Loppui pöperöt kotona ja suunnattin sunnuntain kunniaksi vakkariravintolaan. Yllättävän pitkän odottelun jälkeen saatiin mahat niin täyteen että tunsin oloni vähintään Totoron kokoiseksi. Olisin halunnut vaipua ruokakoomaan niille sijoilleni, mutta alistuin aluperäiseen suunnitelmaan ja vyöryin kohti elokuvateatteria.

Tennispalatsissa huonon valikoiman seasta päädyttiin 50/50 syöpäkomediaan (noin ei varmasti saisi edes sanoa). Elokuva oli mielestäni hieman tylsähkö. Muutamassa kohtaa hörähtelin, mutta  enimmäkseen odottelin jotain tapahtuvan. Toisaalta mitä? Action pläjäystä sairaalassa?  Ja sitten se muuttuikin surulliseksi. Ihan meinasi itsellänikin siläkulmat kostua ja ihan oikeasti, en koskaan itke elokuvissa.
Alarivin tyttö itki jo vuolaasti ja niiskaisuja kuului sieltä täältä salia.
Pitää tarkistaa oliko elokuvan genre nyt ihan oikeasti se komedia.
 

 

 

 

 

 

 

Kaiken muun viikonloppukiireen ohella olen ehtinyt mm. istua sohvalla ja syödä. Ehkä nukkua.
Jokatapuaksessa olin hurjan onnellinen päästessäni omaan keittiöön pitkästä aikaa. Vieläpän kun mukaan tuli roppakaupalla mausteita Afrikasta ja juustoja Hollannista- meistä muodostui hyvä tiimi.

Viikko on siis vierähtänyt lempi arkiruokien parissa. Juustot ja mausteet on tungettu joka ateriaan melkein väkipakolla, mutta en voi kieltää, etteikö hyvää olisi ollut. Enkä suinkaan nyt kehu omia kokkaustaitoijani, vaan edelleen näitä ulkomaan vahvistuksia. Luulen etten voi enää elää ilman.

Kotikin on pysynyt yllätyksellisen siistinä melkein viikon. Toisaalta, te ette näekkään saunaan minne vähin äänin siirrettiin eteisessä ullakolle vientiä sen muutaman kuukauden odotelleet kesävaatteet ja kamppeet.
Nyt ei teekkään jostain syystä mieli saunoa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
 

 

 

 

Ja mitä siihen ruokaan tulee, niin kovin eksoottisilla vesillä ei silti soudeltu.
Alkuviikosta tein kanapastasalaattia hollantilaisella vuohenjuustolla. Kunnon ateriaan pääsi kanan päälle toinen hollannin juusto yrteistä ja valkosipulista, sekä lisukkeiksi kasviksia ja punasipuli-pinaatti-tomaatti muhennos, maustettuna sitruunamehulla ja niillä uusilla mausteilla.
Kastikkeina Afrikasta tuotu ruskea möjä ja ranskankerma- jälleen niillä mausteilla maustettu.

Jälkiruokaahan en omista, joten inspiroin taas puurosta paremman puutteessa sellaisen.
Mannapuuro-omenakiisselilasi. Kyllä. Minä tykkään.

Eilen oli tuikitavallisia tortilloja ja joka päivä näiden kaikkien välissä olen jaksanut mussuttaa ruisleipää.
Ruisleipää, mihin olen tapaani kuulumattomasti viitsinyt voin lisäksi laittaa muutakin.. ja tämä saattaa kuulostaa nyt oudolta: voita, ranskankermaa (maustettu yrteillä, valkosipulilla, sitruunamehulla, sokerilla ja suolalla), tonnikalaa, vuohenjuustoa, rucolaa ja tomaattia.
Hyvää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

P.s olen jo ottanut selville miten saan hollantilaiset juustot suomeen ja mausteet saa Saara lähettää vaikka postissa. Muuten tästä ruuanlaitostahan ei tule enää yhtään mitään.

 

Hienosti epämääräisiä kuvia alkuviikon työpaikkapikkujouluista. Itsehän en ole mikään laivajuhlien suurin fani, mutta siinähän ne meni- hyvässä seurassa.

 Toivottavasti silti ensivuonna jossain muualla, kuin kelluvassa baarissa, niin pääsee omaan sänkyynkin nukkumaan heti kun siltä tuntuu.

Ja siitä puhe mistä puute. Nyt on pakko kömpiä sinne peittojen väliin.
Hyvää viikonloppua kaikille!