Uusivuosi Amsterdamissa kuulosti ihan sodalta, melkein näyttikin siltä. 
Ihmisä juoksentelee sinne tänne, räjähdyksien äänet kaikui talojen välissä, autojen varashälyttimet soi kilpaa, savua hierottiin silmistä ja korvista pidettiin lujasti kiinni. 
 
Mikälie se onkaan se kovaääneinen raketti mikä heitetään maahan ja räjähtäessään soikin korvissa sitten viikon. Inhoan niitä.
Täällä oli ilmeisesti hauskaa heitellä niitä mahdollisimman ruuhkaiseen kohtaan ja nauraa säihkähtäneille kirkaisuille. 
Muutaman ensimmäisen äänipommin jälkeen oli pakko ruveta tarkkailemaan silmä kovana missä niitä menee, ettei kuole ennenaikaisesti paskahalvaukseen.
 
Kaikesta hullusta menosta huolimatta, onnistuttiin viettämään vuodenvaihde suht rauhallisesti. 
Syötiin illallaista läheisessä Opera- ravintolassa, missä nuolin lautaseni puhtaaksi. En tiedä oliko ravintola oikeasti hyvä, mutta oma annosvalintani ainakin osui niin nappiin, että ehdottelin Laurille jo uusintakierrosta seuraavalle päivälle.
 
Ruuan jälkeen kierreltiin kaupungilla ja pamahdettiin Dam squarelle juuri kello kaksitoista. Raketit eivät olleet kummosia, mutta ihmisiä oli aivan tajuttomasti. Tuhansia. Ja siitä puheenollen, millä ihmeen todennäköisyydellä jokin todella huonosti ammuttu raketti tippuu taivaan korkeuksista juuri minun päähäni? Palava ei onneksi- jokin kalikka vain, mutta oikeasti tuhansien pääkoppien aukiolta se samperi kolhtaa tähän nuppiin ja voin sanoa, että sattui. Luulin, että joku iski paksun lasipullon päähäni rikki ja se olisi menoa nyt. Ei nyt ehkä elämän, mutta ainakin rahojen.
 
Väsyneinä, mutta onnellisina sitten kömmittiin sänkyyn ja nukuttiin ensimmäistä kertaa pitkälle päivään asti.
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennen kun aloitetaan Amsterdamin seikkailut palataan vielä hetkeksi Lontooseen.
Sieltä kun jäi kasallinen kuvia ja katson parhaakseni änkeä ne nyt tähän väliin. Muutenhan tässä menee aivan sekaisin- Toisaalta olen jo aivan sekaisin. Aamulla herätessä hakee aina sen pienen hetken muistaa, että missä maassa sitä nyt oltiinkaan, sen verran hyvällä tahdilla ollaan jo hypitty mantereelta toiselle.

Jokatapauksessa Lontoo oli tietysti mahtava. Ihmispaljouden määrä oli samalla sekä rasittavaa, että rauhoittavaa. Oli ihanaa sulautua hulinaan, mutta sateenvarjojen osuessa silmään ja tuntemattomien kaljamahojen väliin liiskautuminen ei ollut niitä nautinnollisimpia hetkiä.
Hektiset suurkaupungit ovat kuitenkin mieleeni.

Pidin paljon ihmisten pukeutumistyylistä myös. Suurin osa oli tavattoman tyylikkäitä- kukin omalla tavallaan. Ja oli mielenkiintoista nähdä niin persoonallisia ja rohkeitakin valintoja. Suomessa saisit vähintään jokatoisen kuiskuttelemaan perääsi. Siellä se oli arkipäivää ja teki itsekin mieli heittää omat maantien sävyiset turvalliset kuteet kaivoon ja pukeutua safari henkisiin lengginseihin, punaisiin korkkareihin ja vaaleaan turkkiin.
Jos nyt ei kuitenkaan, mutta näitä siellä näkyi monella.

Kolme lyhyttä päivää ei millään riittänyt minulle. Niin paljon jäi nähtävää ja menen varmasti vielä uudestaan. Ehkä kesäaikaan.
Metroakin opin käyttämään. Tuo ensimmäisenä päivänä kauhistelemani labyrintti selkeni nopeasti ja kätevästi sillä sitten pääsikin minne vain.

Nyt hukutan teidät näihin kuviin ja lähden käppäilemään Amsterdamin kaduille. Kerotaan myöhemmin sitten siitä uudestavuodesta, toivottavasti se kaikilla sujui mukavasti 🙂
 

Aamiainen

 

haluan oppia tekemään tuollaisia koristeita.

 

Hyde park

 

 

 

 

 

 

harvinaisen tyhjä metroasema.

 

Laurin poseeraustaidot rajoittuvat kurkkimiseen.

 

Mielettömän hyvä Vietnamilainen ravintola Cay Tre.

 

 

 

Lentokenttä aamiainen.

 

Ja siirtyminen Amsterdamiin.
Tags:

On se ihanaa, kun olen kauniissa kaupungissa kiertelemässä upeita nähtävyyksiä ja huomaan jättäneeni kameran muistikortin kotiin.
No, sellaista sattuu (minulle jokatoinen päivä) joten eilisen museomateriaali jää nyt aika hiljaiseksi.

Tänään ollaan taas yleisesti haahuiltu ympärinsä ja käyty ostoksilla. Ensin Westfield ostoskeskuksessa- iiiso ja kattava. Luksusliikkeistä, ketjuliikkeisiin ja kaikkea.
Sen jälkeen yritettiin Harrodsille, mutta voi luoja sitä ihmismassaa. Olisi ollut silkkaa mahdottomuutta löytää sieltä mitään ja jos sellainen ihme olisi tapahtunut, niin jonot kassoille kiertelivät niin pitkälle, että pelkän päädyn etsimiseen olisi mennyt kymmenen minuuttia. Luovutettiin jo ensimmäisen kerroksen puolessavälissä ja seuraavaksi olisi elämysmatka Sohoon- kunhan tästä koneelta pääsen. Pojat jo odottelevat jossain.

Onneksi hotelli on hyvällä sijainnilla Lancaster gate metroaseman vieressä Hyde Parkin kupeessa, joten aika sutjakasti tästä pääsee minne tahansa.

P.s Lauri osti minulle tänään joululahjaksi Michael Korsin laukun. Vei minut liikkeeseen ja sanoi romanttisesti valitse.  Nyt pitää keksiä sille vastalahja, mutta kyllä olen niin iloinen tyttö nyt.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

P.p.s eikö ole maailman suloisin avaimenperä?

Tags: