HERÄSIN BORDELLISTA 06 touko 2016

Näin unta, että olin prostituoitu. Tiedän, täältä tulee taas Julian oudot unet osa. 9785, mutta tällä kertaa kyselin jopa itsekin piilotajunnaltani etteikö nyt mentäisi jo vähän liian pitkälle? Prostituoitu, ihan oikeasti?

Mutta sitä minä olin koko pitkältä tuntuvan unen. Maksullinen nainen ilmeisesti tahtomattani bordellissa, mikä sijaitsi ostoskeskuksessa kauneushoitolaa vastapäätä Elixian vieressä.

Odotin pimeässä huoneessa ja kuuntelin käytävällä juoksevien ihmisten nauravia ääniä. Tunnistin niistä suurimman osan ja mietin kauhuissani, miten ihmeessä kaikki ystäväni ovat täällä asiakkaina? Mitä jos ne tulee sisään ja näkee mut täällä?

Miettiessäni uloskeinoa, tai todella hyvää selitystä toiminnalleni, ovi aukesi ja ensimmäinen – todella paljon Bob Marleyltä muistuttava- asiakkaani astui sisään.
Tuimalta näyttävä Bob vihastui entisestään, kun pudistelin päätäni ja pyysin häntä lähtemään. Yritin selittää etten edes ole töissä täällä, mutta mies vain huusi rastat täristen haluavansa rahansa takaisin, tai vaihtoehtoisesti niille vastinetta.

Minulla ei ollut rahaa. Huoneessa oli vain minä ja treenikassini. Tuijotin kassia miettiliäänä ja lopulta ojensin sen Bob Marleylle, joka silminnähden ilahtui tiukoista treenitopeista, mutta iski erityisesti silmänsä Bosen in-ear -lenkkeilykuulokkeisiini. Kaiken muun saat, mutta et niitä! Huusin Bob Marleylle jonka kiskoi kuulokkeita toisesta päästä, samalla kun yritin itse pitää niitä tiukasti toisesta päästä.

Muistan miettineeni, että tämä on typerää. Tämä on köydenveto jonka haluan hävitä. Päästäessäni irti, lensi Bob Marley kohti ovea, mistä kompuroi ulos niin nopeasti, että unohti oven auki perässään.
 

Kiitos pakoreitistä pois bordellista Bob Marley, mietin kun luikin piiloon viereiseen Elixiaan. Olisin halunnut jäädä sinne suoraan treenaamaan, mutta tiedättehän kuinka ärsyttävää se on ilman kuulokkeita, joten jätin välistä ja menin kotiin siivoamaan.

Aamulla herätessäni en edes muistanut koko unta. Vasta lenkille lähtiessä ja samaisia kuulokkeita etsiessäni, osa yön seikkailuista palautui mieleeni ja pienen hetken luulin taas unen olleen totta. Kuinka hälyttävää on, että valveilla olin taas enemmän huolestunut kuulokkeistani, kuin siitä pikkuseikasta että saatoin juuri olla myös töissä bordellissa?

// I had a crazy weird dream. I was working as a prostitute in a modern bordell located in shopping mall. My first customer was Bob Marley itself who really get mad at me when i refused to do my job. 
I had to give Bob my headphones for exchange and in the morning when I woke up I was still angry that the headphones are now gone.

Instragram – juliatoivola
Snapchat – juliatoivola
Bloglovin- JULIA Toivola
Facebook – Julia Toivola – Cosmopolitan

WORKING WITH FRIENDS 28 huhti 2016

Mitäköhän tapahtui? Muistan vielä hyvin selvästi ajat kun aloitin tällä oudolla alalla enkä tuntenut ketään. Jännitin ensimmäisiä pressitilaisuuksia ja seisoskelin siellä nurkissa ihan paniikissa. Yritin näyttää coolilta ja käydä small talkia tyyliin kukkapuskan kanssa, mutta en usko että huijasin oikein ketään.

Ehkä Helsinki on vain todella pieni tai sitten tämä ala ulottuu laajalle? Oudointahan tässä nimittäin on se, että suurin osa ystävistäni ketä näen miltei päivittäin työn merkeissä, on ihmisiä keihin olen tutustunut paljon aiemmin ihan eri paikoissa. Ne voivat olla vanhoja kavereita, kavereiden puolisoita, tutun tuttuja tai ihan lähipiiriä. Havahduin yksi päivä ajattelemaan, että miten ihmeessä minulla on käynyt tällainen tuuri, että ollaan suurimman osa ystävistä kanssa ajauduttu suht samalle alalle ja voidaan satunnaisesti nähdä milloin missäkin tilaisuuksissa, kuvauksissa ja työmatkoilla.

