Hei vaan ensimmäinen joulukuuta. Tuntui hassulta avata tänään ensimmäinen luukku kalenterista. Voiko muka olla jo joulukuu – miksi minusta tuntuu ihan kuin olisin vielä lokakuussa?

Heräsin tänään ilman herätyskelloa 6.30 erittäin kummallisten sotaunien jälkeen hiestä märkänä ja valmiina puolustautumaan kaikelta pahalta. Jouhtuikohan tämä sotauni siitä, että olimme eilen pelaamaassa megazonea? Tunti laseraseen kanssa ja mieleni on koko yön jossain maailmanloppusodassa. Ihan normihomma. 

Fiilis olis siis nyt aamulla kaikkea muuta kuin seesteisen jouluinen, joten kaivellaan sitä nyt hieman esiin katselemalla vanhoja talvikuvia menneiltä vuosilta 🙂

 

 

 

 

Huh, himputti. En oikein edes tiedä miten aloittaa kirjoittamaan tästä reissusta.

Turkin purjehdusreissulta odotin paljon, mutta sain niin paljon enemmän. Seitsemän yötä ja seitsemäntoista ihmistä. Kaksi purjevenettä, yksi kitara ja aimo annos huonoa huumoria. Nauroin maha kippurassa niin paljon, etten edes tiennyt sen olevan mahdollista. 

Kaksi asiaa oli meidän purkkarissa ylitse muiden. Kitara, ja se ettei meillä ollut nettiä mailla halmeilla (tai olihan meillä mokkula veneessä, mutta onneksi kippariystävämme katsoi parhaakseen jättää sen meille kertomatta). Kitaran kanssa olikin sitten sellaisia yhteislauluja, että oltiin yksi purjehtiva komedia-kuoro Turkin aalloilla. Omilla humoristisilla sanoituksilla ja oudoilla kertosäkeillä hoilattiin niin omia kappaleita kuin huonoja cover-versioita. Ihan parasta. Kun ei lauleskeltu, uitiin meresseä, pelattiin, luettiin kirjoja, syötiin, tai vain pelleiltiin vailla huolta huomisesta.

Ihan paras loma. Sain todella monelta toiveita kirjoittaa tarkemmin vielä miten ja minkä kautta järjestimme tämän reissun, joten informatiivisempaa postausta itse purjehduslomasta vielä tulossa.

Sitä ennen fiilistellään hieman auringonlaskukuvia ⚓️❤️

 

 

 

Kaupallinen yhteistyö: Lagom*

 

Miksi kahvi ja eväät maistuvat niin paljon paremmalta metsäretkellä termarista ja retkikuksasta nautittuina?
Luultavasti koska metsässä jossain kannon takana ei odottele matcha-kauralattea sinulle vääntävää barista. Et voi valita vitriinistä chiapuddingia, tai tilata laiturille avokadoleipää uppomunalla.
Nautit eväistä koska ne ovat ainoat ruuat mitä sinulla on mukana ja osaat ehkä enemmän olla läsnä niiden nauttimisessa.

 

Ehkä muistattekin kun kaksi viikkoa sitten veimme Kiran, retkikonkarti Eeva Mäkisen ja Lagomin kanssa pienen porukan kollegoita Liesjärvelle telttailemaan ja kokeilemaan ripauksen eräjormailua. Mukana oli Eevi, Sabina, Jenni, ja Yes-Girlit Kriselda ja Petra. Tarkoituksena oli vain rentoutua luonnossa, nukkua yö ulkona, hyödyntää Lagomtuotteet loistavina retkieväinä ja nauttia hyvistä pikku jutuista, joista ei välttämättä osaa täysin kaupungin hulinassa nauttia tai mitkä eivät ole siellä niin helposti toteutettavissa. Mm. Metsäjoogaa, järvipulahduksia, kiireetöntä hengailua, saunomista ja nuotiolettuja.

 

 

Lähimatkailu on pinnalla ja itsekin olen herännyt siihen kuinka helpon ja lyhyen matkan päässä meillä on toinen toistaan upeampia kansallispuistoja. Ehkä sitä ei aina tarvitsekaan spa-lomaa tai kalliita aurinkomatkoja. Joskus riittää kun pakkaa reppuun eväät ja lähtee metsään vain olemaan.

