Kun saavuin Etelä-Afrikkaan, odotti minua alakerran vierashuoneessa kukkakimppu ja kortti jossa luki ”Mummy told me you are super cool, so please will you be my Godmother?”

Melkein purskahdin itkuun ja päätin sillä sekunnilla, että minusta tosiaan tulee coolein ja paras täti koskaan. Luultavasti hemmottelen pikku Leonin pilalle, mutta onhan meillä n. 14500 kilometriä välimatkaa, joten aina kun nähdään niin saahan sitä vähän hemmotella. 

Vitsailimme Leonin kummisedän kanssa leikkimielisesti kummasta tulee parempi kummi. Hänellä saattaa olla kotikenttäetu ja oma surffikauppa (samperi), mutta meillä on yhteinen salakieli Suomi. Oletan, tämän automaattisesti yhdistävän meitä maagisella tavalla. Lisäksi pääsen näyttämään pojalle kaikkia hurjan eksoottisia Suomijuttuja kuten muumimaailman, Lapin porot, avantouinnit, revontulet (joita en ole itsekään koskaan nähnyt) ja laskettelun! Okei, sen omat vanhemmat osaa sen paljon paremmin ja on Leonin kanssa rinteessä ennen kun saan edes suksi sanottua.
Sitten on tietty vielä Suomen metsät, mökit, järvet, yöttömät yöt ja korvapuustit. Lisäisin tähän vielä saunan, mutta sehän niillä on jo kotona Afrikassa. (Siis oikeasti suomalainen sauna terassille rakennettuna.. niin ja uima-allas).
Samperi, pitää rakentaa omalle takapihalle joku Visulahti, puuhamaa ja Waasalandia, että pärjään tässä kisassa.

Ehkä keskityn vain olemaan hauska, välittävä ja rento kummi. Sen osaan!

 

 

Innostuin Afrikassa myös vauvakuvaamisesta. Ideoita olisi ollut jos jonkinlaista, mutta toteutus olikin hieman haastavampaa – Leonia kun ymmärrettävästi olisi kiinnostanut enemmän olla rintaruokinnassa kuin vauvamallina. 

Ei se mitään Leon, meillä on vielä koko loppuelämä aikaa.
Terveisin, Täti Toivola.

 

Oranjezicht City Farm Market – Kapkaupunki

 

Onko muita joiden mielestä vihanneskorit on maailman kaunein asia?
Ei sellaiset kaupan heviosasto-korit joista pilkottaa muovia ja viivakoodia, vaan tuoreet vihannekset sellaisenaan nätisti kasaan ladottuna. Täydellisen vihreä parsakaali, juuri mullasta nostettu punajuuri, kaunis suippo porkkana vihreällä varrella?

Oranjezicht City Farm Marketissa teki mieli ostaa jokainen juurekas, hedelmä, vihannes ja kasvis. Tuijottelin niitä onnessani enkä voinut vastustaa hiplailua ja nuuskimista.
Oranjezichtissa homma toimii niin, että nappaat maasta ison korin ja saat vapaasti kierrellä ympäri Markettia keräten koriisi mitä ikinä halajat ja maksat ne lopuksi punnitse & maksa -tiskille.

Mietin siellä pyöriessäni, että kunpa tällä tavalla voisi tehdä aina ostoksensa. Lähiruokaa, luomuna ja pientuottajilta, mutta kappas kumma kun kauppahallien ja torien sijaan löydän itseni kuitenkin useimmiten sieltä helposta ja nopeimmasta vaihtoehdosta – jotakuinkin Alepan kassalta. 

 

Ja tähän väliin sata kuvaa parsakaalista

 

Oranjezicht City Farm Market on täynnä kojuja, ravintoloita, kahviloita. Täältä voit ostaa suklaata, kastikkeita, koruja, asusteita, juustoja, kukkia. Kaikenlaisia pientuottajien aarteita.

Omaan koriini päätyi kastikkeita, kasa vihanneksia, pulla ja Kingklip-kala joka haisi kotiin päästessämme ihan raadolta.
Pilaantunutta kalaa lukuunottamatta tälle marketille iso peukku. Okei ja miinusta myös mahdottomasta nimestä, mitä en todellakaan osaa lausua.
Tykkään myös muista Kapkaupungin marketeista. Lempparini on ollut kauan Old Biscuit Millin The Neighbourgoods Market Woodstockissa ja muutaman kerran olemme käyneet myös Bay Harbour Marketisssa Hout Bayssa, mutta uumoilen Oranjezichtista uutta suosikkia. Kiva valikoima, kompakti koko ja ihana lähellä keskustaa. Ihan Waterfrontin vieressä. 

Tottakai tämänkin oli aivan tupaten täynnä kansaa ja jonoissa sai seisoskella, mutta parhaissa marketeissa on aina tungosta.

 

 

Oranjezicht City Farm Market on auki lauantaisin 9-14 ja sunnuntaisin 9-15
Suosittelen piipahtamaan jos olette Kapkaupungissa 🙂

 

 

Pienenä rakastin uima-altaita (kukapa lapsi ei). Lilluin niissä rusinaksi asti, niin sateessa kuin paisteessa.
Uin kuin olisi ollut pyrstö, suomut, evät ja kidukset, vaikka oikeasti minulla ei ollut edes uimalaseja. Oli vain kloorista punottavat silmämunat tuijottamassa uima-altaan kaakeleita samalla kun pidätin veden alla hengitystä luullen olevani kala. 

Minulle oli aivan sama millainen pieni lätäkkö se uima-allas oli. Keksin sinne kyllä merenalaisen maailman merenneitoineen ja pärskyineen. Itse olin useimmiten Arielin roolissa, vaikkakin kerran taisin näytellä Erikin osaa liian innokkaana ja puin isäni farkut jalkaan vöineen kaikkineen ja hyppäsin ne jalassa ”moikkaamaan Arielia”. Voitte kuvitella paljon aikuisen miehen märät farkut painavat ja ne vetivätkin minut pohjaan ihan ankkurin lailla. Silloin viimeistään selvisi, etten ollut kala vaan ihan vain ihmislapsi – sellainen  joka tarvitsee happea. 

Onneksi siskoni huomasi tilanteen ja tuli pelastamaan.

 

 

Näitä kuvia katsellessani en voinut olla ajattelematta kuinka sekaisin onnesta pikkuJulia olisi mennyt näistä maisemista. Kivet, palmut, hiekkadyynit ja kaikki. Täydelliset puitteet rakentaa loistava mielikuvitusmaailma. Minua ei olisi saanut kirveelläkään pois tästä altaasta ja myönnetään – ihan näin aikuisenakin se tuntui hieman vaikealta.

 

Hat & Swimsuit – H&M
Photos: Mona Salminen