MISSÄ MUN AURINGONLASKU?

 

Ah, mikä valo näissä kuvissa! Yritän tässä imeä kuvien seesteistä tunnelmaa itseeni ja koittaa rauhottua, nimittäin oikeasti täällä läppärin toisella puolella on kaaos menossa. 

Monta projektia ja kuvauksia nyt päällekkäin, mikä on ihanaa – rakastan touhuta ja olla kiireinen, mutta tämän lisäksi painaa silmäluomia kyllä todella huonosti nukutut yöt alla. Aiemmin valittamastani influenssa-uneliaisuudesta ei siis ole enää tietoakaan (p.s tuntuu, että en muuten muuta teekään kun valita mun unista), vaan se on vaihtunut kuin napin painalluksella takaisin todella ärsyttävään ja vaikeaan unettomuuteen. Mun pään sisällä ei siis ilmeisesti ole nyt ollenkaan tällaisia iltaan vaihtuvia hempeitä auringonlaskuja, vaan joku siellä luulee, että keskipäivä on 24/7 ja kellon ympäri mennään valot täysin kirkkaina. 

Toissayönä yritin saada unta sängyssä kuusi tuntia. Kuusi! Se on 80% mun koko yöunista. Viime yönä pääsin helpommalla – pyörin sängyssä vain 4,5 tuntia.
Lopulta jouduin turvautumaan nukahtamislääkeeseen koska tiesin, että tänään on koko päivä kuvauksia ja tarvitsen edes vähän unta jaksaakseni (ja etten näyttäisi täysin zombilta). Nukahtamislääke on kyllä itselleni ihan viimeinen vaihtoehto, sillä yritän välttää unilääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. Ne tuntuu vähän liiankin helpolta ratkaisulta ja pelkään niiden koukuttavaa vaikutusta. Mielummin pyörin vaikka koko yön laskien lampaita, nimittäin nämä unettomuudet menee mulla onneksi vähän kausissa. Välillä on hyvä kuukausi kun nukun ihan ok ja välillä tällainen kun en millään vaan saa unta. Onneksi siis ei ihan joka yö tarvitse taistella.

Onko siellä muita joilla ei ole nyt kovin hyvät välit tuon nukkumatin kanssa?

Tuntuu tyhmältä valittaa tässä, kun varmasti on muita joilla paljon pahempia uniongelmia ja siihen lisäksi esim. vielä vauva kotona valvottamassa, tai ties mitä erilaisia elämäntilanteita. Tsemppiä vaan jokaiseen unettomaan sänkyyn. Jos pystyisin ripottelisin täältä kaikille virtuaalista unihiekkaa kilokaupalla 🌙

 

12 Comments
  • Meikä
    Posted at 17:35h, 19 helmikuun Vastaa

    Pakko kommentoida että wau näytät hyvältä ja oot hyvässä kunnossa! Ja aivan ihanat bikinit! Kiva myös nähdä sun naamaa tossa alimmassa kuvassa, tuntuu että yleensä kuvissasi on vaan takaraivoa ja hiuksia (outo kommentti? :D)

    Täällä toinen unen kanssa kamppaileva, lapsesta asti kärsinyt unettomuudesta joka juurikin menee kausittain. Nyt taas huono kausi menossa ja muutaman tunnin yöunilla menty viikko. Melatoniinia käytän lähes joka yö ja joka päivä koitan käydä lenkillä tai salilla, siitä on toisinaan apua.

    Ihan kamalaa vaan töissä, työskentelen data analystinä, ja koko päivän 8h pitää käyttää väsyneitä aivoja, jotka tuntuu juuri nukkuvan päivät ja valvovan yöt. Ehkä se tästä, toivon sullekin paljon tsemppiä unettomuuden kanssa <3

    • julia
      Posted at 10:06h, 20 helmikuun Vastaa

      Hahaha ihana kiitos 😀 ja ymmärrän kyllä! Olen kai niin kyllästynyt omaan naamaani kuvissa (ja tottakai kuvan onnistumisprosentti on suurempi jos katse sivuilla ja tukka peittona, hehe), siksi kai useimmiten automaattisesti ja välillä edes huomaamattani käännyn pois kamerasta 🙂 Pitäisi kyllä ottaa vaihtelun vuoksi myös enemmän naamakuvia ☺️

