Pardon my French, mutta kuinka moni voi sanoa olleensa vastaavassa tilanteessa, missä nämä kaksi sanaa kohtaavat toisensa?
Tai itse asiassa minäpä tiedän. Noin neljä suomalaista, kaksi ruotsalaista, kolme tanskalaista ja viisi norjalaista, jotka yrittävät pitää pressilounasta DeoDocin tuotteista Eiffel-tornin ravintolassa.

DeoDoc on siis kahden ruotsalaisen siskoksen perustama yritys. Toinen oli liiketalousalalla, toinen lääkäri, mutta huomatessaan markkinaraon tuolla alakerran saippuaosastolla he jättivät työnsä ja lähtivät rohkeasti kehittämään tuotelinjaa alueen parempaan pH-tasapainoon, pesuun, pyyhkeisiin ja hygieniaan. Tiesittekö että alhaalla siellä meillä on ihan samat hikirauhaset kuin kainaloissa?
Olisin mielelläni kuullut lisää myös intiimialueen hajuvedestä ja pyyhkeistä, mutta pommiryhmä keskeytti keskustelumme.

Olimme juuri päässeet Eiffel-torniin menevien hissien porteista sisään, kun nenämme edestä koko alue isoin poliisijoukoin tyhjennetään hetkessä. Aukiolle, tismalleen Eiffel-tornin alle jäi nököttämään vain epäilyttävästi käyttäytyvän miehen hylkäämä reppu. Paikalle hälytetyistä erikoisjoukoista päätellen ilmeisesti pommiuhka sisällään.
 

Hämmästeltiin jo hieman lentokoneessa Kiran, Annikan ja Saran kanssa, että kaikkialle tämä outo työ viekin meitä. Mennäänkö me oikeasti Pariisiin kuulemaan intiimialueen saippuoista, mutta tuijotellessani sitä yksinäistä pommireppua aukiolla tuli kyllä muutamaan otteeseen mietittyä että vieläkö oikein pommiuhan uhalla.
 

Evakoinnista huolimatta Eiffel-tornin hissi jatkoi toimintaansa. Ilmeisesti arkipäivää häslinki kyseisen tornin juurella, mutta minäpä satun omistamaan vilkkaan mielikuvituksen ja hitusen itsesuojeluvaistoakin. Me olimme jumissa porttien ja hissin välissä, ja ihan kun ei olisi ollut tarpeeksi kuumottavaa seistä siinä repun läheisyydessä, mutta että nousta vielä hissillä ylös mahdollisen pommin yläpuolelle. Suoraan vain sinne pommitettavaan kohteeseen!

Jos itkin jo pöytävuorella gondolihissin takia, niin minkäköhän asteisen sydänkohtauksen saan ylösnoususta pommiuhalla?

 

Jono lyheni. Hissi tuli alas, seuraavat menivät ylös. Reppu nökötti alhaalla. Poliisit tuijottavat ilmeettömänä eteensä. Minä pidän silmällä reppua, vasemmalla silmäkulmalla mietin pakoreittiä pois tilanteesta. Seuraava hissi on meidän, pommiryhmä lähestyy reppua. Räjähtääköhän se kosketuksesta? Ehkä se on ajastettu tai kauko-ohjattava. Mitäköhän äitinikin ajattelee tästä. Poikaystäväkin kehotti olemaan varovainen ja välttämään turistikohteita. Tässä sitä nyt ollaan Eiffelin juurella pommiryhmän kanssa. En halua että viimeiseksi ateriakseni jää lentokenttäruoka, apua nyt ne koskee sitä reppua ja…

..vie sen tyynen rauhallisesti pois alueelta. Poliisiteipit rullataan pois. Väkijoukko valuu takaisin alueelle. Katusoittaja jatkaa pimputusta ja me nousemme hissiin huojentuneina.

 

Kukaan meistä ei oikein tiennyt miten tilanteeseen olisi pitänyt suhtautua. Olipahan ainakin ikimuistoinen pressilounas Pariisissa.

 

//Long story short. We were supposed to have nice press lunch with DeoDoc in Eiffel tower, but the bomb squad interrupted us. Someone suspicious man had abandoned his backpack under the Eiffel Tower. Police cleared the whole area, but we were already going the tower elevators. Behind the gates just stearing the backpack. I was looking around for possible escape routes and thinking – what if it explodes when it relates to contact? Is it timed? What does my mom think about this, my boyfriend told me to avoid the tourist destinations and here I am with a bomb squad in the Eiffel Tower. Way to go Julia, I don’t want that airplane food to be my last meal!

And thank god it wasnt. Someone took the backpack away, the crowd returned to the square and I went to eat lunch up there to the tower. 
What a weird day.

 

Instagram: juliatoivola
Snapchat: juliatoivola
Bloglovin: 
JULIA Toivola
Facebook: Julia Toivola – Cosmopolitan

 

Muistan vieläkin ensimmäisen työhaastattelun ja nuo kysymykset mihin en osannut yhtään varautua. Mitäköhän sitten olin kuvitellut siellä kysyttävän? Äitini kengänkokoa, kissani lempiruokaa?

En osannut vastata. Menin ihan lukkoon. Olin niin nuori, etten ollut ehtinyt edes ajatella hyviä puoliani. Itsetutkiskelu ei kai kuulunut ajanvietteisiini.

