Koskaan en ole ollut kyllä skeittityttö. Kokemukset skeittilaudan kanssa rajoittuvat varmaan tasan kahteen kertaan. Ensimmäinen oli lapsuuteni MaxiMarketin leluosastolla, minkä käytävillä oli pakko kokeilla sitä myyntiin tullutta uutta skeittilautaa, ja kyllä suoraan päin sellaista hienosti kasattua lelutornia mikä hajosi päälleni skeittilaudan karatessa yksinänsä osaston toiseen päähän.

Toinen kerta oli tietysti ollessani ihastunut siihen luokan graffitteja piirtelevään skeittaripoikaan. Esitin hetken olevani niin kiinnostunut skeittilaudasta ja skeittaamisen alkeista. Harmi vain, että aika kömpelöllä menestyksellä, joten keksinkin nopeasti keskittyä vain siihen graffittien piirtelyyn.
Paperille tosin. Ei seinään.

 

En siis ollut kovin luottavaisin mielin kun eräs päivä täällä päätettiin lähteä parkkipaikalle skeittilaudat kainalossa. Olin varautunut ruhjeisiin, rupiin ja kuperkeikkoihin, mutta yllättäen pysyinkin laudan päällä, osasin jopa kääntyä ja koko touhu oli lopulta mielettömän hauskaa.

 

Okei ehkä kyseessä saattoi olla joustava Carver –lauta, mikä on n.sata kertaa helpompi tapaus, mutta en millään malttanut lopettaa! Siinä rullailtiin niin kauan, että lihaksetkin olivat seuraavana päivänä kipeät. Haha, pitäisi keksiä vastaavia vaihtoehto urheilutapoja aktiviteeteiksi itsellensä suomeenkin.  

Siinä olisikin näky, minä laudan päällä hitaasti ja kömpelösti keikkuen pitkin keskustan katuja. Ehkä ei.

 

Toppi – BikBok
Shortsit – Lindex
Kengät – Vans
Aurinkolasit – Peter & May Walk

Kuvat: Saara Pasanen

Apua miten nopeasti aika menee! Tuntuu siltä kuin juoksisi kilpaa ajan kanssa, yrittäisi tehdä kaikkea mahdollista, mutta samalla muistaa myös vain olla, rentoutua ja nauttia lomasta.

Huomaan, että koitan tahallaan olla avaamatta tietokonetta, tai edes kännykkää. Kalenterista puhumattakaan! En halua tietää mikä päivä on, tai edes mitä kello on. Voisin mennä vain laput ihan silmillä.

 

Mutta nyt on pikkuhiljaa kuitenkin herättävä siihen kellon tikitykseen, suunniteltava loppuloman road trippiä, viinitiloja, hevosratsastusta ja muita juttuja. Paljon on tehty, mutta niin paljon on vielä tekemättä. 

Koitan löytää ensi kerralla hieman enemmän aikaa myös tänne 🙂

Hout Bay on kylä 20 minuutin ajomatkan päästä Kapkaupungin keskustasta, lähellä kaunista Chapman’s Peak vuoristotietä. Meri -ja vuorimaisemat ovat kauniit sekä ajomatkalla ja itse kylässä, missä on myös ihanan idyllinen ja rento tunnelma. Olemme olleet siellä ennenkin mm. Mariner’s wharf ravintolassa, kävelleet laiturilla ja syötelleet hylkeitä, mutta nyt kävimme sunnuntain ruokamarkkinoilla, Bay Harbor marketissa, samantyyppisissä kuin Old Biscuit Millissä, mutta ehkä hieman simppelimpää ruokaa ja enemmän pikkukojuja.

Täällä ihmiset ovat kuulemma ihan hurahtaneita markkinoihin, enkä voi heitä syyttääkään. Olenhan itse kolunnut viikon sisällä jo niistä kaksi!

Olin helpottunut kun huomasin että Bay Harbor Market ei ollut yhtä ruuhkainen kuin Biscouit Mill. Täällä mahtui kävelemään ilman tuntemattomien ihmisten väliin liiskaantumista ja ostamaan ruokaa ilman sen kummempaa jonottamista. Minkä seurauksena päädyinkin sitten ostamaan mm. possutacon, omenainkiväärimehun, sokeriletun, mehiläisen siitepölyä ja taulun. Taulussa oli Jimi Hendrix ja tajusin vasta ostettuani sen, että sehän pitää raahata matkalaukussa suomeen asti, mutta no, ehkä se mahtuu.

Poistuessamme markkinoilta huomasin mäkeä ylös kiemurtelevan ruuhkan. Autoja silmänkantamattomiin jonossa. Kaikki olivat vasta tulossa markkinoille! Onneksi olimme itse ajoissa ja pääsimme juuri pois ihmismassan alta. Kapkaupungin markkina-mania haha, pitää tästä lähtien muistaa aina olla ajoissa.

 

Markkinoilta ajoimme vielä läheiseen kalastajakylään Kalk Bayhin, missä kävimme rantaravintolassa lounaalla ja kävelemässä ympäriinsä. Täällä on niin paljon erilaisia rantakyliä ja laaksokyliä ja ties mitä. Kaikki niin erilaisia, mutta silti samanlaisia. Kaikissa oma viehätyksensä. Tekisi mieli tehdä pienet päiväkävelyt kaikissa niistä.