Pow 03 helmi 2013

Löydettiin kiva sohva. Mittailtiin innoissamme kotona että ei se kyllä edes tänne mahdu, mutta voitaisiin kai silti änkeä. En usko että me saadaan koskaan kuitenkaan aikaiseksi ostettua sitä. Joudun tyytymään ikuisesti näihin mustiin nahkasohviin. Näihin, mihin olen istunut sen ensimmäisen reiän lisäksi jo toisen ja kohta kolmannenkin.
Pitäisi siirtyä lattialle.

Lauri on ruvennut tekemään ruokaa! Olen vähän huolissani, koska se on aika hyvä siinä ja hetken tuli jo sellainen olo, että mihinkäs se nyt minua enää tarvitsee. Se että osasin tehdä ruokaa oli se meikäläisen valttikortti. Onneksi olen laiska ihminen ja viis tosin veisaan valttikorttieni menetyksestä. Nyt voin minäkin löhötä sohvalla (anteeksi siellä lattialla) ja saada valmiin aterian nenäni eteen. Lauri jopa siivoaa keittiökin heti puuhiensa jälkeen. Se on hieno piirre se.

Bleiseri – Lindex Holly&Whyte
T-Paita – BikBok
Housut – Vila
Kengät – Jeffrey Campbell Rum moto boot
Laukku – Marc Jacobs

Keltaisia painajaisia ja ruutupaita 30 tammi 2013

Näin kamalaa unta. Tai se ainakin tuntui ihan kamalalta. Pitäisi lopettaa CSI:n katsominen ja kaiken muunkin ja rajoittaa tv Disney channeliin ja junioriin.

Unessa olimme viettäneet juhlia isossa messuhallissa. Halli oltiin jo siivottu ja se oli harmaa ja kolkko. Olin käynyt talon jossain saunatiloissa suihkussa kun minulle iski kamala nälkä ja pyyhe päälläni hiippailin messuhallin toiseen päähän missä oli juustonaksupussi. Kun otin ensimmäisen juustonaksun käteeni tajusin että minähän pelkään aivan hirvittävästi siinä unessa keltaista väriä! Tiputin naksun lattialle ja samalla näin kaukana messuhallin päässä keltaisen traktorin ajavan minua kohti, yhtäkkiä valot sammuivat, traktori katosi ja ainut valo tuli ovesta mikä oli raollaan, mutta ovensuuhun oli ilmestynyt jättimäinen keltainen hullutpäivät ilmapallo! Samalla hetkellä tajusin traktoria ajaneen miehen olevan raiskariReiska, jonka tavaramerkkinä oli hullutpäivät ilmapallot ja seuraavaksi näinkin jostain pimeästä takaani ilmestyvän keltaiset kotitaloushanskat, jotka ottivat minua niskasta kiinni niin etten pystynyt kääntämään päätäni. Tässä kohtaa tajusin olevani kai unessa, mutta en saanut herätettyä itseäni. Tiesin makaavani omassa sängyssäni, mutta en päässyt hereille ja keltainen hanska oli kyllä edelleen niskassani. Yritin huutaa, mutta ääntä ei lähtenyt. Yritin potkia ja heilua, mutta mikään raaja ei liikkunut. Unihalvaus, tajusin aika pian, mutta edelleen en vaan saanut itseäni fyysisesti hereille. Käytin kaiken voimani huutamiseen ja pikkuhiljaa jostain sisältäni sain ulos säälittävän inahduksen ja pääsin pois unesta. Olin ihan hengästynyt ja vihainen. – Kiva tapa herätä uuteen päivään.

Muistan lukeneeni jostain, että jopa puolet ihmisistä kokee unihalvauksen ainakin kerran elämässään. Tämä oli minun kolmas ja kaikista lievin ja lyhyimmän tuntuinen. Aina niissä tapahtuu jotain pahaa ja vaikka yleensä halvaus kestää vain muutaman minuutin tuntuu se unessa ikuisuudelta. Ensimmäisessä ja pisimmässä halvauksessa olin mm. unessa järjestänyt kotibileet isäni asunnolla, mutta halvaannuin pöydän alle juuri kun bileet lähtivät täysin käsistä ja katselin sieltä kuinka kämppä hajotettiin täysin ja kaikki isäni rakkaimmat tavarat varastettiin.
Kotibileiden ajan kestävä unihalvaus siis.

Onko teidänkin unihalvaukset aina painajaisia?

Takki & ruutupaita – Chiquelle
Kaulahuivi – Gt
Farkut – Bershka
Laukku – Marc Jacobs
Kengät – DKNY

Tunnin tarkkuudella 26 tammi 2013

Hienoa. Matkalta paluu koomani kesti tasan kaksi päivää. Tilalle tuli joku outo touhukas ja pirteä minä, joka vaihtoi kukkamullat, vei joulukuusen vintille, kävi salilla ja siivosi koko talon – melkein kahteen otteeseen ja kaikki yhden päivän aikana.

Kävin myös tatuoijalla laittamassa loppuun selkäni ikuisuusprojektia. Selkää mihin joskus 15-vuotiaana otin hienon alaselän tribaalin. Nyt tilalla on läjä kukkia ja perhosia. Olen tyytyväisempi.

Olen myös huomannut että kipukynnykseni sanoo itsensä irti siinä ensimmäisen tunnin jälkeen.
Tälläkin kertaa juttelin ensin mukavia ja luin jopa uutta korea kirjaani, mutta auta armias kun tunti oli kulunut niin kirja oltiin visusti viskaistu lattian nurkkaan ja niillä viimeisillä vedoilla pidin silmät kiinni, oksennus melkein kurkussa ja toivoin vain että loppuisi jo.
Pitää pysytellä niissä pikkukuvissa.
(Ja kuvata ne uusimmat teille. Olette kyselleet paljon varsinkin siitä reidestä. Yritän pian!)

Tänään ei ollut niin kylmä, uskalsin olla jopa hameessa. On myös lauantai-ilta, mutta minä haluan viettää sen sohvalla.

Takki, neule & kaulakoru – ZaraLäppärilaukku – Bianco
Hame – CapeTown
Kengät – Jeffrey Campbell
Hanskat – Pieces