Viinitilat on mahtavia, varsinkin Etelä-Afrikassa. Ne ovat kuin satumaailmoja todellisessa maailmassa, mutta ei lapsille, vaan aikuisille. Aikuisille ja kellarit täynnä viiniä. Vaikka maailmanloppuun saakka.

Joka kerta kun käyn näillä viinitiloilla koen suurta halua, muuttaa sinne, järjestää jotkut juhlat siellä, olla vuohi, tai viiniköynnös, tai vaikka viinitilan työntekijä, mieluiten kuitenkin omistaja. Voisin olla mitä vain mikä liittyy noihin paikkoihin. Ne ovat niin jumalattoman kauniita paikkoja, enkä ikinä kyllästyisi toljottelemaan niitä maisemia.  

(Ja jos ihmettelet miksi haluaisin olla vuohi, niin siksi, että monissa niissä olen nähnyt asuvan vuohia. Yhdellä vuohella on oma majakka tyyppinen kotikin, minkä korkeaan oviaukkoon se kipittää omia vuohiportaitaan pitkin. Haluaisin ehdottomasti olla vuohi, omassa majakassa, omilla portailla ja viinitilalla. Se on maailman onnekkain vuohi se).

Viime reissullamme viinitila päämäärämme oli Spice Route –tila Paarlissa. Saatoimme ehkä hieman harhailla matkan varrella ja kyllästyttyämme autossa istumiseen päätimme poiketa satunnaisesti valitsemalla viinitilalla kesken matkan. Tämä summamutikassa valittu tila oli upea! Kukkia kaikkialla, puutarhapolkuja, ravintola, vuohia (sielläkin, tosin vain normaalissa aitauksessa) ja puita mitkä olivat niin isoja että niissä olisi voinut vaikka asua. Niissä roikkui jopa liaaneja missä olisi varmasti pystynyt flengaamaan kuin Tarzan konsanaan, mutta mieluiten viinilasi kädessä.

Istuimme Tarzanpuiden eteen puupöydälle ja valitsimme viiden viinin maistelun. Viiden viinin maistelu maksoi kolme euroa. Kolme euroa! Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa olisin voinut ottaa vaikka kolmetoista lisää.

Koimme kuitenkin järkeväksi jatkaa pian matkaa sinne Spice Routeen, mikä olikin lopulta ihan lähellä, mutta me muutamaa minuuttia liian myöhässä. Viinitilan ravintolan keittiö oli nimittäin juuri sulkenut uuninsa ja paiskannut pannunsa pesuun. Olin pienen sekunnin asiasta aika harmissani, mutta sitten vilkaisin ravintolasta näkyvää näköalaa ja tajusin, että näissä maisemissa ei mielialat ole alakuloiset! Voin ihan hyvin tulla tänne (ajoissa) ensi kerralla ja vieressä on varmasti muitakin paikkoja, missä keittiöt ovat vielä auki.

Ja niinpä olikin, heti viereisellä tilalla. Tilalla missä oli majakkavuohi. Majakkavuohen tilalla ei ollut yhtä avarat maisemat, mutta kovin kaunis oli sekin ja saimmepa myös ruokaa, juustoja ja lisää viiniä. Syötyämme aivan liikaa iski jo väsymys ja oli aika suunnata kotiin. Minä olisin halunnut ottaa päiväunet vaikka nurmikolla ja jatkaa seikkailuja, mutta pois oli mentävä. Viinitiloissa on se huono puoli että ne ei eivät ole auki kovin myöhään. Ensi kerralla aloittakaamme heti aamusta!

 

Vaatteet: BikBok

”Tätä ei varmasti löydy suomesta ja nyt kun ollaan kerta täällä asti niin ostetaan vielä toi ja tuo”

Tuota ääntä en ole kuullut pienen shoppailijapirun puhuvan korvaani onneksi pitkään aikaan.
Jossain menneisyydessä pikku Juliahan raahasi laukussa mukanaan matkalta vaikka mitä kivenlohkareita, mutta onneksi kai oppi, ettei niitä turhia tavaroita tarvitse yhtään sen enempää oli ne sitten vaikka Tansaniasta asti tai ei. 

Matkamuistot on toki mukavia ja oikeat vaatelöydöt todellisia aarteita, mutta ainakin oma harkintakykyni heräteostoksille on välillä lomilla vähän matala, joten olen koittanut oppia olemaan todella tarkkana siitä mitä oikeasti tarvitsen ja mikä varmasti tulee käyttöön.

