Painotetaan heti alkuun, että ihanampi kuin kamala, mutta ei kai se ole salaisuus, että perhelomatkin voivat olla välillä haastavia? Tykkään perheestäni älyttömästi, mutta jännä miten sitä aina vain helpommin kinastelee sisarusten kuin esim. kaverusten kanssa ja kaikki perheenjäsenet ovat erimieltä lähes jokatoisesta asiasta.

Meidän perheessä on pelkkiä naisia, kunnon akkavalta ja kaikki ihan erilaisia. Ei millään tavalla vääränlaisia, vaan ihania omia persoonia, mutta jos vertaa vaikka meitä sisaruksia, niin ollaan me kuin päivä yö ja.. vasara.

Myönnän. Voisin itsekin olla empaattisempi ja vähemmän suorasanainen (taidan olla siis olla tuo meidän perheen vasara), mutta onhan sen nyt kumma kun autossa aikuiset ihmiset kinastelevat tunnin siitä kuka saa istua milläkin paikalla. Yksi lähtee lätkimään koko autosta, minä painan vain kaasua, samalla kun kolmas pitää mykkäkoulua ja neljäs yrittää soitella autosta juuri karanneelle ”tule nyt takaisin” –puhelua.

 

Perheen kesken kun on kai aina helpompi olla dramaattisempi ja näyttää erilailla tunteensa. Sisarukset eivät laita välejään poikki pienestä kinastelusta vaan seuraavana päivänä koko asia on jo maton alla ja äidille saa itkeä.. no ihan kaikesta.

Perhelomat ovat haastavia, mutta omalla tavallaan terapeuttisia ja kasvattavia.
Varsinkin jos olet pitkällä lomalla täysin pallon toisella puolella ja kriisiratkaisutaitoja on taiottava jokainen vuorollaan ties mistä taikurin hatusta.

 

 

Kaiken kaikkiaan perheloma siskoni luona muutamaa kommellusta lukuun ottamatta Kanadan Calgaryssä oli superhauska. Ajoimme pari roadtrippiä, näimme eri vuoristokyliä ja mitä upeimpia maisemia. Kävimme ostoksilla, syömässä, kävelyillä ja juhlimme äitimme syntymäpäiviä. Pääsimme jopa siskojen kesken kurkkaamaan hieman menoa Calgaryn baarissa lauantai-iltana. Mikä on aika ennenkuulumatonta – jos ei nimittäin lasketa mummomme kylä-kuppilaa, emme ole koskaan olleet yhtä aikaa ulkona juhlimassa.

 

Miten teidän perhelomat? Ihania, kamalia, vai ihania -ja kamalia?
Ja pliis älkää jättäkö kommenttiboksia tyhjäksi tai perheeni nirhaa minut sanomatta, että olen täysin yksin näiden perheloma ajatuksieni kanssa 😀

 

Kaupunkivapusta ei ole paljoa todistusaineistoa, mutta muutama kuva tuli otettua vappuisesta mökkiviikonlopusta.

 

 

R a k a s t a n olla mökillä ja tuntuu, että siitä tulee aina vain vuosi vuodelta rentouttavampi ja tärkeämpi paikka. Olen todella onnekas kun poikaystävälläni on mökki missä saan mielin määrin kuokkia.

Viikonloppu meni siis pitkälti saunoen, syöden ja hyviä unia nukkuen.
Syötiin perunasalaattia, tehtiin itse omia munkkeja, lennätettiin dronea ja tuijoteltiin mitä kauneinta auringonlaskua. Voisinpa saman tien itseni takaisin näihin maisemiin ja tunnelmiin teleportata. Vappu kaupungissa oli nimittäin kaiken tämän harmonian vastakohta ja sen verran väsyttää taas että olen jo ihan toisen mökkiloman tarpeessa 😀  

 

Saaran tuli Suomeen käymään ja toi mukanaan muistitikullisen heidän hääkuviaan (hän myös ilomielin jakaa ne teidän kanssaan :). Näkisitte hymyni kun selailen näitä kuvia!
Tuo viime marraskuinen lauantai Tintswalossa Kapkaupungissa oli heittämällä sen vuoden parhaimpia päiviä ja olin niin onnellinen, että sain seistä morsiusneitona parhaan ystäväni rinnalla. Niin kaunis pari ja niin kauniit häät. Enpä muista milloin olisin tanssinut yhtä vapautuneena, nauranut maha kippuralla ja ollut niin täynnä iloa!

Jos omia häitä joskus tanssitaan niin juuri tällaista rentoa ja iloista tunnelmaa lähtisikin itsekin hakemaan. Mielestäni oli myös todella virkistävää, että Saaran ja Ryanin vihki heidän ystävänsä ja kuinka se toi seremoniaan mukaan ripauksen huumoria

 

Annetaan kuvien puhua puolestaan <3

 

 

Photos: Kobus Tollig

Tags: