Okei me ei ehkä löydetty itseämme täysin villin luonnon keskeltä – Puhvelilauma ei juossut hurjana hiekka pöllyen pitkin savannia, tai leijonalauma metsästänyt saalistaan springbockien loikkiessa henkensä edestä pakoon. Pahkasika ja mangusti eivät myöskään kaveeraaneet ja tanssineet hyeenoille hulatanssia, mutta en mahtanut sille mitään, että päässäni soi silti koko ajan ”in the jungle the mighty jungle”

Enhän toki luullut olevamme piirretyssä jylhämaassa, tai edes lähellä sitä. Me olimme Garden Route Game Lodge luonnonsuojelualueella, missä eläimiä pidettiin vain tietty määrä ja luultavasti kaikilla oli omat nimetkin – vähän niin kuin eläintarhassa, mutta tuhannen hehtaarin sellaisessa ja jeepeillä aitojen sisällä.

 

Eläimet näyttivät leppoisilta. Kirahvi katseli meitä jostain korkeuksistaan pitkien ripsiensä alta ja miltei tuntui tykkäävän hengailusta mahdollisimman lähellä jeeppiämme.
Melkein kaikkialla näkyi joitain eläinlajeja; Elefantti seisoskeli syömässä puskassa, leijonat nukkuivat kasassa heinikossa, hippojen päät pilkottivat ojasta ja lauma antilooppeja oleskeli seeprojen vieressä, missä viikon ikäinen seepravarsa hyppelehti energisenä keskellä. Olimme kuulemma onnekkaita kun näimme niin paljon kaikkea, tai oikeastaan taisimme nähdä kaiken. Jopa hipotkin, joita ei kuulemma oltu nähty viikkoon ollenkaan.
 

Safariajalu kesti kaksi tuntia ja se tehtiin kaksi kertaa päivässä; aikaisin aamulla ja uudestaan myöhemmin illalla. Yksi yö sisältäen molemmat safariajeltut sekä aamiaisen -ja illallisen maksoivat yhdeltä hengeltä n.130euroa.

 

Tämä taisi olla meille kuin miniloma loman sisällä. Safariajojen jälkeen vietettiin nimittäin loppu aika vain loikoillen allasalueella, tai syöden Game Lodgen ravintolassa runsasta buffettarjoilua ahmien. Ei tehty oikeastaan muuta kuin rentouduttiin, ihailtiin maisemia, höpöteltiin, naureskeltiin, nukuttiin ja syötiin 🙂

Kotona ollaan. Lähdin kovin haikeana pois ystäväni luota – tuijottelin vain taksin ikkunasta ja olin kiukkuinen. Kummallista miten joka kerta lomamme Kapkaupungissa vain paranee ja parenee ja lähteminen sieltä kotiin vaikenee.
Onneksi olo vähän helpotti kun pääsi turvallisesti omalle sohvalle ja odottelemaan että sauna lämpiää. Tein odotellessa ison kattilallisen kasvissosekeittoa. Keitto on kai jotenkin lohturuokaa minulle. Saunassa leikin olevani Afrikassa, mutta voin kertoa että ei riittänyt mielikuvitus kauhean pitkälle siinä leikissä ei.

Kummalista miten pitkä aika siiten muuten on kun olen nähnyt lunta viimeksi. Tajusin sen kun lumi narskui uggieni alla, että olin viime vuonna maalis–huhtikuun ajan sen verran ulkomailla, että missasin lumen viimeiset hetket täysin ja tänä vuonna näin taas myöhässä tulleen lumen ensimmäistä kertaa vasta eilen. 

Kiva kun on hieman valkeutta maassa, mutta katsellaan silti vielä hetki (tai useampikin) näitä aurinkoisia kuvia Etelä-Afrikasta.

Tuo BikBokin musta hattu pelasti lomani. Hiukseni taisivat olla enemmän lomalla kuin minä – aina harjaamatta, takkuisilla luonnonkiharoilla, tai likaisella suttunutturalla. 

 

 

 

Henkilökuvat: Eevi & Saara

Koska minä lensin puskaan.
Vuorelta, kovaa, tuntemattoman miehen kanssa ja niskassa monta metriä varjoliidin kangasta.
Tiedättekö, se tunne kun kerää kaiken rohkeutensa, koittaa unohtaa korkeanpaikankammonsa, juoksee alas jyrkännettä pitkin, nousee hetkeksi ilmaan, mutta vain tajutakseen, että yllättäen tuuli lakkaakin täysin puhaltamasta ja seuraavaksi oletkin puskassa – mutta ethän toki turvallisesti yhdessä sellaisessa, vaan sinun pitää vauhdin viemänä vieriä niissä jokaisessa kahdenkymmenen metrin säteellä! Kaiken kruunaa puskien pistävät piikit ja se tosiasia, että sinulla on paljaat sääret.

Kun kuperkeikat oli kieritty ja näytin pölyiseltä kaktukselta, kiipesin takaisin ylös ja kokeilin uudelleen.

Niin.. Siis se tunne, kun olet kerännyt kaiken rohkeutesi, yrittänyt unohtaa korkeanpaikankammosi, kierinyt siellä pusikossa ja koitat toistaa kaiken vielä heti perään uudelleen! 
Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, ihan tuosta noin vaan.

Onneksi toinen hyppy tosin päätyi pusikon sijaan leijailemaan taivaalla. Korkealla, mutta kivasti kaarrellen. Kai jopa rentouduin.

Kymmenen minuuttia kauniita maisemia Kapkaupungin yllä kustansi minulle n. Kuusikymmentä euroa ja oli puskineen kaikkineen kyllä kaiken sen arvoista.