Olen alkanut hengailla hautausmaalla 18 kesä 2012
En tosin näissä kuvissa esiintyvissä vetimissä.
Kaikki alkoi siitä, kun lähdin lenkille. Tavalliseen tapaani juoksin Ruoholahden ”ympäri”, mutta kotiovelle saapuessani tekikin mieli juosta lisää. Näin ei usein käy, joten syytän kovasti Forrest Gumpia, minkä taannoin katsoin telkkarista. Mitä muutakaan sen elokuvan jälkeen tekee mieli tehdä kuin juosta?
Lähdin tarpomaan Hietaniemeen päin. Puolessa välissä matkaa aurinko alkoi jo laskemaan, suuhuni lensi vain kaksi kärpästä, meri haisi kuolleelle kalalle ja puhelimestani loppui akku. Loppumatka meni linnunlaulua kuunnellessa ja siinä vaiheessa kadotin rytmini ja aloin kävelemään. Olin juuri sopivasti saapunut hautausmaan kohdalle, joten päätin tallustella sen läpi. Tallustelinkin tunnin. Siellä oli niin kaunista ja rauhallista. Bongailin mitä hienoimpia hautakiviä ja tunnettujen ihmisten nimiä. Oli haitari hautakiveä ja poni hautakiveä, Alvar Aaltoa, Kekkosta, Gallen-Kallelaa, Mannerheimiä ja talvisodan sankarihautoja. Jossain vaiheessa jopa eksyin, muttei se haitannut. En halunnut poiskaan. Paitsi sitten kun tuli jo pimeä ja pelästyin hiirtä.
Jokatapaksessa, siitä lähtien olen aina lenkkeillyt hietsuun päin ja kävellyt loppumatkan hautausmaalla.
Harmi, että se on jo niin täynnä haluaisin ehdottomasti tulla haudatuksi sinne- tietäisin jopa täydellisen kohdankin haudalleni. Onko vähän karmivaa.
P.s Olen tavattoman hurahtanut halkiollisiin hameisiin ja erittäin ihmeissäni siitä, että käytän sanoja "tavattoman" ja "taannoin", ehkä tästä koko hautausmaa jutusta myös. Mutta ihan vaan näin asiasta hienosti toiseen hyppien, tuo hame on edelleen oikein kiva, ostin sen Forever 21:sta.
