Minun on pakko nostaa tunarointini auton omistajana nyt ihan uudelle tasolle.
Jokunen saattakin muistaa pienimuotoiset probleemani tällä ajoneuvoalueella?
On ollut pientä laiminlyöntiä, sakkoja, katsastukset kuukausia myöhässä, käsijarru onnistuttu potkaisemaan vesisodassa poikki ja akku vaihdettu itse. Väärin.
Puolivuotta sitten muistaakseni minulla ei ollut kesärenkaita ja kirosin ajavani talvirenkailla vielä kesäkuussa.
Nooh, etten vain tekisi tätä helpoksi itselleni- nyt minulla ei ole vaihteeksi niitä talvirenkaita.
Olen hukannut ne.

Hukannut, hävittänyt, unohtanut. Kyllä. Vuosi sitten heittäydyin kermaperseeksi ja lakkasin vaihtamasta renkaita itse. Kätevästi, nopeammin ja turvallisemmin (saksitunkki, rengasavain, minä ja voimankäyttö ei ole kovin näppärä yhtälö.) siellä liikkeessä ne vaihtuu, plus säilyy.  Tietysti jos muistaisit missä hemmetissä kävit ne vaihdattamassa!!

Ihan oikeasti nyt on viimeienkin inkkari hypännyt kanootista, muumit karanneet laaksosta, lamput sammuneet vintiltä ja teräviä kyniä penaalissa ei ole koskaan ollutkaan.

No oho. Loppu hyvin kaikki hyvin. Löysin siivouksen yhteydessä rengaslappuseni ja yhetystiedot liikkeeseen. (hahaa, olin sentään kokoajan oikeilla jäljillä. Muistin kaupunginosan oikein!).

Kyllä. RakuYan ruoka on edelleen hyvää (ettäkö olisin asiaa tohtinut edes epäillä).
Lauri halusi viedä perheensä sinne syömään ja minä luonnollisesti kuola poskella valuen liityin seuraan.
Ruokaa tilattiin sen verran, että pieni kylä sillä olisi varmaan vedellyt viikon verran, mutta onneksi pieni kylä löytyy myös minun mahastani- tai siltä ainakin joskus tuntuu.

Pieneksi ihmiseksi omistan aivan liian ison ruokahalun, tai lapamadon. Voitin ala-asteella jopa luokkamme mämmin syönti- kilpailun! Olen tästä ylpeä. enkä edes pahemmin pidä mämmistä.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvää itsenäisyyspäivää.
Täällä sitä on vietetty niinkin juhlallisesti kun siivoten.
Jos ei olisi ollut kiire arjen askareissa olisin mieluiten tehnyt pientä naposteltavaa, korkannut viinipullon, katsonut linnanjuhlia ja vaikka laulanut maamme-laulua.

Juhlin tai en olen silti ylpeä suomalaisuudestani ja kaikki kunnioitus sotaveteraaneille- lottia unohtamatta, että mahdollistivat meille tämän itsenäisen maan.
(Vielä kun veteraanijärjestöistä tuotot oikeasti menisivät näille maamme kunniakansalaisille, eikä ties minne, niin olisin tyytyväinen).
 

Siivoamisen jälkeen ehdin nähdä vain muutamat valssit ja kuolata linnan ruokatarjoilulle.

 

Ei se mitään. Keittönpöytämme lasista nyt jopa näkee läpi.

 

 

Puhdistin myös leivänpaahtimen. Tiedättehän miten hankalaa se on? Leivänmurut eivät lopu ikinä.

 

 

Pyyhin pölyt kuvista ja kirjoistakin. Minä olen tuo isopäinen sammahtanut blondivauva.

 

 

Peileistäkin näkee jotain muuta kuin pölyä.

 

 

Ainut epäpuhtaus tässä talossa olenkin enää minä! Hyvää yötä, minä lähden saunaan.