Unelias vuoristomaisemissa 05 tammi 2015

En ole koskaan ollut kummoinen nukahtelija. Iltaisin aina viivyttelen sänkyyn kömpimistä, koska tiedän että sinne mennään aina vain laskemaan lampaita ja päiväunet nyt ainakin ovat ihan tuhoon tuomittuja. Ei vain huvita nukkua, vaikka kuinka väsyttäisi, mutta mites lomalla?

Olen ihan Bedtime –Halinallena. Olen mennyt täällä nyt kolmena päivänä peräkkäin nukkumaan ennen kymmentä ja herännyt kahdentoista tunnin päästä, minkä jälkeen nukkunut vielä kasan päiväuniakin.
Toissapäivänä nukahdin aurinkoon vahingossa ja heräsin niin kummallisten rusketusrajojen kanssa, että näytin ihan vinksahtaneelta karttapallolta. Läikkyjä siellä täällä, varsinkin rintakehä näyttää vieläkin ihan joltain merikartalta.

Unihiekkanahan täällä voi toimia monikin asia; aurinko, paljon tekemistä, uusia asioita, ihmisiä, tupla määrä ruokaa ja vaikka mitä, mutta ehkä myös ihan vain se että olen lomalla. En vietä koko päivääni koneella, blogissa, sähköpostien uumenissa, muissa töissä ja juosten tapaamisissa, joten aivot ovat kai ihan rentona perunamuusina. Valmiina sammuttamaan lampun heti kun vain oikea hetki koittaa. Ihanaa.

Eilen käytiin Hout Bayssa toisilla ruokamarkkinoilla ja pysähdyttiin matkan varrella tässä aina yhtä kauniissa Chapman’s Peakin maisemakohdassa. En koskaan saa tarpeekseni näistä kiemurtelevista vuoristoteistä ja maisemista ♡