– SUIHKUPÄÄ-SEKOPÄÄ
Minulla on pakkomielle suihkupäistä. Enkä tarkoita nyt millään pervolla tavalla, vaan sillä, että on harvinaisen hankala löytää juuri sellaista suihkupäätä kun haluan! Miksi kauppaan ei voi rakentaa ”testaa suihkupääsi” –allasta? Sellaista missä kaikki näkisi että millaiselta paineella ja höyrysuihketoiminnolla ne pisarat sieltä oikeasti tulevat. Tähän asti olen nimittäin aina hieman pettynyt suihkun paineeseen. Kaikenmaailman ”väriä veden lämpötilan mukaan vaihtava valosuihku / rentouttava höyry monsuunisade suihkupää / 50km tunnissa painepesuri” – juttuja löytyy,  mutta ihan turhia lupauksia suihkupäät täynnä!
Ja myönnän. Omistan ehkä jo 10 erilaista.

– NAM NAM JÄNIS
Kuulemma aina kun maistan jotain, maistelen ruokaa hartaasti puputtaen. Jos pidän ruuasta, tokaisen kovalla mutta matalalla äänellä ”ÖÖ NAM” ja jatkan puputtamista.

– ÖTÖKKÄPIILOSTA
Muuttaessani viime keväänä uuteen asuntooni Helsingin Kamppiin, en tajunnut, että niiden niin ihanan tunnelmallisten vanhojen talojen ja vanhojen söpöjen lankkulattioiden mukana tulee myös sitä ”vanhan talon elämää” – eli ötököitä.
Ötökkäahdistus. Diagnosoin sen itselleni, nimittäin näin niistä jopa painajaisia! Aina kun öisin hiippailin vessaan, tuijottelin ensin lattian jokaista nurkkaa, vähän tömistelin jaloilla huutelin tyyliin ”mato matonen, tule esiin”.
Kunnes lopulta kyllästyin omaan typeryyteeni ja annoin koko asian olla. Nyt ollaan matojen kanssa jo ihan kavereita. Mitä nyt ehkä imuroin triplasti enemmän entiseen nähden.

– EVERLASTING IPHONE
En ole koskaan vielä rikkonut iPhoneani (pitääkö tässä kohtaa kirjoittaa sulkuihin, että koputan puuta). iPhoneja kolmosesta kutoseen on saattanut tippua vähän väliä, mutta koskaan edes näyttöön ei ole tullut pientä säröä.

Viimeksi pudotin puhelimeni maahan, mistä se kimposi mukulakiviä pitkin autotielle ja juuri kun olin kumartumassa sitä noukkimaan, jostain tyhjästä kaahasi auto ja ajoi puhelimen päältä!
Tai ainakin osittain. Puhelin kimposi renkaan alta takaisin luokseni ja ihmetyksekseni se oli ehjä ja toimiva. Myöhemmin poikaystäväni tosin huomasi kertoa, että puhelimeni on kokonaan käyrä. En ollut huomannut mitään, mutta se oli siis täysin taipunut renkaan alla, mutta ei ollut mennyt rikki.

 

– KIUKKUUNTUNT KAKSIVUOTIAS
Kiukustuessani poljen oikeaa jalkaa kuin kaksivuotias. Siis ihan oikeasti puristan kädet nyrkkiin, kumarrun vähän ja polkaisen jalkaa oikein antaumuksella, sellainen vihainen pikkumyy –ilme kasvoilla. Joskus poljen molempia jalkoja tömistellen ja näytän kuulemma ihan naurettavalta.

”Täysmaitoon kauttaaltaan kastettu ja sen jälkeen patterin päällä uudelleen kuivatettu tupakka. Sellaisen poltettuaan oksentaa useita tunteja, eikä koskaan enää tee mieli maistaa uudestaan!”