      Mullakin sama ongelma ollut lapsesta asti ja huomaa kyllä että aivot käy huonoina kausina niin puoliteholla (onneksi en ole data analysti, varmaan vain tuijottaisin silmät kysymysmerkkeinä koneen ruutua😂), mutta sitten osaakin arvostaa sitä vireystilaa ihan eri tavalla kun sitä on!
      Liikunta myös ehdottomasti auttaa 😍

      Millaista melatoonia tai mitä vahvuutta käytät? Tuntuu, ettei itselleni siitä ole mitään apua, mutta ehkä pitäisi ottaa uudelleen testiin🌜

  • Merja
    Posted at 22:05h, 19 helmikuun Vastaa

    Täällä nukutaan joka toinen yö ja joka toinen valvotaan. Luulen, että valvotun yön jälkeen olen niin kuitti, että nukun seuraavana yönä sen max. kuusi tuntia. En todellakaan tiedä mistä johtuu. Mutta äitini oli samanlainen ja veljeni myös. Voikohan unettomuus olla sukuvika?

    • julia
      Posted at 10:08h, 20 helmikuun Vastaa

      Oho! Kuulostaa kyllä aikamoiselta 😴 Meidän suvussa myös isä ja ja isoäiti oli kunnon yökukkujia, meni aikaisintaan 03 nukkumaan. Ehkä se tosiaan periytyy hieman. Samperi sentään 😂

      Tsemppiä sinne 🌙

  • Mirette
    Posted at 03:28h, 20 helmikuun Vastaa

    Fiilaan tän unettomuuden kanssa. Tääkin yö menee ihan muissa merkeissä ko nukkumisessa, usein on kausia jolloin nukkumaanmenoaika venyy aamuun. Muut menevät töihin/kouluun jne. ja mä vasta nukkumaan. Mutsi on samanlainen yökyöpeli ja palelija kun mä, eli tää on sukuvika. Jospa ensi yönä sais paremmin nukutuksi. Nyt kiinnostaa vaan vintagehehkutukset.

    • julia
      Posted at 10:12h, 20 helmikuun Vastaa

      Jep, kuten tuossa yllä sanoin, niin meilläkin isän puolella samanlaista yökyöpelöintiä 🌚
      Joskus mietin, että pitäisikö vaan luovuttaa ja olla sitten hereillä ne yöt kun ei saa unta ja tehdä jotain, eikä vain maata sängyssä ja tuijottaa kattoa🥱

      Toivottavasti saat ensi yönä unta 🙂

  • Giassilina
    Posted at 15:06h, 20 helmikuun Vastaa

    Meillä on ollut nukkumatin kanssa todella huonot välit taas kuukauden päivät. Kausissa menee ja sain tosi paljon apua työterveydenhuollosta kun ensimmäisen kerran menin sinne unettomuuden takia. Toki lääkäri määräsi hyvät lääkkeet joilla helpottaa nukahtamista ja syventää unta (jottei herää kahdelta valvomaan), mutta niiden lisäksi painotettiin lääkkeettömän hoidon tärkeyttä ja määrättiin keskustelemaan unettomuuteen erikoistuneen hoitajan kanssa. Vaikka unettomuuteen ei löydetty mitään syytä, keskustelun avulla opin eroon nukkumiseen liittyvästä ahdistuksesta, joka melkein väkisinkin alkoi kun ei vaan viikkokausiin nukkunut. Kun alkoi ahdistaa, ettei tänäkään yönä saa kuitenkaan nukuttua tai taas heräsin kesken unien ja huominen tulee olemaan kamala väsymyksen takia. Lääkkeitä otan vain äärimmäisessä hädässä kun olen aivan loppu. Olisi ihanaa joskus vielä nukahtaa melkein heti kun laittaa päänsä tyynyyn ja herätä aamulla virkeänä!

