Posted at 11:04h
in
Yleinen
by julia
Noin vuosi sitten vuokrasimme makuunista The walkin dead- sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Paha virhe. Tuijotimme telkkaria kuusi tuntia. En edes pidä (en todellakaan pidä) zombie sarjoista/leffoista, mutta tämä oli aivan liian koukuttava sarja ja vetosi minuun kaikella oheis draamallaan ja itse asiassa koin myös erittäin lohduttavaksi sen faktan, että sarjan zombit olivat hitaita ja vajaaälyisiä. Ne eivät juosseet, kiipeilleet, tai muuten vain olleet joka nurkassa kokoajan. Paitsi kyllä ne oikeastaan olivat, mutta ei sillä tavalla nopeina.
Foxilta alkoi sarjan tuotantokaudet nyt keväällä. Paha virhe. Nauhoitin sen joka sunnuntai ja odotin tuota typerää zombien täyttämää kuusikymmentä minuuttista kuin kuuta nousevaa. Sarjahan ei ole mitenkään huippu jännittävä, mutta en voi silti katsoa sitä yksin. Tarvitsen aina Laurin ja vain ja ainoastaan Laurin. Kukaan muu ei kelpaa kaverikseni sitä katsomaan, koska kukaan muu ei ole vielä yltänyt yhtä hyvälle analysointi tasolle kanssani. Hommahan toimii niin, että isolla äänellä pitää voivotella miten ME toimisimme vastaavissa tilanteissa. Sarjan hahmotahan ovat täys uunoja, eivät osaa virittää kunnon ansoja, eivätkä huijata zombeja tai hankkia kunnon aseita tai vallata oikeita taloja. Ne eivät ikinä edes katso ympärilleen! Meidän pitää huutaa aina kovaan ääneen telkkarille ”tyhmä juokse, tyhmä ammu! – zombie jahtaa kohtauksessa. Todellisuudessahan minä itse istuisin pissat housussa jossain puussa ja odottaisin ihmettä.
Joka tapauksessa pointtina oli kai se, että katsottiin toissayönä taas tuota sarjaa. Innostuttiin lataamaan viimeinen tuotantokausi netistä ja tapitettiin zombeja sitten viisi tuntia taas putkeen. Näissä eilen otetuissa kuvissa jos havannoitte siis huonoryhtisyyttä ja väsymystä niin siinäpä syy.