Näin muistan ystäväni sanoneen joskus teiniaikoina jäädessään kiinni vanhemmilleen tupakanpoltosta. Mietin miten outo kurinpitokeino vanhemmilta. Pakkopoltattaa lapsellaan maitotupakkeja? Liekö kyseinen tapaus edes totta, mutta se palasi mieleeni eilen ostoskeskuksen parkkihallissa.
Neljä reippaasti alle 15-vuotiasta lasta polttivat tupakkapaikalla savukkeita siihen malliin, kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Ja puhun nyt siis todella nuorista tytöistä. Varmaan 11-12-vuotiaista. Söpöjä ja täysin normaaleja pikkulapsia.

Teki mieli juosta sinne ja heittää jokaisen aski täysmaitoon. Saarnata savukkeiden vaaroista ja kertoa että ei tuo ole ollenkaan coolia. Sen sijaan sähläsin siinä tuijotellessa, puhelimen soidessa ja ostoksiani tiputellessa.
Keräillessäni raakasuklaa-mulpereita maasta mietin millainen olin itse nuorempana. Kyllä minäkin poltin salaa ja kokeilin asioita. Paljonkin. En ehkä ollut ihan noin nuori ja julkisilla paikoilla, mutta kunnon hulivili silti. Olisinko uskonut silloin jotain tuijottelevaa tuntematonta kömpelöä mulperimarjojaan asfaltilta noukkivaa naista? Tuskin.

Lapset stumppasit tupakkansa ja painelivat sisälle ostoskeskukseen, ennen kuin ehdin edes miettiä asiaa loppuun, mutta mietin sitä kotimatkalla ehkä vähän liikaakin. Mikä minuun tehosi silloin nuorena? Ei täysmaito, saarna, tai uhkailut ainakaan. Aika moni asia piti lopulta itse oppia kantapään kautta. Olla hölmö aloittamaan kaikkea, mutta tarpeeksi fiksu kai lopettamaan ajoissa.

Jotain olisi silti tehnyt mieli niille sanoa..

Tags:

Jes, Helsingissä on talvi.

– Jalkakäytävät ovat muuttuneet laduiksi, mitä pitkin ihmiset kulkevat jonossa hitaasti liukastellen. Jos sinulla on kiire, joudut ohittamaan polveen asti upottavan hangen kautta.

– Autolla ei kannata kulkea, vaikka lapioisit auton ahkerasti hangesta, et luultavasti löytäisi uutta kuoppaa minne sen myöhemmin parkkeerata.

– Rekat ja bussit ovat jumissa. Kukaan ei tiedä missä menee oikea kaista – jos sitä edes enää on saatavilla lumen alta. Junilla on se oma pakkassalaliitto. Ne eivät kulje ollenkaan.

– Ihmisistä näkyy karvahupun ja kaulahuivin välistä vain nenä ja minä olen pukeutunut kohta viikon samaan jättivillapaitaani.

                                                                                                                                                                                                                    Tältä minä olisin kuulostanut ehkä vielä muutama vuosi sitten. Opinhan inhoamaan talvea ihan kunnolla jo kouluaikoina. Kylmää ja märkää. Junat eivät ihan oikeasti koskaan tulleet ja minä liian vähissä vaatteissa aloin muistuttamaan asemalla jääpuikkoa. Hiihtää piti liian pienillä monoilla ja teininä kaaduttiin korkokengillä hankeen aina ennätysvauhtia.

Talviangsti jatkui yllättävän pitkälle, mutta tänään huomasin, että se on oikeasti tainnut jo aikoja sitten kadota.

Yllätin itseni nimittäin jälleen ihailemasta hankia ja taivaalta leijuvia jättihiutaleita. Annoin auton jäädä leikkimään lumiukkoa ja ratikoiden kulkea ilman minua. Kävelin yllätyksekseni kaikkialle ja otin kuvia kuin jokin turisti. Turisti lumisessa kotikaupungissa.

–                                                                                                                                                                                                                       

Coat – GinaTricot (similar HERE)
Sweater – Lindex (similar HERE)
Pants – By The Way (similar HERE)
Beanie – Pieces (HERE)
Bag – Alexander Wang (similar HERE)
Shoes – Acne (similar HERE)
Scarf – Acne (similar HERE)

Photos: Kira Kosonen