VIIMEINEN 09 helmi 2014

”Mumi peiko pikka muu” lauloi Ryanin ja Saaran Etelä-Afrikkalainen ystävä yllättäen autossa matkalla lauantain ruokamarkkinoille Kapkaupungissa.
Ihan normaalia kai, Saara oli viljellyt suomalaisia sanoja ympäri ystäväporukkaa ja varsinkin Ryan taitoi jo tämän uralilaisen kielemme niin hyvin, että oli ihan turha yrittää edes puhua mitään salaisuuksia paljastumatta.

”Possu sanoo röh röh” kertoi seuraavalla kerralla tyttö terassilla ja toinen ilmoitti ostoskeskuksessa ”pisa hata” ja katosi vessaan.
En ehkä menisi takuuseen siitä oliko juuri ne käytännöllisimmät sanat hallussa siellä, mutta nauroin joka kerta.
Olenkin joskus sanonut Saaralle, että vaikka olisin kuinka surullinen, niin Ryan puhumassa suomea saisi minut varmasti nauramaan. Se kuulostaa niin hassulta, vaikka samalla jotenkin yllättäen niin oikealta.
Tästä tokaisustani oli jo aikaa, mutta kerran, muutamia kuukausia sitten ollessani suomessa ja surullinen lähetti Saara minulle viestin.
Ääniviestin  mistä ei kuulunut mitään muuta kuin Ryan sanomassa ”jäätelötöterö”
Ja tietty minä nauroin. Hymyilin hölmösti ja hekotin itsekseni kauan.

Hammastikku on muuten suuri huvituksen aihe Ryanin perheen keskuudessa. En oikein tiedä mikä heitä siinä sanassa niin naurattaa? Ja ”hyva kokemus” sanotaan aina kun tullaan jostain – vaikka vaan kaupasta.

Hyvä kokemus. Niin, niihin sanoihin onkin hyvä jättää Kapkaupungin postaukset tältä erää. Meillä oli varmasti yksi parhaimmista lomistamme tähän asti ja palaan mieluiten mahdollisimman pian taas takaisin. 

Onko teillä ulkomaalaisia ystäviä joita huvittaa suomen kielessä erityisesti jokin tietty sana? 

VIINITILA♡ 30 tammi 2014

Viinitilat on mahtavia, varsinkin Etelä-Afrikassa. Ne ovat kuin satumaailmoja todellisessa maailmassa, mutta ei lapsille, vaan aikuisille. Aikuisille ja kellarit täynnä viiniä. Vaikka maailmanloppuun saakka.

Joka kerta kun käyn näillä viinitiloilla koen suurta halua, muuttaa sinne, järjestää jotkut juhlat siellä, olla vuohi, tai viiniköynnös, tai vaikka viinitilan työntekijä, mieluiten kuitenkin omistaja. Voisin olla mitä vain mikä liittyy noihin paikkoihin. Ne ovat niin jumalattoman kauniita paikkoja, enkä ikinä kyllästyisi toljottelemaan niitä maisemia.  

(Ja jos ihmettelet miksi haluaisin olla vuohi, niin siksi, että monissa niissä olen nähnyt asuvan vuohia. Yhdellä vuohella on oma majakka tyyppinen kotikin, minkä korkeaan oviaukkoon se kipittää omia vuohiportaitaan pitkin. Haluaisin ehdottomasti olla vuohi, omassa majakassa, omilla portailla ja viinitilalla. Se on maailman onnekkain vuohi se).

Viime reissullamme viinitila päämäärämme oli Spice Route –tila Paarlissa. Saatoimme ehkä hieman harhailla matkan varrella ja kyllästyttyämme autossa istumiseen päätimme poiketa satunnaisesti valitsemalla viinitilalla kesken matkan. Tämä summamutikassa valittu tila oli upea! Kukkia kaikkialla, puutarhapolkuja, ravintola, vuohia (sielläkin, tosin vain normaalissa aitauksessa) ja puita mitkä olivat niin isoja että niissä olisi voinut vaikka asua. Niissä roikkui jopa liaaneja missä olisi varmasti pystynyt flengaamaan kuin Tarzan konsanaan, mutta mieluiten viinilasi kädessä.

Istuimme Tarzanpuiden eteen puupöydälle ja valitsimme viiden viinin maistelun. Viiden viinin maistelu maksoi kolme euroa. Kolme euroa! Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa olisin voinut ottaa vaikka kolmetoista lisää.

Koimme kuitenkin järkeväksi jatkaa pian matkaa sinne Spice Routeen, mikä olikin lopulta ihan lähellä, mutta me muutamaa minuuttia liian myöhässä. Viinitilan ravintolan keittiö oli nimittäin juuri sulkenut uuninsa ja paiskannut pannunsa pesuun. Olin pienen sekunnin asiasta aika harmissani, mutta sitten vilkaisin ravintolasta näkyvää näköalaa ja tajusin, että näissä maisemissa ei mielialat ole alakuloiset! Voin ihan hyvin tulla tänne (ajoissa) ensi kerralla ja vieressä on varmasti muitakin paikkoja, missä keittiöt ovat vielä auki.

Ja niinpä olikin, heti viereisellä tilalla. Tilalla missä oli majakkavuohi. Majakkavuohen tilalla ei ollut yhtä avarat maisemat, mutta kovin kaunis oli sekin ja saimmepa myös ruokaa, juustoja ja lisää viiniä. Syötyämme aivan liikaa iski jo väsymys ja oli aika suunnata kotiin. Minä olisin halunnut ottaa päiväunet vaikka nurmikolla ja jatkaa seikkailuja, mutta pois oli mentävä. Viinitiloissa on se huono puoli että ne ei eivät ole auki kovin myöhään. Ensi kerralla aloittakaamme heti aamusta!

Vaatteet: BikBok