Hei miten teidän vappu on sujunut? Täällä ei tosiaan tippaleivistä tai serpentiineistä ole ollut tietoakaan, mutta vappumieltä on silti riittänyt Saaran kanssa kun ollaan tuolla ympäriämpäri menty ja nautittu täysillä tästä meidän lomasta, mikä valitettavasti alkaa olla aina vaan enemmän ja enemmän lopussa.

 

Meinattiin jopa lähteä pikku porukalla AfrikaBurn –festivaaleille aavikolle. Huh, se olisi kyllä ollut ainutlaatuisin vappuseikkailu ikinä, olen kuullut niin hauskoja tarinoita noista festareista, mutta ehkä parempi ottaa vähän rennommin nyt, kuin yrittää selviytyä kaksi päivää aavikolla teltassa?

 

Ja selviytymistä se kai olisi tavallaan oikeasti ollutkin. Näiden festareiden tarkoitus on jotain ihan muuta mihin olen tottunut. Kaikki tuovat mukanaan asioita ns ”selviytyäkseen”. Ruokaa, vettä, suojaa, vaatteita. Festareilla ei käytetä ollenkaan rahaa, vaan koko pointti on antaa ja olla epäitsekäs. Sieltä ei voi ostaa mitään. Ihmiset pukeutuvat ihmeellisiin asuihin ja ovat todella luovia. Toiset pystyttävät teltan missä kokkaavat kaikille lettuja, vastaan ajaa krokotiiliksi pukeutunut mies kärryillä mistä saa noukkia ilmaisen jäätelötötterön. Jotkut ovat perustaneet paikalle kahvilan, toiset joogateltan. Artisteja on lennätetty ympäri maailmaa, ihmisiä tulee ympäri maailmaa. Joka puolella on jättimäisiä taideteoksia mitkä lopuksi sytytetään tuleen ja koko paikka on kuin rinnakkaistodellisuus 10 päivän ajan keskellä ei mitään. Aavikolla.
Luin jostain että tämä on yksi koko maailman mielenkiintoisimpia festareita ja olisihan se ollut aika mieletön kokea, mutta arvatkaa mitä? Välillä tuntuu että olen muutenkin jossain ihan omassa onnellisessa kuplassa ihan jo vain täällä Kapkaupungissa Saaran luona.

En tiedä mitään parempaa kuin herätä tähän näköalaan, kuulla meren ääni, haistaa sen tuoksu ja siristellä silmiäni verhojen lomasta pilkottaville auringonsäteille.

 

Kun saavuin tänne perjantaina, odotti minua huoneessani yllätys. Jättimäinen kukkakimppu ja pullo samppanjaa suomesta asti tänne järjestettynä.
Ystäväni Janna ja Iina halusivat yllättää minut tällä eleellä ja kyllä yllätyinkin, ehkä vähän jopa itkin liikutuksesta. En varmasti tule koskaan unohtamaan tuota hassua hetkeä kun pällistelin kukkapuskaa ihan haavi auki ja tajusin (jälleen kerran) kuinka ihania ihmisiä minulla on elämässäni.

Kiitos vielä kerran tytöt ♥

 

Nyt koko huoneeni tuoksuu kukilta ja samppanjakin korkattiin eilen Saaran kanssa. Siinä terassilla istuskellen ja tuijotellen auringonlaskua oli kyllä kaikki maailman murheet kaukana.

 

Ihanaa olla täällä.