Mitä luovaa ratkaisua voi jääkaapista keksiä jos haluaa syödä spagettikastiketta, mutta ei spagettia? (Varsinkin jos jääkaappi on tyhjä).
No, salaatinlehdet!

Lauri pidätteli nauruaan iso kulhollinen spagettia edessään, kun minä yritin saada pelkkää kastiketta pysymään salaatinlehtien päällä ja syödä kääröä sormin tiputtamatta koko annosta syliini.  Jos minulla olisi ollut jotain vähän paksumpitekoista salaattia kuin keräsalaatin jämät, annoksenihan olisi ollut kuin suoraan gaijinin alkupalalistalta! (paitsi että Tomi Björck olisi kuollut nauruun).

Ripottelin vielä kunnolla maustetun jauhelihakastikkeen päälle makea chili mustapekka tuorejuustoa ja minusta ainakin ”kokonaisuus” oli oikein hyvä 😀

Enpä ihan oikein usko, että tämä annos saa paljon matkijoita osakseen, mutta kerrotaanpa jokatapauksessa, että kastikkeen tein kuten aina, mutta lisäsin chiliä ja hieman enemmän valkosipulia.
Tänään pitää käydä kaupassa ostamassa jotain kunnon ruokaa!

Takin ostin Tallinnasta, Stradivarius- liikkeestä. Se on hyvin kaukana aidosta nahasta ja kaikesta muusta paitsi polyesteristä, mutta minulle se taisi olla aivan sama. Ei ole helppoa löytää kevyttä ja hieman lyhyempää ”nahka”takkia ja tämä oli juuri sellainen. Pelkistetty ja ohut. Etsin sitä aika pitkään, mutta olin silti jättää sen taakseni liikkeeseen. Aivan kuten Bershkan vaalean rosan maxihameenkin. Juoksin yhtälailla takaisin nappaamaan tämänkin henkaristaan, ensin jätettyäni sen kylmästi taakseni.

En ole ihan varma tarkoittaako sekoiluni sitä että minusta on tullut epävarma ostoksien tekijä vai heräteostoksien tekijä?

Minulla oli tänään vähän huono päivä. Sellainen väsynyt, vastoinkäymisien täytteinen, nuutunut urpo päivä. En hymyillyt ehkä kertaakaan.

Sitten tein iltapalaa ja rupesin nauramaan ihan hillittömästi yksin keittiössä. Yksin kotona, keittiössä ja nauroin kananmunalle.
Tein elämäni ensimmäisen uppomunan ja se onnistui niin hienosti, että nauratti. Hyppelin tasajalkaa koko valmistusprosessin ajan siinä kattilan edessä kuin mikäkin pimahtanut, mutta ainakin tuli vähän hauskahko olo.

Jostain syystä luulin, että hommahan olisi vähintäänkin hankala, mutta eihän se vaikeaa ollut nähnytkään. Olen selvästi ollut pää syvällä jossain heinäpaalussa kun uppomunista on ollut puhe. (en itse asiassa ole koskaan puhunut niistä kenenkään kanssa). Joka tapauksessa kananmuna vaan kipataan sinne vesipyörteeseen ja siellä se näyttää hassulta hetken, kunnes valkuainen kietoutuu keltuaisen ympärille ja koko homma menee palloksi ja sen voipi sieltä onkia leivän päälle.

Kannattaa kokeilla. En tosin voi luvata, että tämä pelastaisi muiden surkeita päiviä – koska olen hieman yksinkertainen välillä – mutta ainakin syömäni iltapala oli yksi maukkaimmista pitkään aikaan.

Uppomuna:
2L vettä
1dl viinietikkaa
kananmuna
Riko kananmuna kahvikuppiin valmiiksi. Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi ja lisää etikka (käytin valkoviinietikkaa). Etikan tarkoitus on pitää kananmuna koossa kypsymisen ajan, mutta se ei niinkään maistu kananmunassa. Älä päästä vettä kiehumaan liikaa, vaan anna sen kuplia hiljalleen.
Pyöritä kauhalla veteen voimakas pyörre, tuo kahvikuppi mahdollisimman lähelle pintaa ja kupsauta kananmuna pyörteeseen. Anna pyörteen laantua ja jätä muna kypsentymään veteen kolmeksi minuutiksi (tai vaikka neljäksi, jos ei halua liian valuvaa keltuaista). Nouki kananmuna vedestä varovasti kauhalla ylös. Ylimääräiset valkuais”riekaleet” voi siistiä veitsellä pois.

En osannut päättää söisinkö kananmunan pelkästään paahdetun voileivän päällä, vai lisäisinkö siihen jotain, joten tein molempia. Toiseen leipään tuli voita, kalkkunaa(kinkkukin käy), juustoa, tuoreita pinaatin- ja rucolan lehtiä, retiisiä, hieman kevätsipulia, sekä suolalla ja pippurilla maustettu uppomuna. Tämä oli selkeästi illan voittaja, kaikki maut sopivat hyvin yhteen. Oli pakko tehdä toinenkin.

Tags: