Reggae sauce 13 elo 2012

Ystäväni suositteli tätä kastiketta. Minä joka rakastan kastikkeita, juoksin tietysti seuraavana päivänä wtc:n behnfordsiin sen hakemaan. Kastike oli saanut mainetta ja kunniaa ”esittele business ideasi”- tyyppisestä tv- ohjelmasta missä kastikkeen keksinyt Levi Roots oli saanut sijoittajat puolelleen, soossinsa maailmanlaajuisesti myyntiin ja on nyt miljonääri ja kaikkea sellaista.

Kastike on sekä makea, että tulinen joten lähdin varman päälle testailemaan sitä kanan kanssa. Lisukkeeksi fenkolisalaattia, bataattilohkoja ja niille vielä jogurtti-ranskankermakastike. Kaksi kastiketta yhdellä lautasella on rakkautta.

Bataatti Leikataan lohkoiksi ja laitetaan isoon kulhoon, missä on loraus öljyä, puserrettu valkosipulinkynsi ja mausteita (grillausmaustetta, chiliä, sormisuolaa ym). Kulhon kansi kiinni ja ravistellaan sisällä olevat bataattilohkot, sekä mausteet sekaisin. Uuniin 220-asteeseen n.20 minuuttia.

Fenkolisalaatti pitää aloittaa jo hyvissä ajoin. Fenkoli annetaan marinoitua kastikkeessaan vähintään neljä tuntia. Mieluiten yön yli. Marinadiin tulee loraus puristettua sitruunanmehua, pippuria, suolaa, sokeria ja hieman öljyä. Ei sen kummempaa. Fenkoli saa olla siivutettuna ohuiksi.

Jogurtti-ranskankermakastike syntyi vähän vahingossa. Alunperin piti tehdä vain jogurttikastike, mutta siitä tuli liian löysää joten lisäsin vielä 150g ranskankermaa. Mausteita jogurttikermaan laitoin hieman persiljaa, puserretun pienen valkosipulinkynnen, raastettua sitruunankuorta, suolaa, pippuria ja sokeria.

Kanan (Atrian maustamattomat ohuet broilerin filee leikkeet) Paistoin pannulla ohjeiden mukaan, maustoin suolalla ja pippurilla.

Salaatin kokosin kulhoon laittamalla pohjalle baby leaf mix- salaattisekoitusta. Päälle nostin fenkoleita marinadistaan ja hieman retiisi siivuja.

Kanan päälle asettelin bataattilohkoja, tuoreita herneenversoja, sekä jogurttikastiketta. Kanan ympärille tuli sitten se reggae sauce.
En tiedä mistä johtui vai oliko kaikkien syy, mutta tämä oli viikon –ellei muutamankin- paras annos.
(Puin asianmukaisesti päälleni myös viidakkohousuni)

DreamyDress? 12 elo 2012

Sisäinen mekkofanaatikkoni pakotti minut tilaamaan Nellyltä tämän mekon. Ei ollut synttäreitä, häitä, tai mitään muitakaan humppaamisen aihetta minne mekkoni kanssa voisin mennä, mutta jos niitä tulee niin komerossani roikkuu nyt pitkä pätkä tätä kirkasta kangasta kai odottamassa.

Tai sitten ei. Väri on nimittäin silmiin sattuvan räikeä ja mekkokin rinnuksilta hieman liian pieni. Joko palautan sen ja vaihdan toiseen väriin ja isompaan kokoon, tai sinnittelen tämän kanssa. Haluaisin kallistua ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta Nellyn palautusrumba tuntuu vain niin ylitsepääsemättömän vaikealta ja huomasin juuri, että toinen haluamani dreamy dress rosan värissä on myyty loppuun. Ongelmia, ongelmia.

Mistä blogini on tehty? 10 elo 2012

blogihaaste! Ihana Cavahan tämän minulle heitti ja oikeasti näissähän yleensä menee kieli ihan solmuun ja pää tyhjäksi, mutta kerrankin olisin keksinyt jopa enemmän kuin olisi tarvittu.
Nimittäin kertomaan kymmenen kuvan kanssa mistä aineksista blogini on tehty.

Ja tämä blogihan on tehty:

Siitä, että olen katsonut aivan liikaa kokkiohjelmia ja kuvittelen olevani itse yksi top chef. Oikeasti mm. juuri eilen poltin pihvit pannuun, koko kämppä kärysi ja lisukkeetkin epäonnistuivat. Toisinaan kuitenkin saatan myös ehkä ilokseni joskus jopa onnistua.

Siitä, että minulla on pakkomielle hiuksiini ja hieman lievempi, mutta erittäin riittävä mielenkiinto myös ehostamaan kaikkea sen pehkon alla. Eli paljon purnukoita, kosmetiikkaa, putiloita, voiteita ja pakkelia.

Siitä, että rakastan hyvää ruokaa ja tuhlaan ravintoloissa syömiseen ehkä enemmän kuin minulla olisi varaa. Olen naamioinut tämän pahan tapani tosin ”harrastukseksi”.

Siitä, että pidän myös erittäin paljon vaatteista ja tuhlaan ne loput pennoset sitten sinne vaatekaupan rääsyihin ja ryysyihin.

Siitä, että puen ne myöhemmin päälleni ja otan noloja kuvia.

Siitä, että ennen en osannut käyttää kunnolla edes digikameraa, mutta nyt olen suhteellisen perfektionisti järkkärillä ottamiin kuviini. Valokuvaaminen on yllättäen maailman siisteintä ja rupean helposti vaikka itkemään jos olen vahingossa ottanut väärän objektiivin mukaan.

Siitä, että en haluaisi ottaa itseäni tai tätä maailmaa liian vakavasti ja viljelen sarkasmia ehkä liikaakin ja joka nurkkaan.

Siitä, että olen onnekas kun minulla maailman ihanimpia ihmisiä ympärilläni. Tuollainen kirjava kaveriporukka, ihanat tyttöystävät ja shrekiä pahasti muistuttava, mutta silti maailman paras avomies Lauri.

Siitä, että välillä saatan vaan vetää villasukat jalkaan, kömpiä sohvalle ja pälätellä katsomastani elokuvamaratonista. Joskus kerron kommelluksistani arjen kiireissä, tai ehkä siitä miten "loistokkaasti" vaihdoin itse autooni uuden akun.

Ja siitä, että en oikeasti tuhlaa kaikkia rahojani ruokaan tai vaatteisiin vaan lentolippuihin. Haluan matkustaa vielä kaikkialle, mutta olen tavattoman onnellinen että olen nähnyt jo näinkin paljon.

Blogini on myös tehty maailman parhaista lukijoista, jotka jaksavat katsoa kaikkea tätä 🙂