Sosiaalinen Bulevardi 15 kesä 2012
Käytiin syömässä Farangin ja Gaijinin perheen tuoreimmassa tulokkaassa – välimeren ympäristön makuihin keskittyvässä Boulevard Socialissa.
Minä edellä mainittujen suurena ystävänä luonnollisesti odotin taas vähintään ihmeitä lautaselleni, mutta jotenkin petyin. Saatoin myös olla omenakaneli muffinin ja kuuden ison suklaakonvehdin jälkeen siinä tilassa ettei minusta ollut ihan parhaimmaksi maistelijaksi. Täytyin jo alkupalojen jälkeen ja pääruoka piti sitten sinnitellä loppuun.
Jokatapauksessa jos muutama risu, niin monta ruusuakin. Paikka oli todella viihtyisä, palvelu mahtavaa ja pidin kattauksesta – laseista, serveteistä, lautasista ja kaikesta.
Lauri söi yhtenä alkupalana lihapullia ja kutsui niitä parhaimmiksi mitä oli koskaan saanut. Minä taidan olla vähän tylsempi, nimittäin en kuitenkaan sijoittaisi niitä lihapullalistani kärkeen. (Taas lista. Voitte vaan arvata, ettei minulla ei ole lihapullalistaakaan. Kenellä olisi).
Muut alkupalat olivat myös ihan hyviä, ei mitään maailmaani mullistavaa, mutta ok hyviä. Molemmat otimme mini pita kebabit ja minä vielä turskapallerot. Pääruokani lohi viinirypäleiden ja omenan seurana oli mielenkiintoinen. Ensimmäiset haarukalliset olivat oikein hyviä, mutta jotenkin puolessavälissä alkoi tökkiä. Ehkä tosiaan olin liian täynnä, tai makunystyräni liian kouluttamattomia tällaisiin kulinaarisiin makunautintoihin, tai sitten yrittämistä oli liikaa.
Lauri otti merquez makkaraa ja oli tietääkseni annokseensa tyytyväinen, vaikka häneltäkin jäi melkein puolet lautaselle. Inhotti ylipäätänsä jättää ollenkaan mitään lautaselle.
Vaikkei minulle jäänyt sitä tunnetta että heti huomenna tekisi mieli mennä uudestaan, niin haluan silti mennä (en tosin huomenna) ja tyhjemmällä vatsalla vielä kokeilemaan. Ehkä seuraavalla kerralla paremmin.
Geeliä kulmiin ja koruja kaulaan 14 kesä 2012
Nyt kun olen päässyt tähän viidakkomeininkiin, niin jatketaan.. heimokoruilla! Jos Zara ja GinaTricot siis olisivat heimoja.
En voinut olla raahaamatta tuota isoa kaulakorua kassalle. Se piristi kivasti pelkistettyä mekkomaxiani. GinaTricotin sormus taas on perus "olen hurahtanut kaikkiin ketjuihin" – koru. Mitä enemmän virityksiä sormuksesta lähtee, sen parempi. Toisaalta sitä nopeammin saan sen aina hajotettuakin.
Eilen kirosin kulmakarvojani. Ne ovat kuin hullulla hatuntekijällä Liisa ihmemaassa. – Sojottivat joka suuntaan.
Aamulla siiten postimies kuin tilauksesta toi ovelle Lumenen kirjekuoren, mistä paljastui kaksi kulmien muotoilugeeliä. Miksi olin edes unohtanut, että näitä on olemassa? Kokeilin tuota ruskeaa kulmien muotoiluvahaa ja jopa rankan jumppatunnin jälkeen, kun naama kiilsi ja tukka oli sekaisin niin kulmakarvat ne vaan olivat hyvin.
