”EI UUSIA KOMMENTTEJA” 26 huhti 2016

Olen vähän vältellyt tätä aihetta, mutta pakko kai se on myöntää, että välillä mietin olenko täällä ihan yksin huutelemassa. Epäilemässä itsekseni onko koko blogini analyytikka vain isoa huijausta ja kymmenet tuhannet kävijät eksyneitä numeroita väärässä taulukossa.
Hassua etten ennen edes seurannut sen koommin kävijälukuja. Nykyään se on paikka mistä toisinaan joudun tarkistamaan että mielenterveyteni ja lukijani ovat vielä tallella 😀 Että postaus on ihan oikeasti avattu yhtä useasti kuin ennenkin. Ainut ero on vain etten tiedä mitä siitä ajatellaan. Vuorovaikutus on nykyään blogissa vähän enemmän kuiskauksien tasolla.

Ollaan pohdittu kommenttikatoa useiden bloggaajien kanssa. Ja vaikka tavallaan on lohduttavaa, etten ole yksin ”ei uusia kommentteja” -ilmoituksen kanssa, on se toisaalta vähän harmillistakin. Kommenttiboksin keskustelu on aina ollut oma osansa blogeja. On mielenkiinoista lukea muidenkin kuin bloggaajan itsensä ajatuksia. Keskustelu on siirtynyt enemmän snäpchattiin ja Instagramiin, ja vaikka siinäkin on hyvät puolensa, kaipaan eniten juuri blogikommentteja.

Älkääkä käsittäkö väärin, ymmärrän kommentoimisen hankaluuden täysin. En itsekään sitä kovin paljoa harrasta. On toisinaan mahdotonta että jokainen postaus olisi niin aktivoiva, että siitä haluasi aina jotain sanoa. Vaikka haluaisikin, ei sähköpostikenttien täyttäminen, tai numeroiden luotteleminen robottikoodeja vastaan ole välttämättä ihan se asia mihin on aikaa kaupan kassajonossa.
Blogit ovat myös pyörineet jo vuosia. Saman ihmisen sivut päivittyvät monta kertaa viikossa. Osa teistä tuntee meidän juttumme jo kyllästymiseen asti. Jos meistä bloggaajista välillä tuntuu ettei keksi aina uutta kirjoitettavaa, niin voin vain kuvitella ettei lukijatkaan keksi aina uutta kommentoitavaa.

Kirjoitin kerran ”testing” kommenttikenttään itselleni. Halusin nähdä tuleeko se oikeasti läpi ja kun se sieltä heti kirjautuessani sisään kilahti kommenttikulmaan tuli vähän hölmö olo. Luulinko oikeasti, että vika voisi olla tekniikassa?
Samalla tulin miettineeksi onko kyse edes ”viasta”. Tarvitseeko jokaista höpölöpö juttua kommentoida? Tiedän kuitenkin että olette siellä ja mikä parasta, aina kun kirjoitan jostain vähän tärkeämmästä jutusta saan sieltä mielettömästi vastakaikua. Kuluneina vuosina on tullut niin paljon viisaita sanoja, hauskoja kommentteja, rakentavaa palautetta, kannustusta ja liikuttumiseen asti kauniita sanoja, että hiljaisuus täysin arkisissa postauksissa ei kai välttämättä ole huono asia?

Kiireisen viikon 6 apukeinoa 23 huhti 2016

Tämä viikko on ollut todella hektinen ja tuntuu, että kaiken kiireen keskellä olen hukannut myös oman pääni.  Minne se yrittää luikkia paineen alla? Ennen kestin stressiä ihan kivenmurikan lailla, mutta nyt huomaan kompuroivani aikataulussa kuin muumimamma aitajuoksussa.

Tällaiset viikot vaativat apukeinoja:

– Puhelin pois. Kauas nurkkaan ja pois näkyvistä. Ei sitä edes tajua kuinka usein keskeyttää hommansa katsoakseen kaverin lähettämää snäppiä, tai ”selaillakseen vain vähän Instagramia inspiraation haussa”.

– Lista tehtävistä asioista. Ennen kuin teen mitään, teen listan mitä pitää tehdä.  Meileistä, työtehtäviin. Deadlineja, ideoita ja aikatauluja. Tällä viikolla minulla pitäisi olla lista siitä, että muista tehdä lista.

– Hieman aikaisempi aamu ja urheilu. Stressinpurkaja aamulenkki ei ehkä tunnukaan auringonnousun aikaan yhtä hyvältä idealta kuin vielä illalla, mutta toimii joka kerta! Mieli on lenkin jälkeen supervirkeä ja työt tulee tehtyä tuplaenergialla.

– Musiikki. Toimistolla on välillä hulinaa ja keskittyminen herpaantuu milloin lentäviin videokameroihin, tai kollegoiden välivitseihin. Toisinaan siis uppoudun jättikuulokkeiden alle ja blokkaan koko muun maailman Spotifyn ”keskittyminen” biisilistojen avulla.

– Ruokavalio + vesi. Okei ja myös tosi paljon kahvia. Säännölliset terveelliset ateriat ja vedenjuonti auttaa kuitenkin kahviakin paremmin.

– Tavoitteet ja palkinnot. Asetan itselleni aina tavoitteita ja outoja pikkupalkintoja kohti niitä. ”Jos saat tämän tehtyä tunnissa, voit hakea sen raakasuklaapatukan kaapista”. 😀

Tänään minua odottaa kai palkintona vaapaa-ilta ystävien kanssa Blog Awardseissa. Jos saan siis tehtyä valmiiksi palstan, postaukset ja käsiteltyä erään prokkiksen kuvat, missä tällä kertaa minä toimin kuvaajana. Ensimmäinen palkallinen kuvauskeikka, joten haluan olla ekstratarkkana näiden kuvien kanssa:)

// It’s been a really hectic week and I feel like i've lost my head while running around.