Ei siihen mennyt kuin muutama kuukausi, mutta päästiinpä vihdoinkin etelänrantaan tutustumaan kunnolla entisen Raku Yan ja nykyisen &Dinen menuuseen.

Lempiravintolani Raku Ya kun on nyt tuossa jonkin aikaa sitten kokenut hurjan muodonmuutoksen. Japanilaishenkinen ravintola loosseineen ja pikku puusiltoineen on päivitetty skandinaavisemmaksi ja avarammaksi. Jotkut kaipailevat vanhaa sisustusta ja toisista uusi on raikas. Minä itse en henkilökohtaisesti niin välitä mistään tuollaisista. Kunhan viinilista on kohdillaan ja ruoka yhtä hyvää kuin ennenkin – Ja luojan kiitos se tosiaan oli hyvää, oli alla sitten uusi pöytä tai vanha.

Söimme/ahmimme maistelumenun. Eteemme tuotiin mukavaan tahtiin toinen toistaan herkullisimpia annoksia, mistä yllätti: Tartar hevosen fileestä sesamia ja rapeaa perunaa (se fakta, että söin hevosta), sekä kampasimpukkaa, avokadoa ja cashew pähkinää, mukana oli myös verigreipin palasia ja se kampasimpukan kanssa oli mieletön kombinaatio. Parasta kuitenkin oli matalassa lämpötilassa kypsennetty lohi ja vaniljamajoneesi. Se oli niin hyvää, että Lauri rupesi kyselemään valmistustapaa (4h kypsennys ja 42 asteessa) vähän siihen malliin, että oletti minun osaavan sellaisen tämän selostuksen jälkeen hänelle kotonamme loihtia. Jännä nähdä ja nauroin päin naamaa.

Mielettömän hyvää oli myös Hamachin leuka. Ei tietääkseni löydy listalta, koska maistelumenu koostuu listan tuotteista, sekä vaihtelevista erikoisuuksista ja tämä taisi olla se erikoisuus.

Ja vielä mainittavan arvoinen – Sashimit. Olen pitkään pitänyt näppini erossa niistä. En millään voinut kuvitella tykkääväni pelkistä raa'asta kalasta leikatuista palasista ynnä muusta limaisesta, mutta ne olivat oikeasti todella herkullisia. Söin kampasimpukatkin ja vielä ihan mielelläni.

Juomapuolellakin kaikki oli enemmän kuin hyvin. Jopa jälkiruokaviineihin asti. Yleensä niihin kun en kajoa. Erittäin miellyttävä kokemus siis. Kampasimpukoita, jälkiruokaviinejä, hevosta, hamachin leukaa ja kaikki maistui taivaalliselta.

Paras maistelu menu tähän asti, miellyttävin ravintolakokemus vähään aikaan ja pysyy suosikkinani edelleen. Olinpas tyytyväinen.

 

 

Propsit vielä siitä, että &Dine on auki kätevän myöhään ma–la klo 24 ja su klo 20. Syömään pääsee pöytävarauksella, tai ilman sekä yläkertaan mahtuu isompikin porukka juhlimaan vaikka synttäreitä. – Suosittelen.

Vai pitäisikö sanoa että kasa toppeja ja 2,5 kenkäparia. En ihan kuvitellut palaavani jenkeistä mukanani vain yhdet korkokengät, yhdet bootsit ja oikean jalan kiilakorko ilman paria, mutta ainakin ovat kivat korkkarit- korkeudestaan huolimatta mukavat kävellä ja bootsit ne mitä kauan olin etsinyt. Orpoa kiilakorkoa voi käyttää vaikka.. kirjatukena.

Topit ovat ylläripylläri suurin osa taas forever21:sta. Tuosta toppien taivaasta sanoisinko.

Kiilakoron vsemman puoliskon kohtalo oli kurja. Se makaa nyt luultavasti jossain nykin kaatopaikalla ypöyksin. Onneksi ei ollut kallis kenkä, mutta hieman yli-innokas hotellisiivooja ärsytti silti pienen hetken.

 

Tags:

Se taitaa olla sitten Kalevankadun Vin-Vin viinibaarin jo hieman elämää nähnyt sohva, minne takamukseni tulen istuttamaan tulevaisuudessa huolestuttavan useasti.

Kävimme torstaina tutustumassa tähän uuteen paikkaan ja oi, miten pidin siitä. Tunnelmallinen, kotoisa, hyvällä sijainnilla ja vieläkin paremmalla viinilistalla varustettu paikka. Plussaa monista luomuviineistä. Jos minulta kysytään, voisin luultavasti korvata vedenkin hyvällä luomuviinillä.

Kulautettuamme siellä parit lasilliset ja saatuani sormet haisemaan vahvasti juustoille- mistä en voinut pitää näppejäni erossa, siirryimme etelärantaan Sushibar&Dineen. Dinessä oli myös tarjolla lasillinen jos toinenkin, sekä sushia ja maukkaita suupaloja. Porukkaa oli paikalla sen verran hyvä määrä, että murkinan saaminen lautaselle yksityistilaisuuden seisovasta pöydästä kaikkien muiden nälkäisten joukosta oli jo suoritus sinänsä, mutta pääsin kotiin kuitenkin kylläisenä ja tyytyväisenä. Seuraavana aamuna (minulle klo 13 on aamu) jatkettiin samaa linjaa Linnanmäellä uuden ravintolamaailman maistiaisten merkeissä.

Tästä lisää sitten huomenna. Kuvamäärä pelkästään tästä päivästä kun on jo kaksinumeroinen ja sormihan siinä menee kun näiden juttujeni kuvasaldoa pitää rullata kymmenen minuuttia alaspäin.