Aikuisiällä kuitenkin rakastuin luonteenpiirteisiin. Kuka on ujo, kuka ulospäinsuuntautunut. Rohkea, hauska, kohtelias, herkkä, eloisa, syvällinen.
Tarkkailen paljon käyttäytymistä ja ihmisten luonteet kiehtovat minua jo ensi tapaamisella paljon enemmän kuin ulkokuori.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että luonteella pärjää todella pitkälle ja vaikka “tällainen mä nyt vain olen” –verhon taakse on joskus liiankin helppo piiloutua, on meille myös luotu taito oppia kehittämään itseämme.

 

 

Kira haastoi minut kertomaan mitä kymmentä asiaa rakastan itsessäni ja kappas kun menin taas paniikkiin. Miksi heti kun pitää puhua itsestään rakastaa tuntuu niin voimakkaalta sanalta ja 10 liian paljolta?
Ehkä se itsetutkiskelun paikka on taas ajankohtainen omalla kohdalla ja voinpahan sitten täältä luntata jos tulee työhaastatteluita.

 

Rakastan itsessäni
•Elämänkokemusta (voiko noin edes sanoa)
•Sitä että olen todella itsenäinen (Pärjään siis hyvin yksin ja olen aina omistanut ja maksanut kaiken itse. Vaikka en ehkä nauti renkaiden vaihdosta ja hyllyjen kokoamisesta, osaan sen kyllä tehdä. Hyllyt menee tosin aina vähän vinksalleen). 
•Rento ja anti-dramaattinen
•Hyvällä tavalla ovela 😀 (Tarkoitan kai, etten yleensä jää sormi suuhun, vaan keksin kyllä keinot).
•Huoleton
•Huumorintajuinen

•Ujon sosiaalinen (tajuaako näistä mitään?)
•Pohdiskeleva (mutta en liikaa)
•Luova(hko)
•Lojaali

Pahoittelen, mutta kokeilkaa itse. Tämä oli vaikeaa ♥

 

// Kira challenged me to tell you why I love myself. This was surprisingly difficult, but I tried.

Things that I love about myself:
My life experience
That I’m really independent
Relaxed
Carefree
Cunningly clever 😀
I have sense of humor
I am shyly social
Creative
And really loyal

Tags:

Aurinko paistaa, mutta minä olen noussut ihan väärällä jalalla. Tai pikemminkin tippunut otsa edellä korkealta ja kovaa kohti pölyistä lankkulattiaa.

Joku pikkupiru on päättänyt istua tukevasti koko alkuviikon tuossa vasemmalle olalla. Siinä se on tökkinyt ohimoani pistävänä päänsärkynä ja vaikka kuinka olen koittanut sitä hätistää ja väkisin hymyillä, on oikeasti tehnyt mieli vain juosta piiloon vähän kaikkea. 

Millä todennäköisyydellä juuri tällaisina päivinä unohtaa mm. Pyykkiä pestessä laittaa likaveden poistoletkun viemäriin? Unohtaa, että se sojottaa pesukoneen takana kohti kattoa ja lähtee siitä sitten oikein paineella roiskimaan likavettä pitkin seiniä, pyyhkeitä, meikkejä ja siveltimiä.

Millä todennäköisyydellä juuri tällaisina päivinä kauppakassi hajoaa keskelle tietä? En edes tiennyt, että kanapaketti voi liukua niin kauas pitkin loivaa alamäkeä. Eihän se sentään mikään hemmetin pulkka ole? Samalla vielä kun sitruunat pyörivät ihan toiseen suuntaan ja korianteripuskakin imee kuravettä lätäkössään.

Millä todennäköisyydellä juuri tällaisina päivinä uutiset ovat taas tulvillaan kauheita juttuja ja maailma muutenkin ihan vinksallaan?

Lopulta kuitenkin se, että kalenterini on nyt täynnä hammaslääkärikäyntejä, kirjanpitojuttuja, auton huoltoaikoja ja kaikkia muita arkisia aiemmin ärsyttäneitä juttuja, ei tunnukkaan enään niin pahalta. Kauppakassitkin saa vaikka tipahdella ja pesukone roiskia vettä ihan rauhassa.
Pieni reality check – kaikki on kuitenkin ihan hyvin tässä mun omassa pikku maailmassa.

 

// The sun is shining, but I got up on the wrong side of the bed. It feels like a little grumpy devil is sitting on my shoulder.

Why always on a days like this I forget to put the washing machine dirty water hose to the drain? Now all the dirty water splashed with pressure along the walls, towels and makeup.

Why always on a days like this  my grocery store bag breaks down in the middle of the road? I didn’t even know that the chicken package can slide as far on a downhill. After all, it is not no damn sled? And, of course, at the same time, lemons are going everywhere and coriander is sucking mud water of a puddle.

Why always on a days like this the news are again full of terrible news, and the world is going crazy. 

So just a quick reality check – even if my calendar is full, washing machine annoy me and I'm dropping the groceries, it's not that bad. Everything is just fine here in my own little world.

 

Jacket – primeboots 
Sweater – H&M
Pants – BikBok

Shoes – Adidas (Here*)
Sunglasses – RayBan (Loveyewear Here)
Bag – Chanel

Photos: Kira Kosonen / Edit by me