Se fiilis kun löydät 500 kadotettua lomakuvaa tyhjäksi luulemaltasi muistikortilta!
Minulla on yleensä aikamoinen back up -prosessi kuvien suhteen ja varmuuskopioin kuvia työpöydälle, ulkoiselle kovalevylle, Lighroomiin, Driveen ja joskus niitä löytyy vielä myös muistikortilta 😀

Thaimaassa olin niin lomalla, että lipsuin ensimmäistä kertaa tästä prosessista ja kun kone hälytti muistin olevan täynnä, tietty tyhjensin sen luullen että lomakuvakopioita on tavanomaiseen tapaan muualla.
Back uppini oli ilmeisesti ollut siis tämä muistikortti, mutta koska ensisijaisesti käytän ulkoista kovalevyä, unohtui koko kortti tsekata.

 

Reissusta on jo ehkä reilu kaksi kuukautta, mutta laitetaan nämä nyt vielä tänne värittämään talvihankia 🙂

 

LUE MYÖS:
Thaimaa: kattava Koh Samui opas
Koh Samui vesiputoukset
5 x naurukohtaus Thaimaassa
Ei niin onnistunut rantapiknik
Hotellimme Thaimaassa – Sala Samui
9 päivää Thaimaassa

 

 

UUSIVUOSI
Uutena vuotena seikkailimme lumikengillä järvelle ja rakensimme talvipiknikin siihen jäälle. Oli kynttilöitä, sädetikkuja, kuohuvaa, ja raketteja 😀 skoolattiin, ammuttiin muutamia raketteja ja nökötettiin siinä vaan. Ei tullut edes kylmä <3

 

RUOKA
Kummallisesti kerrankin kaikki ruoka mitä kokkasimme Rukan mökillä onnistui ja riitti juuri sen neljä päivää. Kaikki maistui taivaalliselta, eikä mitään jäänyt yli. Innostuin testaamaan erilaisia pikkelöityjä vihanneksia ja tein niitä varmaan neljä purkkia 😀
Lisäksi tehtiin jogurtti-coleslawta, kokonaista yrttikanaa, perunoita, salaatteja, teriyakilohta, riisiä ja syötin päälle vielä ihan liika juustoja, suklaata ja karkkia. 

 

PELIT
Löysimme vanhan kysymyspelin takan päältä. Sybarit ruokapelin, missä aihealueina oli ruoka, juoma, etiketti ja yleiskysymyksiä kaikista alueista. Luulin olevani tässä ihan haka, mutta olinkin surkea. Sainpahan ainakin nauraa ja hieman sivistyä tämän pelin parissa. Kysymykset kun sinkoilivat omenalajikkeista, ranskalaisten ruokien vaikeisiin nimiin, sekä etikettikysymyksiin mm. Jos sinulla ei ole nenäliinaa kumpaan on suotavampaa niistää. Kyynärtaipeeseen vai käteen?
Vastaus: kyynärtaipeeseen.

 

LUMIKENGÄT
Ehkä hauskinta koskaan! En ole ennen päässyt tarpomaan hangessa mäkiä ylös lumikengät jalassa ja vitivalkoisissa metsissä se oli niin rentouttavaa (mäissä rankkaa :D)
Tästä pitää ehkä vielä kirjoittaa oma postauksensa.

 

KAHDESTAAN
Sitä me siis tehtiin. Lumikenkäiltiin, saunottiin, kokkailtiin, pelattiin, katsottiin leffoja ja syötiin herkkuja. Moni ystävä oli myös Rukalla vuoden vaihteessa, mutta ei meitä saanut millään mihinkään baariin juhlimaan uutta vuotta. Tuntui niin ihanalta olla vain kahdestaan mökillä. Erakoitua sinne ja hetkeksi koko muulta maailmalta unohtua. <3

 

 

 

Osa minussa rakastaa pitkiä automatkoja. Ne ovat rentouttavia, vaikkakin väsyttäviä. Joskus ärsyttäviä, mutta silti niin tunnelmallisia. Pikku pysähdykset piristävät, eväät maistuvat aina yllättävän hyviltä ja jokaisen radiosta tulevan biisin mukaan pitää laulaa mukana.

 

Rod tripin ihanuus riippuu toki maisemista, ajokelistä ja seurasta. Meidän Rukan matkalla pimeästä räntäsateesta huolimatta kaikki edellä mainitut olivat ihan 3/3
Räntä ei haittaa, kun sitä ennen ehtii ihailla auringonlaskua näissä täysin lumivalkeissa maisemissa. 

 

 

Menomatka taittui kuunnellen kaikki radiokanavat läpi Loopista, Yle Puheeseen, Novasta jopa klassiseen. Naurettiin, laulettiin. Pelattiin pelejä, käytiin kahvilla, vaihdettiin ajovuoroja ja tuijoteltiin tuppisuuna maisemia. Lumipeitteen alla nuokkuvat jättikuuset näyttivät niin lumoavilta.  Jossain vaiheessa radiosta soi Pave Maijasen Lilja, ruusu ja kirsikkapuu kuoroversiona ja siinä maisemia samalla ihaillessa tuli kyllä taas pienen hetken mietittyä sitä, että Suomi on kyllä niin upea.

 

Paluumatka menikin sitten alusta loppuun kuunnellen Suplasta SuomiPopin Aamulypsyä. Siis reilu kymmenen tuntia 😀 Ehkä hauskin radio-ohjelma, vaikkakin vitsit ainakin muutamissa jaksoissa vähän sen tasoisia, että sanoin poikaystävälleni ohjelman aivopesevän minut pesunkestäväksi sovinistiksi jo ennen Kuopiota.

Ohjelman parissa viihdyttiin kuitenkin niin hyvin, että paluumatka tuntui tuplasti lyhyemmältä kuin menomatka. Kun pääsimme kotiin Jaajo Linnonmaan, Juha Perälän ja Anni Hautalan räkätys kaikui päässä voimakkaana ja vielä nukkumaankin mennessä Jaajon ääni humisi vahvasti takaraivossa.

Ehkä seuraavalla matkalla sitten jokin äänikirja 😀 

 

Kuvia Rukalta tulossa sitten seuraavassa postauksessa 🙂

 

 

Huivi – Peak Performance
Villa-asu setti – GinaTricot (vanha)
Kengät – Dr. Martens