www.saarailona.com

 



Saara on siis huipputyttö ja kaiken sen lisäksi, että oikeasti uskon Saaran kirjoittavan mielenkiintoista blogia teille, oli minulla tietysti oma lehmä ojassa tämän blogin kanssa. Saan nyt kuulla kuulumisia kuvien kera päivittäin nätisti blogiin tiivistettynä!
Vaikka whatsapp-viestit ja fb:n tiuhaan täyttyvä inboxikin on kiva, niin näin tuntuu kuin voisin melkein itse olla Etelä-Afrikassa Saaran kanssa 🙂

 

P.s hieman myöhemmin esittelen teille vielä siskoni blogin. Sitä Oona kirjoittaakin puolestaan sitten Kanadasta käsin, mutta palataan siihen vielä kokonaan omassa postauksessa.