Aikaa äänestää Aussie Academy videoita.
Äänestyssivulle pääset TÄÄLTÄ.

Halusin laittaa tämän oman Cape Town videon vielä tänne blogiin, jotta se löytyy sitten muiden reissuvideoiden kanssa tagin #videot alta 🙂

P.s Haluaisin kyllä nyt niin olla tuolla Afrikassa Saaran luona!

En ole mikään ahkera kännykkäkuvaaja, mutta joskus puhelimen kamera rullaan tallentuu kivoja hetkiä. Enemmän niitä spontaaneja kuvia, pikselöityneitä kauniita muistoja.

Ja vaikka ulkona pilkottaakin nyt aurinko ja tuntuu että kevät on jo lähellä, en voi olla kiusoittelematta itseäni ajatuksella, että lähtisin taas viettämään synttäreitäni Saaran luokse Kapkaupunkiin.
Saatiin joskus sellainen idea muutaman viinilasin jälkeen ja vaikka se ei ollutkaan mikään lukkoon lyöty päätös, niin kyllä se tekisi mieli silti toteuttaa!

Katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan. Tiedän jo sen verran että se tulee olemaan todella kiireinen ja täynnä muutoksia! Sellaisia mistä voisin kertoa teillekin ihan pian myös. Koitan saada vain ensin omat ajatukseni kasaan ja sitten vielä ne jotenkin järkevästi kirjoitettua ylös tänne 🙂

 

Rakastan herätä tästä sängystä <3 Maailman kaunein ja rauhoittavin näköala.

Ehkä ainut selfie koko reissusta.

 

Lenkkeily paahtavan kuumalla säällä jyrkkää ylämäkeä tuntui lähes pakara-rääkkäykseltä, mutta ei noissa maisemissa voinut valittaa. 

Hieno kuva siitä paahtavasta auringosta. 

Spa-hetki. Koitettiin kaunistua kasvohoidolla ja hieronnalla.

Ennen Spa-hetkeä. Herkkuja! Hedelmiä, minimuffinsseja ja teetä. Liikaa hemmottelua.

Ystävän synttäri-illallinen kauniissa näköalaravintolassa.

 

Kippis sille!

Ehkä yksi hauskimmista illoista ikinä! Shimmy Beach Club ja Goldfishin keikka 🙂

 

Minkä jälkeen lenkkeily ylämäkiä pitkin tuntui vieläkin rankemmalta 😀

Toin Saaralle Reebokin friends -kengät, mutta Djeddie omi ne.

Viimeisenä eräs hauska lounas Ryanin vanhempien luona, minkä jälkeen päädyttiin tanssimaan ihan mielipuolisina aurinkoisella terassilla Ryanin äidin kanssa 😀

 

 

En tiedä mikä akustisessa kitarassa on niin lumoavaa. Olen aina vain pitänyt siitä. Yritin joskus itsekin sellaista hieman soittaa, mutta onneksi tajusin lopettaa ennen kuin mielikuvani muuttuivat kyseisestä soittimesta kaikeksi muuksi kuin kauniiksi soinnuiksi.

Tosin nyt kun tiedän kuinka hankalaa se on, kitara on vieläkin lumoavampi.

Ja sellaista soitti erittäin hyvin eräs poika Etelä-Afrikassa upeassa Catharina’s ravintolassa Steenbergin viinitilalla.
Oli taas sellainen epätodellinen päivä ja niitä ikimuistoisia hetkiä kun istuin siinä vuorimaisemat takana ja ystävät edessä kauniilla terassilla kuunnellen pojan esiintyvän nurmikolla puun alla. Akustisella kitarallaan ja upealla äänellään pienelle ravintolayleisölle, niissä mielettömissä maisemissa.
Purokin vielä lorisi siinä vieressä ja ihan oikeasti perhonenkin lensi ohi. Se oli kyllä jo vähän liikaa.

Mitä upeampia covereita ja mitä enemmän suosikkikappaleitani tuli, sitä enemmän jossain kohtaa meinasin ihan oikeasti ruveta vähän itkemään. Oli liikaa tärykalvoille ja verkkokalvoille koko paikan kauneus ja ne laulut.

Ruoassakaan ei ollut moittimista 🙂