    • julia
      Posted at 19:37h, 21 helmikuun Vastaa

      Hei, ihanaa kun laitoit viestiä! Ehkä pitäisi itsekin harkita tuota unettomuuteen erikoistuneen lääkärin/hoitajan kanssa puhumista. Tunnistan nimittäin tuon ahdistuksen vähän liiankin hyvin. Illat on tosi ahdistavia kun paniikissa miettii että saako unta ja sehän ei tee mitään muuta kuin pahenna tilannetta 🙈

      Kyllä ne ihmiset jotka nukahtavat minne vain ja tuosta noin vain ovat onnekkaita! 😂😍

  • Alisa
    Posted at 21:46h, 20 helmikuun Vastaa

    Heippa! Olen itse kärsinyt koko elämäni unettomuudesta, tosin nyt parin vuoden sisään alkanut helpottamaan. Toki syntyi lapsi ja nyt valvon sen takia😂 mutta itse olen oppinut nämä jutut: jos puoleen tuntiin ei ole tullut unta, kannattaa nousta suosiolla ylös tekemään jotain. Esim kävelemään tai katsomaan jotain. Hetken päästä takaisin sänkyyn ja sama juttu uudestaan jos uni ei tule.
    Lisäksi sängyssä ei kannata maata katsomassa ohjelmia ennen nukkumaan menoa ainekaan kauhean kauan.
    Unilääkkeet on välillä ihan hyväksi jotta saa hyviä yöunia.
    Ja jos unettomuutta on kestänyt kauan niin tekee illasta ns poikkeavan, tulee esim myöhään kotiin tai muuta jonka kautta saa aivoja hämättyä ja uni saattaakin tulla helposti kun sitä unettomuutta ei mieti.
    Tsemppiä unettomuuteen! Ihania kuvia taas❤️

    • julia
      Posted at 19:34h, 21 helmikuun Vastaa

      Ai että, tsemppiä myös sinne vauvaöihin ❤️☺️
      Ja ihanat vinkit, otan kyllä nyt käyttöön tuon etten jää sänkyyn väkisin makaamaan. Miksi siitä turhaan edes tekee itsellensä sellaisen öisen ”vankilan”?
      Ja ehdottomasti sinne ei kannata tosiaan mennä tuijotterlermaan telkkaria jos ei väsytä. Tämän olen oppinut jo aikoja sitten. Vasta rättiväsyneenä sänkyyn, niin kroppa ja mieli ei totu siihen sellaisena hengailupaikkana 😂

  • Heini
    Posted at 20:11h, 23 helmikuun Vastaa

    Kärsin monta vuotta uniongelmista. Harrastin melko paljon urheilua, etenkin stressihormoni kortisolia lisäävää pitkäkestoista aerobista. Samaan aikaan välttelin hiilareita ja yritin muutenkin kontrolloida syömistä. Uniongelmat loppuivat hiljalleen, kun vähensin urheilua ja lisäsin ruokaa & hiilareita. Lisäksi otin käyttöön unirutiinit: tuntia ennen nukahtamisaikaa otan suuhun liukenevan melatoniinin, makaan piikkimatolla ja luen kirjaa sängyssä. Sammutan valot, kun alkaa oikeasti väsyttämään eikä aivot jaksa rullata sen kummempia ajatuksia.

    Unettomuus on yhtä tuskaa ja pelolla odotan mahdollista tulevaa vauva-aikaa. Unettomuus öinä minua lohdutti aina ajatus, ettei unen puutteeseen kuole vaan jossain kohtaa uni tulee taas normaalisti. Hyväksyin ne unettamat kaudet enkä panokoinut siitä, miten vähän tulee taas unta. Nyt en edes muista milloin olisi ollut viimeksi uneton kausi.

    Tsemppiä asian kanssa!

    • julia
      Posted at 11:26h, 25 helmikuun Vastaa

      Kiitos ihanasta kommentista, niin kiva lukea teidän muiden kokemuksia ja ottaa vinkkejä talteen 🙂
      Ja helpottavaa myös kuulla, etten tosiaan ole ainut yöisin unen kanssa kamppaileva ❤️☺️

Post A Comment