MISSÄ MUN AURINGONLASKU? 19 helmi

Ah, mikä valo näissä kuvissa! Yritän tässä imeä kuvien seesteistä tunnelmaa itseeni ja koittaa rauhottua, nimittäin oikeasti täällä läppärin toisella puolella on kaaos menossa. 

Monta projektia ja kuvauksia nyt päällekkäin, mikä on ihanaa – rakastan touhuta ja olla kiireinen, mutta tämän lisäksi painaa silmäluomia kyllä todella huonosti nukutut yöt alla. Aiemmin valittamastani influenssa-uneliaisuudesta ei siis ole enää tietoakaan (p.s tuntuu, että en muuten muuta teekään kun valita mun unista), vaan se on vaihtunut kuin napin painalluksella takaisin todella ärsyttävään ja vaikeaan unettomuuteen. Mun pään sisällä ei siis ilmeisesti ole nyt ollenkaan tällaisia iltaan vaihtuvia hempeitä auringonlaskuja, vaan joku siellä luulee, että keskipäivä on 24/7 ja kellon ympäri mennään valot täysin kirkkaina. 

Toissayönä yritin saada unta sängyssä kuusi tuntia. Kuusi! Se on 80% mun koko yöunista. Viime yönä pääsin helpommalla – pyörin sängyssä vain 4,5 tuntia.
Lopulta jouduin turvautumaan nukahtamislääkeeseen koska tiesin, että tänään on koko päivä kuvauksia ja tarvitsen edes vähän unta jaksaakseni (ja etten näyttäisi täysin zombilta). Nukahtamislääke on kyllä itselleni ihan viimeinen vaihtoehto, sillä yritän välttää unilääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. Ne tuntuu vähän liiankin helpolta ratkaisulta ja pelkään niiden koukuttavaa vaikutusta. Mielummin pyörin vaikka koko yön laskien lampaita, nimittäin nämä unettomuudet menee mulla onneksi vähän kausissa. Välillä on hyvä kuukausi kun nukun ihan ok ja välillä tällainen kun en millään vaan saa unta. Onneksi siis ei ihan joka yö tarvitse taistella.

Onko siellä muita joilla ei ole nyt kovin hyvät välit tuon nukkumatin kanssa?

Tuntuu tyhmältä valittaa tässä, kun varmasti on muita joilla paljon pahempia uniongelmia ja siihen lisäksi esim. vielä vauva kotona valvottamassa, tai ties mitä erilaisia elämäntilanteita. Tsemppiä vaan jokaiseen unettomaan sänkyyn. Jos pystyisin ripottelisin täältä kaikille virtuaalista unihiekkaa kilokaupalla 🌙