Kävimme nopeasti pyörähtämässä Tallinnan Bershkassa, meillä oli jo kiire Tartton bussiin joten pikaisesti vain vilkaisin putiikin läpi – Alennusmyynti sekasorto ja pitkä kassajono siellä oli, ei muuta.

Olimme jo kävelemässä poispäin kun mieleeni nousi kuva liikkeen takaseinällä kiikkuvasta vaalean rosan värisestä hameesta. En tiedä mistä se tuli, en ollut edes käynyt hameen luona, mutta nyt sen olemassaolo sitten iskostui mieleeni ja halusin sen ihan hirveästi itselleni. Järkeilin etten voi odottaa seuraavaan päivään, koska siellä ei kuitenkaan olisi kokoja enää jäljellä.
Pyysin anteeksi seurueeltani, käännyin kannoillani ja kirjaimellisesti juoksin liikkeen läpi. Kiskaisin hameen (viimeinen S- koko!), harmaan topin ja beessin vyön mukaani. Kokonaisen asukokonaisuuden nanosekunnissa ja etuilin vielä kassajonossakin. Ehdimme bussiin.

En allekirjoita, että minulla olisi mitään ongelmia, tai kenties pieniä pakkomielteitä. Ei.
Sitäpaitsi asuhan osoittautui oikein mahtavaksi.

 

Tags:

Joitain satunnaisia kuvia viimepäiviltä. Tällä hetkellä me ollaankin jo Virossa. Tarkalleen ottaen yövytty yksi yö Tarttossa ja nyt tallustelemassa Tallinnan katuja jossain, ennen kuin nousemme iltalaivaan joka vie meidät takaisin Helsinkiin.

Päästiin perjantaina korkkaamaan kesän ensimmäinen stadikka päivä. Normaalisti siellä oltaisiin loikoiltu jo jos kuinka monet kerrat, mutta kuten kaikki varmasti ovat huomanneet – sää ei ihan ole ollut suotuisa. Tai ei itseasiassa ollenkaan. Nyt mennään jo heinäkuun loppupuolta ja tämä taisi olla toinen tai peräti ensimmäinen auringonottopäiväni (muualla kuin omalla parvekkeella). Niin ja nytkin alkoi satamaan puoli tuntia sen jälkeen kun paikalle saavuttiin. Tuntuu kuin leikkisi hippaa noiden sadepilvien kanssa. Siirryimme stadikalta mestaritallin terassille, mutta ne pilvet tulivat sitten sinnekin ja myöhemmin vielä henkan terassille. Ihmeellinen heinäkuu.

P.s Lauri oli aivan ihana ja osti 3-vuotis vuosipäivälahjaksi LV:n neverfullin. (Minulle siis, ei itselleen kuitenkaan). Se on ehkä joka toisella vastaantulevalla (tai ainakin melkein), mutta minä pidän siitä ja vihdoinkin minulla on kaunis iso laukku minne mahtuu tavaraa mielin määrin. Se on ihanuutta se.
Minä puolestaan sitten ostin Laurille LV:n vyön. Vieläpä laukkuni kanssa samaa damier- kuosia. Hieman nauratti meidän Louis Vuitton vuosipäivä. Kai sitä taputteli toistaan olalle, että kiva kun olet kestänyt minua nämä kolme vuotta. Ensivuonna riittää sitten suklaarasia ja kukkapuska.

Olen vältellyt golfaamista ikuisuuden – koko ikäni.
Urheilussa olen useimmassa lajissa sellainen keskiverto tapaus (paitsi jos minulta kysytään niin koripallossahan olen aivan mahtava). Mutta Golf! Kokeilin kerran ylä-asteella rangella lyödä sitä palloa edes johonkin suuntaan, mutta enhän minä edes osunut siihen pirun valkoiseen pieneen pyöreään palleroon. Viuhdoin vain mailani kanssa ympyrää siinä sen ympärillä. Se laji jäi siihen.

No, nyt vuosia myöhemmin, eli viime keskiviikkona minut kirjaimellisesti pakotettiin Vihti golfiin pelaamaan 9-reikäiselle Par3-kentälle.
Kentälle asti! Miten ihmeessä minä siellä pellolla nyt yhtään eteenpäin pääsisin, jos en edes osu koko palloon! Ensimmäisellä avauslyöntipaikalla viuhdon iltaan asti?

En nyt ihan kuitenkaan onneksi. Golf olikin ihan kivaa. Rangella osuin palloon ja kentällä vain muutama lensi pusikkoon 😀 Suurin osa meni ihan oikeasti jopa sinne suuntaan minne halusinkin. Kaikkea sitä oppii.