Myöhäiset festarit 07 heinä 2012

Tänään lähdetään Lahteen. Valun ystävieni perässä Summep Up – festareille, minne ilmeisesti heistä jokainen on tänä vuonna menossa. Omalla kohdallani kerta on ensimmäinen ja kaiken kaikkiaan festareista peräti kolmas. Olen aloittanut tämän touhun perin vanhana, koska nämä kaikkihan mahtuvat kolmen vuoden sisään.
Jos minulta kysytään, olisin mielelläni ottanut silloin kahdeksan vuotta sitten takataskuun kokemuksen mudassa örveltämisestä, autossa nukkumisesta, telttaan aamulla kömpimisestä ja päivien biletysputkesta. Nyt ei jaksa enää kuin yhden illan ja se festarifiilis kaikkoaa kai viimeistään siinä vaiheessa kun jättää koko alueen kauas taakseen ja kömpii puhtaaseen petiin mökkiin, taikka hotelliin.

Ehkä saan tänään jonkun nuoruuskohtauksen ja riehun ihan hulluna ympäri festareita? ei sitä koskaan tiedä. Toivottavasti.

Ihanaa lauantaita kaikille – riehukaa tekin.

Mitä syötäisiin 06 heinä 2012

Täällä on hauskaa kotona kun kolme ihmistä syö ihan eri juttuja. (Ja kolmannella tarkoitan nyt Saaraa joka asustelee meillä vielä hetken).

Meillä saattaa olla tilanne missä Lauri haluaa ranskalaisia, minä uusia perunoita ja Saara ei syö perunoita ollenkaan. – Päädyimme bataattilohkoihin.
Tai vanhoja herkkuja, kuten Saaran lemppari purjoperunasosekeitto mitä tein meille aina ennen vanhaan ja nyt tietysti aivan innoissani pitkästä aikaa uudestaan. – Lauri söi sitten kaksi päivää mäkissä.
Parasta on, että minä ja Lauri olemme tottuneet syömään runsaimman aterian illallisena, kun Saara syö päivällisenä eikä ole iltaisin edes nälkäinen. – Lopputuloksena minä ja Lauri syömme sitten molempia ja sehän sopii.

Kaiken kaikkiaan mahtavaa kun on keittiönpöydässä arkena muitakin kuin minä ja tuo mies. Antaa ihan uutta intoa ruuanlaittoon ja miten joku voikaan tulla niin iloiseksi purjoperunasosekeitosta!

Näitä kuvia tänne ladatessa tuli nyt niin nälkä, että pitää lähteä kauppaan samantien.

Kesäkiire 05 heinä 2012

Silloin kun kesäisessä Helsingissä paistaa aurinko huomaa ettei kotisohvaa oikein näe, tietokone pölyttyy nurkassa, digiboxi täyttyy katsomattomista ohjelmista ja pyykkikorin vaatevuori kasvaa korkeuttaan.

Blogi myös jää pakostakin hieman auringon paisteelta varjoon. Löpinät lyhenevät ja kuvat ovat mitä sattuu. Kameraa kannetaan kuitenkin mukana, joten eiköhän sateisille päiville löydy sitten taas sellaista pitkää postauksien tulvaa.

Nyt lähden tekemään sitä mitä kuvissakin jo näkyy; Nauttimaan kesäisestä Helsingistä, ehkä makoilemaan nurmikolle ja syömään jonkun ihanan raikkaan salaatin.
Pyykkikori saa vielä odotella.