VOISITKO RENTOUTUA 14 huhti 2017
Olen huomannut, ettei rentoutuminen toimi kohdallani pikakelauksella. Kroppa voi kyllä loikoilla missä tahansa – sen voi laittaa makaamaan lauteille mökkisaunaan, antaa sille hieronnan spassa. Voit lennättää sen unelmarannoille saakka, mutta loikoilusta ja rentouttavista ympäristöistä huolimatta mieli saattaa silti juosta maratoonarin lailla.
Olen lukenut monia kirjoja ajatuksista, mielestä, läsnäolosta. Yrittänyt jopa meditoida. Olisi niin mielenkiintoista päästä näkemään joskus toisten ihmisten pään sisään – onko sielläkin samanlainen hulina? Onko muidenkin sitä yhtä vaikea kontrolloida?
Minulla on aina ollut mielikuvitusta. Pääni sisällä tuntuu olevan ihan oma Avatar ja Narnia. Yleensä siellä on kaunista, mutta viime aikoina siellä on ollut ihan liikaa myös kaikkea muuta. Kuulostaako oudolta olla todella rentoutunut ja onnellinen, mutta samaan aikaan omien ajatuksiensa ns. ”piinaama" ja stressaama?
Odotin tältä reissulta tietynlaista mielenrauhaa ehkä enemmän kuin aurinkoa ja kauniita maisemia. Matkan alussa kun aina innostuneena tutkii uusia paikkoja, puolivälissä tahti hidastuu mutta mieli ei malta vielä loikoilla kanssasi rantatuolissa. Vasta loppulomasta havahtuu siihen, että toljottelee villikissojen rapujahtia rannalla, kaivertaa ajatuksissaan kookospähkinään kynnellä kuvioita ja tajuaa ettei ajattele oikeastaan yhtään mitään – ja se jos mikä tuntuu rentouttavalta.
Siksi suosin pitkiä lomia. Rentouttavista maisemista huolimatta mieli vain joskus itsepäisesti pyörii ihan hyrrän lailla. Kestää aina hetken että vauhti kierros kierrokselta hidastuu, kunnes se lopulta kellahtaa kumoon ja jää paikoilleen lepäämään muun kropan kanssa.
Balilla hyrrä pyöri onneksi ennätyksellisen hitaalla. Hitsi miten hyvältä tuntui olla täysin lomalla <3