Totta kai on paljon myös uusia ihania tyyppejä keihin on ollut etuoikeus tutustua myös ihan vain työn kautta, ja kenen kanssa voi sitten puolestaan viettää aikaa töidenkin ulkopuolella. Tavallaan olen kuitenkin myös kiitollinen noista hieman ”yksinäisistä” ajoista. En olisi muuten koskaan oppinut sitä roolia miten toimia tilaisuuksissa missä edes se kukkapuska ei juttele kanssasi mukavia.
 

Nykyään tuntuu että minut voisi heittää vaikka kaktusseminaariin ja tuntisin oloni siellä ihan kotisaksi. Sosiaaliset taidot on hämmentävä juttu, mikä ainakin minun itseni piti kokemuksien kautta vain oppia.
Miten teillä? Astutaanko uusiin tilanteisiin ainan täysin luontevasti, vai pitääkö potkia hetki itseään persuksille ennen kun osataan rentoutua?

// What happened? I still remember very clearly the times when I started to work in this strange business and I didn’t know anybody. I was so nervous in the first press events that I was just standing there in the corner panicking. Ofcource I tried to look cool and small talk with a flower bush or something, but I don’t think that I cheated anyone.

Today I am privileged that I get to work with my friends who are somehow driven to same area of work with me. At the same time get a chance to meet  new wonderful people. Not that shy girl at all anymore 🙂

Photos: Janita Autio & Kira Kosonen
Location: Diesel press at Holiday

110 kommenttia 27 huhti 2016

Okei, puolet on niistä minun, muuta JES mikä meininki oli edellisen postauksen kommenttipuolella. Teki mieli puhaltaa läppärin päälle serpentiinirullia ja aloittaa vappu ajoissa, nimittäin niin kiva fiilis niistä tuli. Siellä on ihan huikeaa porukkaa ja halusin tulla vielä erillisen postauksen muodossa sen sanomaan.
Iso kiitos.

Oli myös jotenkin helpottava kuulla, että kommentointi on isolla osalla vähentynyt sen takia, että blogien lukeminen on lisääntynyt. Mielestäni se on vain positiivinen asia ja ymmärrän täysin ettei ole aikaa kertoa mielipidettään jokaisen tyylilyylin uudesta takista tai Fit forevörin treenikalenterista. Menen itsekin välillä ihan sekaisin oman lukulistani kanssa missä milloinkin Penat leipoo pullia, Liisa on ostanut laukun, Reijat on raskaana ja piiat pohdiskelee kuinka hieno on snapchatin uusi filtteriperuna.

Havahdun itsekin kommentoimaan vain jos aihe on jotenkin todella erikoinen, tai kuvissa on jotain ihan erikoisen upeaa. Sen pitäisi olla nykypäivänä jo miltei taivailta leijuva itse Jumala, nimittäin sen verran huikeaa kuvasaldoa tuottaa nämä ihanat kollegat. Mielestäni on kuitenkin pääasia että tuottaa jotain ja ihmiset lukevat, osa aina inspiroituu, toiset selaa, jotkut pohtii. Ala on kasvava ja opettava. On kiva olla siinä mukana ja varsinkin noin huikeiden lukijoiden kanssa.

Ja mitä tähän meidän sivuun tulee. Blogipohja ei varsinaisesti ole saanut hurraa huudoilla varustettua vastaanottoa ja ymmärrän sen täysin. Jossain vaiheessa saimme tehtyä muutoksia ja meininki vähän selkiintyi, mutta hienosäätöä tai rankempaa vasaraa kaipaillaan vielä paljon. Edelliseen postaukseen tuli paljon hyviä pointteja koskien sivun ongelmia ja olen ottanut ne kaikki ylös ja laittanut eteenpäin. Palautetta voi aina laittaa myös lisää – on hyvä tietää mitkä kohdat reistailee ja ärsyttää teitä. Tulen tänne sitten heti huutelemaan kun/jos koodaustunnelissa alkaa näkyä ongelmakohdille vihreää valoa.

P.s Bloglovinin sekoilu korjautuu seuraavan saitin tuotantopäivityksen yhteydessä. Niitä tehdään kuulemma muutaman viikon välein, joten valitettavasti en tiedä lenteleekö postaukseni siellä kuperkeikkaa vielä pari päivää, vaiko sen lähes pari viikkoa 🙁 
 

P.p.s Kumpa olisin megakoodari velho! Taikoisin kaikille heti upeat uudet selkeät aina toimivat sivut. Ei bugiörkkejä tai epäselvyyksiä.
 

P.p.p.s Olen oikeasti ihan hemmetin hyvällä tuulella. Ei haittaa kodin sotku, laskupino tai kauhean makuinen vesipuolukkaspirulinasmoothie mitä yritän saada väkisin kurkusta alas. Teidän kommentit ja tsempit oli niin huikeita, että hymyilen tässä hölmönnäköisenä varmaan pari viikkoa.