Archives
 

04 tammi 2012

Posted at 14:10h in Yleinen by
0 Likes

Madame Tussauds. Tuo turistien must see kohde kertoo jokapäiväinen jono.
Olihan se hauskaa. Jokaisen nuken kohdalla piti poseerata ja ihmiset tuijottivat salaa.
Jotkut nuket näyttivät niin aidoilta, että melkein hetken luuli niitä eläviksi. Elävät ihmiset taas jos seisoivat hetkenkin paikoillaan alkoivat näytää ihan nukeilta.

Madame Tussauds oli kuitenkin minusta näkemisen arvoinen, ehkä hieman kallis (22€ mutta se olikin odotettavissa) ja saatiin muutamalla lisäeurolla liput kauhumuseoonkin.

Kiva muuten tietää, että pelkään sitten pimeääkin. Aikuisiässä tässä on tullut jo korkeanpaikankammo, ötökät ei ole enää söpöjä ja nyt pimeäkin pelottaa. Toisaalta koko museo oli niin outo kokemus, että ihmekkös tuo. Siellä käveltiin ryhmissä huoneesta toiseen. Jokaisella huoneella oli oma veriseksi meikattu selostaja, joka pelotteli äkkinäisillä liikkeillä, kidutustekniikoita näyttämällä ja hiipimällä. Ensimmäisessä huoneessa istuimme penkeissä, kunnes yhtäkkiä valot sammuivat ja tämä selostaja lähti hiipimään ihmisten joukkoon, puhalteli hiuksiin ja tökki sormella. Jokapuolelta kuului kirkaisuja ja olin oikeasti lähellä lirauttaa housuun samperi.

Jossain vaiheessa meininki alkoi kuitenkin käydä tylsäksi, kun piti odotella jokaisessa huoneessa ikuisuudelta tuntuvan kauhutarinan ajan. juuri kun pääni oli haljeta haukotuksesta tulimme viimeiseen huoneeseen, missä oli vuoristorata? Tätä nyt vähiten olisin osannut odottaa. Siinä me sitten mentiin kummitusvuoristorataan, mikä oli itseasiassa aika hauska, mutta loppui liian nopeasti.

Kauhumuseossa kamerat eivät olleet sallittuja, mutta vahanukkeja tulee nyt senkin edestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Print page
0 Likes

03 tammi 2012

Posted at 13:46h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ensimmäinen päivä sujui hiljaisesti. Kaupat olivat kiinni ja kadut vielä likaiset. Olisin halunnut mennä vahanukke-museoon, mutta mieli muuttui ripeästi kun näin sen jonon. Plus satoi kaatamalla. Lohdutukseksi söin kaksi juustokakkua ja join viiniä. Paljon parempaa kuin sateessa jonottaminen ja ehdimme sinne vielä myöhemminkin.

Lontoosta hankkimani poncho on oiva kappele. Se yhdistettynä villapantaani loi jo niin hyvät hippivibat, että teki mieli rantautua coffee shoppiin vain koska koin sulautuvani joukkoon, ei muuten.
Pilveä jos polttaisin minusta tulisi erittäin hidas ja vajaaälyinen. Saisitte postauksia, missä jaarittelisin sata sivua siansaksaa ja kuvia olisi luultavasti vain joistain puluista.

Silti halusin tietysti nähdä miltä coffee shopit näyttivät. Minä kun en saa päähäni mahdutettua ajatusta kahviloista, mistä saa laillisesti ostettua kannabista. Sinne niin vaan, valitse hyllyltä jokin kiva lajike, istu pöytään ja polta se. Ota vähän space cakea kaveriksi. 

Toisaalta mitä olisin odottanut? cappuccinoja, elle-lehtiä ja mustikkamuffinsseja. Kahvilat olivat  pieniä, savuisia ja tunkkaisia, useimmiten vanhan näköisiä ja sisutettu puupöydillä. Varmasti löytyy hienompiakin, mutta itse näin vain näitä ja olihan niissä kai se jokin tunnelma.
 

 

 

 

Kissa ravintolassa osa 2.

 

 

 

 

oliebullen!

 

 

kaksinkäsin.

 

 

Lauri veti bratwursteja yhtä paljon kun minä pullaa.

 

 

juustopuoti.

 

 

 

 

juustoneiti.

 

 

 

 

 

 

miksei useemmin saa ravintolassa annokseensa kahta eri kastiketta.

 

 

 

 

Kertoisin mielelläni enemmän mitä olemme täällä puuhailleet, mutta tekemisemme rajoittuu nyt aikalailla vain kävelemiseen ja syömiseen.
Tosin kävelemisestä sen verran- enkä nyt suinkaan valita, minusta on ollut ihanaa tämä kaikki, mutta nämä koivet ovat kohta historiaa.
Kuinkakohan monta kaupunkia voi tarpoa läpi, ennen kuin conversesitani palaa pohja puhki? Olisi pitänyt ottaa toiset matalat kengät mukaan.

Ja syömisestä- niin hyvää ruokaa! Vieressämme on vielä joulutori, mistä saa herkkuja: pullia, lettuja, hodareita, vohveleita.. Olen joka päivä syönyt vähintään kolme oliebullenia, öljypalloja mitälie? Minun pitäisi raahata niitä mukanani suomeen, aivan mahtavia palleroita.

 

Print page
0 Likes

02 tammi 2012

Posted at 08:19h in Yleinen by
0 Likes

Uusivuosi Amsterdamissa kuulosti ihan sodalta, melkein näyttikin siltä. 
Ihmisä juoksentelee sinne tänne, räjähdyksien äänet kaikui talojen välissä, autojen varashälyttimet soi kilpaa, savua hierottiin silmistä ja korvista pidettiin lujasti kiinni. 
 
Mikälie se onkaan se kovaääneinen raketti mikä heitetään maahan ja räjähtäessään soikin korvissa sitten viikon. Inhoan niitä.
Täällä oli ilmeisesti hauskaa heitellä niitä mahdollisimman ruuhkaiseen kohtaan ja nauraa säihkähtäneille kirkaisuille. 
Muutaman ensimmäisen äänipommin jälkeen oli pakko ruveta tarkkailemaan silmä kovana missä niitä menee, ettei kuole ennenaikaisesti paskahalvaukseen.
 
Kaikesta hullusta menosta huolimatta, onnistuttiin viettämään vuodenvaihde suht rauhallisesti. 
Syötiin illallaista läheisessä Opera- ravintolassa, missä nuolin lautaseni puhtaaksi. En tiedä oliko ravintola oikeasti hyvä, mutta oma annosvalintani ainakin osui niin nappiin, että ehdottelin Laurille jo uusintakierrosta seuraavalle päivälle.
 
Ruuan jälkeen kierreltiin kaupungilla ja pamahdettiin Dam squarelle juuri kello kaksitoista. Raketit eivät olleet kummosia, mutta ihmisiä oli aivan tajuttomasti. Tuhansia. Ja siitä puheenollen, millä ihmeen todennäköisyydellä jokin todella huonosti ammuttu raketti tippuu taivaan korkeuksista juuri minun päähäni? Palava ei onneksi- jokin kalikka vain, mutta oikeasti tuhansien pääkoppien aukiolta se samperi kolhtaa tähän nuppiin ja voin sanoa, että sattui. Luulin, että joku iski paksun lasipullon päähäni rikki ja se olisi menoa nyt. Ei nyt ehkä elämän, mutta ainakin rahojen.
 
Väsyneinä, mutta onnellisina sitten kömmittiin sänkyyn ja nukuttiin ensimmäistä kertaa pitkälle päivään asti.
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Print page
0 Likes