Muutama pileen mennyt taidonnäyte ja satunnaiset epämääräiset kokeiluni keittiön puolella viimeiaikoina on mennyt niin pahasti penkin alle, että hyvä etten kadottanut ruokahaluani iäksi.

Rehellisesti sanottuna onnistuin siis tekemään itse itselleni niin pahaa ruokaa, että kokkausmasennuin ja piilotin kauhat kaapin perälle ennätyspitkäksi ajaksi- eli viikoksi.

Siinä sitten pähkäilin, että mikä mättää. Syytin raaka-aineita, keittiötämme ja jopa vuodenaikaa kunnes tajusin olevani vain liian sähläävä ja kokeileva.
Ei niitä kaikkia musteita tarvitse kaataa kasaksi sinne samaan ruokaan, saatika sekoittaa niitä kaikkia ruokia vielä keskenään. Niin, ehkä ei.

Palasin siis takaisin perusruokiin.
Eilen tein maltillisesti tuttuja juttuja ja syötäväähän se oli. Voisin myös ehkä opetella seuraamaan reseptejä, jos ja kun taas lähden tuntemattomille keitoksille uudestaan.
 

 

 

 

 

 

 

Tiedättkö kun ihmiset ovat joko kulta tai hopea- ihmisiä? Tarkoitan nyt korujen suhteen. 
Useimmat ehkä hopea, mutta minä olen niin kävelevä kultakalikka kun olla ja voi.
 

 

 

 

 

 

 

Kynnet, luomiväri, sormukset, toppi jopa hiusväri vivahti eilen niin kultaan, että näytin siltä kun olisin juuri kaivautunut Aladdinin ihmeiden onkalosta. Sieltä aarreluolasta.

 

Siinä kohtaa missä meillä tasan vuosi sitten oli tekojoulukuusi on nyt palmu. Vuosi sitten juoksin myös hypistelemässä jouluosastoilla koristeita ja kynttilöitä, lahjapapereita ja pipareita. Nyt surffailen netissä etsimässä bikineitä ja sain juuri ja juuri aikaiseksi työnnettyä koko vuoden parvekkeellamme olleiden jouluvalojen pistokkeen pistorasiaan. Vuosi sitten omistin myös suklaakalenterin, mitä innoissani, kuin kersana konsanaan availin joka aamu. Nyt joka aamuinen rutiini on laskea vain montako päivää on lähtöömme jäljellä.
Tykkään tästä Afrikkalaisesta joulustamme.
 

 

 

 

Housut,sormus:gt. Toppi:Lindex. Kengät:Blanco. Jakku:hm

Ja niinkuin monelle ilmeisesti jäi epäselväksi miksi emme vietä joulua tänävuonna, niin syy on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että emme ole Suomessa. Ei ole lunta, eikä sukulaisia, laatikoista ja rosollista puhumattakaan. Joulu on tosi kiva, mutta en ota sitä niin vakavasti, ettenko voisi viettää yhtä antijouluista joulukuuta.
Ensivuonna sitten taas perinteinen jouluhässäkkä on tervetullut 🙂