 

Kuten metsäjooga-ohjaajammekin sen sanoi. Luonnossa kaikella on paikkansa. Ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Luonto elää täysin omaa elämäänsä rauhallisessa tasapainossa.  Sillä ei ole kiire, stressiä, eikä to do -lappusia puihin liimattuna. Siksi luonnolla on todettu olevan niin paljon kehoa ja mieltä rauhoittavia ja tasapainottavia vaikutuksia.
Ja tämän mekin saimme huomata – suurin osa meistä nukahti joogan jälkeen itselleen valitsemansa puun viereen joogamatolle loppurentoutuksessa.
Voiko olla mitään parempaa kun herätä päikkäreiltä avata silmät ja nähdä vain puunlatvojen välistä pilkottavaa sinistä taivasta? 

 

No ehkä.. nimittäin metsäjoogan jälkeiset retkieväät! Luitteko pienenä viisikkokirjoja? Muistatteko miten seikkailijat eivät lähteneet retkelle ilman jotain mieletöntä herkkukoria ja kuinka tarkasti eväät lueteltiin kirjan sivuilla.

 

Saanen matkia viisikkoa:
Välipalaksi meillä oli Lagom Snäkkäriä (eli siemennäkkäriä) Lagomkana-parmesantahnalla. Kinkkua, juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia, paprikaa, sekä kahvia ja teetä termarista. Lisäksi mukana oli Lagom luomu smoothiet kätevistä 120g pusseista. Makuina vihreässä pussissa kvinoa,päärynä, omena, banaani (suosikkini), sekä punaisessa acai granaattiomena, mansikka ja vadelma. (Nämä ovat hyviä koska säilöntäaineettomia, eikä lisättyä sokeria).

 

 

Olin tehnyt kotona meille Snäkkärin päälle Lagomkanaa hyödyntäen tahnan, joka tuntui olevan kaikkien suosikki. Tahnapurkki kaavittiin putipuhtaaksi ja reseptin perään kyseltiin, joten jaetaan se myös täällä:

 

Parmesankanatahna (6:lle)

2 prk Lagom kanafile auringonkukkaöljyssä
1,5 dl majoneesia (suosittelen Hellmann’s majoneesia, se on parasta)
3 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
½ omenaa
¼ pnt rucolaa
50 g parmesania
½ tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria

 

Valuta kanoista öljy pois ja hienonna kulhossa kanafileiden rakenne rikki haarukalla. Lisää joukkoon majoneesi, sitruunamehu ja sinappi ja sekoita. Raasta omena, purista neste pois raasteesta ja lisää joukkoon. Hienonna rucola pieneksi ja raasta parmesan pienellä raastinterällä hienoksi. Lisää rucola ja parmesan tahnan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Mausta tahna suolalla ja pippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita, tai sitruunamehua.

 

 

Paksu Snäkkäri keräsi myös hurraahuutoja ja onkin Lagomperheen uusin tulokas. Gluteeniton ja vegaaninen snäkkäri on tullut kauppoihin nyt syyskuun alussa ja on leivottu suomalaiseen puhdaskauraan ja sisältää 47% on hyvää tekeviä siemeniä.

Psst. Tein tätä kanaparmesantahnaa kotona juuri viikonloppuna lisää ja poikaystävä söi koko tahnan ennätysvauhdissa 😀

 

 

Illallisen söimme nuotion ääressä ja tarjolla oli folionyyteissä kasviksia lohella, tai Lagom-kanalla. Lagom kana on tosiaan sellaista revittyä broilerin rintafilettä purkissa. Vähän niinkuin tonnikala, mutta kanaa ja ihan oikeasti hyvänmakuista ja todella kätevä kantaa retkellä mukana. Makuja löytyy kana vedessä, kana auringonkukkaöljyssä, sekä kanan tomaattikastikkeessa. Jälkkäriksi saimme vielä mitä herkullisimpia notskilettuja.

 

Todella retkiruokaonnellisina kömmimme telttoihimme ja jännitimme saammeko unta. Itse olin laittanut ehkä hieman liikaa päälle ja heräsin yöllä aivan hikipisaroita valuvana, mutta muuten sain nukuttua erittäin nautinnoliset yöunet teltassa.
Aamulla kerättiin kamppeet ja lähdettiin takaisin kaupunkiin ihan uudella energialla. Kiitos tytöt, Lagom, ja Eeva.

 

Onko teille eräjormailu tuttua?


Photos: Minä, Kira & Eeva