Monenmoisissa hotelleissa olen saanut ilokseni elämäni aikana majailla, mutta en koskaan missään vstaavanlaisessa kuin tämä.

Tuntui absurdilta herätä auringonnousun säteiden pilkottaessa ikkunasta, tepastella paljain jaloin huoneesta ulos, hieraista unihiekat silmistään vain saadakseen äkillisen tuulenpuuskan mukana ihan oikeat hiekat takaisin. Olimme nimittäin keskellä Al Ainin aavikkoa.

Suoraan huoneemme takapihalta aukesi silmänkantamattomiin jatkuva hiekkadyynimaisema. Hieman punertavaa silkkisenpehmeää hiekkaa, jonka tuuli on tasoittanut upean aaltoilevaan kuvioon. Missään ei näy ketään. Gasellien jalanjäljet kulkevat muutaman metrin päässä, mutta muuten hiekka on koskematonta. 

Tilaamme aamiaisen huoneeseen ja syömme sen siinä huoneemme takapihalla. Hiekan päällä nököttävässä pöydässä. Pannareita, hedelmiä, kananmunia, leipää ja kahvia. 

Olen onneni kukkuloilla ja kerron ystävälleni, että pian myös dyynien kukkuloilla – en nimittäin malta odottaa, että pääsen juoksemaan paljain jaloin ympäri näitä hiekkakasoja. Kumoan kahvini ennätysvauhtia ja ennen kuin pannarilautasesta näkyy edes pohja, olen jo suunnitelmaani toteuttamassa. 

Tämän opin; dyyneillä juoksentelu menee kunnon urheilusuorituksesta.

 

 

Ei hullumpi paikka nauttia aamiaista.
(Seuraavassa postauksessa sitten hieman enemmän tästä hotellista 🙂 )

 

Dress – & Other Stories
Shoes – Hermes
Ring – YSL

Photos: Mona Salminen / Edit by me

 

Olen nukkunut lähes koko viikon kuin pöllö kofeiinin yliannostuksissa.
Unihalvauksia, outoja unia, pyörimistä. Liian kylmä, liian kuuma. Toissayönä heräsin klo 03.30 enkä saanut enää unta. Valvoin koko aamuyön lähinnä tuijottaen vuorotellen pimeän huoneen kattoa ja puhelimeni sinivaloa peiton alla yrittäessäni varailla hotelleja puhelimen kautta (virhe, aiheutin vain kauhean hotellisotkun – tästä lisää myöhemmin). Poikaystäväni mumisi, että koita nyt nukkua ja heitti painavan kätensä ympärilleni kuin muuriksi jotta en voisi nousta. 

Nukkuvan miehen keho painaa aikalailla ja kun yritin rimpuilla pois sain vieläkin painavamman jalan käden kaveriksi päälleni ja käskyn, että aikaisintaan kuudelta saa kuulemma nousta.
Miksi kello kuusi aamulla on jo monta päivää tuntunut kovin myöhäiseltä ajankohdalta?

Hipsin viiden maissa salaa keittiöön ja selvittelin tulevan reissun majoitussotkua ja aikatauluja, samalla kun pakkailin ja join kuppi toisensa jälkeen kahvia. Odotin, että posti aukeaa, jotta voisin käydä hakemassa kampanjatuotteita. Menomatkalle postiin liukastuin sitoessani kaulahuivia ja kaaduin kädet kaulahuiviin sotkeutuneena mukkelipmakkelis pitkin katua. Paluumatkalla niskaani tippui katolta iso kasa lunta ja paketit lensivät kaaressa hankeen. Kohmeisin sormin kaivoin niitä lumesta kiroillen sitä, etten koskaan muista käyttää hanskoja. Talvi on näyttänyt parastaan viimeaikoina ja Helsingissä on tunnelmallista, mutta juuri tuolla hetkellä olin innoissani, että seuraavana aamuna käsissäni on lumen sijasta lämmintä hiekkaa – me nimittäin kuvaaja ystäväni Monan kanssa heräisimme seuraavana aamuna aavikkohotellista keskellä Abu Dhabin aavikkoa.

 

 

Täällä siis nyt ollaan lumisista maisemista keskelle aavikkoa pöllähtäneenä. Nukuin lentokoneessa sikeämmin kuin koko viikkona ja odotan innolla tulevaa viikkoa täällä Abu Dhabissa ja Dubaissa.

Olemme reissussa töiden takia, mutta jos pysymme aikataulussa loppuviikosta voimme myös hieman lomailla. Olla vaan ja nauttia lämmöstä ja auringosta 🙂

 

 

Takki – Zara
Neule & pipo – H&M
Kengät – Ecco
Huivi – Sand
Kuvat: minä & Mona Salminen

 

Minulla on käytössä Instagramin yritysprofiili-tili jonka kautta pääsen näkemään tilini statistiikoista mitä mielenkiintoisimpia tilastoja. Kävijätiedoista käy muutamalla klikkauksella ilmi mistä maasta ja kaupungista seuraajani ovat. Minkä ikäisiä he ovat, onko enemmän miehiä vai naisia. Sieltä näkyy myös minä päivänä tililläni käy eniten liikennettä ja mihin kellonaikaan. 

Sisältöpuolelta näkyy syötejulkaisut kohdasta mm. Vuoden tykätyimmät, vuoden tallennetuimmat tai vuoden katsotuimmat kuvat. Täältä näen esim, että todella moni kuvani kerää seuraajamäärääni nähden usein tuplasti näyttökertoja, eli n. 60 000 näyttökertaa. Suosituinta kuvaani on katsottu jopa yli 169 000 kertaa. (Pieni mysteeri että miten, hashtagitkin ovat kuvassa suomeksi).

Ajattelin että tätä olisi hauska hieman avata. Seuraajille kun näkyy vain kuvan tykkäysmäärä, mutta minulle niin paljon muuta. Näitä tilastoja on toisinaan mielenkiintoista seurata ja olenkin huomannut, että suosituimpia kuvia tililläni ovat ehdottomasti matka/maisemakuvat, tykätyimpiä usein ne missä olen poikaystäväni kanssa ja tallennettuihin kuviin taas pääsee paljon myös ruokakuvia ja joskus ihan vain perus fiiliskuvia, tai asukuvia. 

Keräsin teille tähän alle Instagramtilini tallennetuimmat kuvat vuodelta 2018
(Tallennettu ei siis tarkoista screenshottia, vaan IG:n oman tallennusnappulan kautta tallennettuja kuvia. Itse usein vain screenshottaan tykkäämäni kuvan puhelimeeni, joten olisi mielenkiintoista saada myös joskus nähdä tuo luku. Tuntuu, että kävijämääriin verrattuna tämä tallennettu-luku on melko pieni, mutta kuitenkin aikalailla samaa määrää jos olen vertaillut esim. Kollegan samankokoisen tilin kanssa. Tai sitten kuvani eivät vain ole niin kiinnostavia haha, ota näistä selvää) 🙂

 

Ykkösenä tuo yläpuolella näkyvä Sveitsin vuoristojärvellä otettu kuva. Tallennettu 158 kertaa.
Kakkosena laiturinnokkaan pystytetty ulkoilmaleffateatteri, tallennettu 144 kertaa,
ja kolmantena jäätelöpuikkokuva, tallennettu 122 kertaa.
Loput tallennusmäärä-järjestyksessä.

 

 

Jos tykkäätte tämänkaltaisista postauksista, voi avata myös katsotuimmat kuvat ym muita kategorioita 🙂