Kapkaupungista kyllä keksisin kaikkea kotiin raahattavaa vaikka rekoittain, mutta ne ovat enimmäkseen sisustustavaraa ja ruokaa. Kaupungissa on mielettömästi ihania sisustusliikkeitä ja laaja valikoima kaikkea mausteista superfoodeihin ja herkuista vitamiineihin.

Vaateliikkeitäkin on paljon, mutta en kokisi, että valikoima olisi parempi kuin suomessa – vaikka ihania pikkuputiikkeja, muutama kiva kenkäkauppa ja tutut Zara, Mango ja uusimpana tulokkaana TopShopkin siellä on. Isona plussana tietysti vielä jättivalikoima surffiliikkeitä, mitkä ovat täynnä ihania värikkäitä bikinejä ja rantavaatteita.

 

Hyviä ostoskeskuksia Kapkaupungissa on Waterfront (muistaakseni lähemmäs 400 liikettä). Sieltä löytyy perus ketjuliikkeitä, pikkuputiikkeja, muutama luksusliike; Louis Vuitton, Gucci ym, sekä ravintoloita, kahviloita ja niitä sisustuskauppoja ja surffiliikkeitä. Kauppakeskus on osa kaunista WaterFront aluetta, mistä löytyy myös mm. akvaario ja kiva satama-alue.

Toinen, hieman kauempana kuin WaterFront ja vielä isompi on Canal Walk, Afrikan kolmanneksi suurin kauppakeskus. Canal Walkissa ei ole luksusliikkeitä, mutta muuten samanlaisia kauppoja kuin Waterfrontissakin, sekä vielä food court ja tietyn ajan vuodesta talvimaailmakin. Ulkopuolella puolestaan on huvipuisto, hotelli, kanaaleja ja varmaan vielä jotain muutakin, mitä olen missannut. Tuolta lähtiessä on nimittäin aina niin väsynyt pelkästään sisällä kiertelemiseen, että ei koskaan jaksa jäädä katselemaan ulkopuolta!

 

Ja vaikka nyt sanonkin, että mielestäni suomessa on parempi vaateliiketarjonta, niin se ei tarkoita sitä etteikö näistä paikoista ostoksia löytyisi. Pelkästään jo Primarkin tyyppisestä halpahallista Mr Pricestä tekisi mieli haalia kassillinen muutaman euron sandaaleja ja paikallisessa ”apteekissa” Clicksissä voisi viettää tuntikausia. Siellä myydään jopa kattiloita! Siis kaikkea lääkkeistä meikkeihin ja hiuslisäkkeistä lapioon.

Kaiken kaikkiaan aikalailla kaikkea maan ja taivaan väliltä Kapkaupungin kyllä löytyy.
Viime reissultamme minä tosin raahasin mukanani enimmäkseen vain niitä mausteita, sekä pussillisen siemeniä ja siitepölyä! Voi kyllä, löysin nimittäin Old Biscuit millistä (siitä lisää mm. täällä) pienen paikallisen mehiläisfarmin ihanaa hunajaa ja mehiläisten siitepölyä. Noita mitä terveellisimpiä pikku palleroita!

 

Vaateostokset tosiaan jäi pieniksi tällä kertaa. Oikeastaan ostin vain yhden vaatekappaleen – safarille haalarin. Halusin ehdottomasti sinne mukaani jotain värikästä ja haalari maksoi vain n. kahdeksan euroa? Löysin sen ihan vahingossa sieltä MrPricestä.

 

Sandaalit bongattiin puolestaan Alennettuna Aldo nimisestä kenkäliikkeestä ja joitain pieniä kosmetiikkajuttujakin Clicksistä mm. Essien kynsilakkoja.

 

Paras ostos (siitepölypalleroiden lisäksi) oli sitten kai tuo Louis Vuittonin lompakko. Vanha samankokoinen pikkulompakkoni kun veteli viimeisiään ja uudelle kestävämmälle oli tarvetta. Euron kurssi sattui vielä olemaan todella hyvä randiin (Etelä-Afrika valuuttaan) nähden, joten sain lompakon ihan kelpo hintaankin vielä.

 

Kotimatkalla Amsterdamin lentokentältä vielä perus Victoria’s Secretiltä pikkuhousuja ja tuoksupulloja, mutta myös Ray Banin taittuvat Wayfarerit aurinkolasit mustana.