Täällä sitä ollaan taas kotona. Lennettiin jo muutama päivä sitten takaisin Finnairin uudehkolla revontulikoneella (lempinimeni A350 koneelle, koska koneessa on vuorokaudenajan ja vuodenajan mukaan vaihtuva LED-tunnelmavalaistus ja värit vaihtuvat ihan revontulien lailla).
Voisin useamminkin lennellä juuri tämän koneen sinivalkoisilla siivillä – todella paljon enemmän jalkatilaa! Nukuin molemmat yölennot melko hyvin juurikin sen takia, että sain jalat kokonaan suoriksi edessä istuvan penkin alla.

Indonesiassa kello on 5 tuntia edellä ja tuo pieni aikaero onkin saanut meidät heräämään kotona nyt joka aamu ennen kukonlaulua. Ollaan katsottu sarjoja peiton alla ja skeitattu pääsiäiseksi tyhjentyneen Helsingin aamuaurinkoa tulvivilla kaduilla. Niin hauskaa!

Vaikka Helsinki näyttää kauniilta ja on ihan kiva olla kotona, en olisi ollut läheskään vielä valmis palaamaan lomalta. Onneksi tultiin juuri pääsiäiseksi joten sai vielä hyvillä mielin ennen arkeen paluuta loikoilla kotona.

Paljon Balipostauksia vielä tulossa 🙂

 

Olen huomannut, ettei rentoutuminen toimi kohdallani pikakelauksella. Kroppa voi kyllä loikoilla missä tahansa – sen voi laittaa makaamaan lauteille mökkisaunaan, antaa sille hieronnan spassa. Voit lennättää sen unelmarannoille saakka, mutta loikoilusta ja rentouttavista ympäristöistä huolimatta mieli saattaa silti juosta maratoonarin lailla.

Olen lukenut monia kirjoja ajatuksista, mielestä, läsnäolosta. Yrittänyt jopa meditoida. Olisi niin mielenkiintoista päästä näkemään joskus toisten ihmisten pään sisään – onko sielläkin samanlainen hulina? Onko muidenkin sitä yhtä vaikea kontrolloida?

Minulla on aina ollut mielikuvitusta. Pääni sisällä tuntuu olevan ihan oma Avatar ja Narnia. Yleensä siellä on kaunista, mutta viime aikoina siellä on ollut ihan liikaa myös kaikkea muuta. Kuulostaako oudolta olla todella rentoutunut ja onnellinen, mutta samaan aikaan omien ajatuksiensa ns. ”piinaama" ja stressaama?

Odotin tältä reissulta tietynlaista mielenrauhaa ehkä enemmän kuin aurinkoa ja kauniita maisemia. Matkan alussa kun aina innostuneena tutkii uusia paikkoja, puolivälissä tahti hidastuu mutta mieli ei malta vielä loikoilla kanssasi rantatuolissa. Vasta loppulomasta havahtuu siihen, että toljottelee villikissojen rapujahtia rannalla, kaivertaa ajatuksissaan kookospähkinään kynnellä kuvioita ja tajuaa ettei ajattele oikeastaan yhtään mitään – ja se jos mikä tuntuu rentouttavalta.

 

Siksi suosin pitkiä lomia. Rentouttavista maisemista huolimatta mieli vain joskus itsepäisesti pyörii ihan hyrrän lailla. Kestää aina hetken että vauhti kierros kierrokselta hidastuu, kunnes se lopulta kellahtaa kumoon ja jää paikoilleen lepäämään muun kropan kanssa. 

 

Balilla hyrrä pyöri onneksi ennätyksellisen hitaalla. Hitsi miten hyvältä tuntui olla täysin lomalla <3

 

Ei valittamista näistä maisemista ♥

Tämä keinu sijaitsi suoraan rantabungalowimme edessä ja siinä tuli kiikuttua auringonnoususta kuunsiltaan.
Nokkelaa taktikointia myös resortilta – keinu kun oli suosittu kuvauskohde muidenkin kuin hotellin asukkaiden puolesta ja siihen maalattu hashtagi taitaa pitää aika hyvin huolen ettei keinun sijainti jää kovin helposti huomaamatta.

 

Swimwear – BikBok x A Bikini A Day