Ihanaa vuotta 2015.

Valitettavasti minulla ei ole meidän uudenvuoden juhlista kuvia kuin alku-illasta. Tietenkin heti vieraiden tultua kamera unohtui yläkertaan ja aika kului kuin siivillä. Ilta oli ihanan lämmin ja vieraita juuri sopiva määrä. Mahduimme kaikki terassille, minne Ryan oli tuonut alakerrasta kaikki musiikkivehkeensä. Siinä sitten innostui vieras jos toinenkin muutaman viinilasin jälkeen laulamaan ja soittamaan. Itse koin löytäneeni sisäisen rumpalini ja soitin varmaan tunnin rumpuja! Silloinhan mielestäni tämä sekaorkesteri kuulosti mahtavalta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna – voi naapuri raukkoja 😀

Bändin lisäksi innostuimme myös tanssimaan, jotkut jopa uimaan ja näimme muutaman ilotulituksenkin. Se oli tosin kummallista, en ole koskaan ollut ns. Ilotulituksien yläpuolella. Saaran ja Ryanin asunto on niin korkealla, että kaupungista ammutut raketit poksahtelivat pikkuisina siellä jossain alhaalla.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava ilta ja ihanaa aloittaa vuosi 2015 juuri täältä ja näiden ihmisten seurassa.

Kapkaupunki näyttää ehkä vieläkin kauniimmalta mitä muistin. Kovin ruuhkaiselta sesongin ollessa huipussaan, mutta näkee sieltä liikenneruuhkasta ja ihmisvilinänkin keskeltä ne upeat maisemat. Vuoret, meri ja palmut.
Jotenkin myös tuntuu, että koko kaupunki on päässyt mielettömän rentoon lomafiilikseen. Musiikki soi, ihmiset hymyilevät, aurinko paistaa ja kaikki nauraa.

 

 

Aikamoinen pyllähdys sieltä pakkasesta tänne +30 asteeseen, mutta kuinka ihanalta ne auringonsäteet tuntuvatkaan paljaalla iholla ja kuinka ihanaa oli päästä vaihtamaan kuulumisia Saaran ja Ryanin kanssa. Ensimmäinen illallisemme venyikin eilen melko myöhäiseksi, mutta juttua riitti ja tänään koitetaan jaksaa sitten vielä toinen myöhäinen ilta heti perään uudenvuoden kotibileiden merkeissä. Onneksi juhlat tosin tulevat tänne Saaran ja Ryanin talolle, joten rento ilta ystävien kanssa tiedossa ja oma sänky on sitten ihanan lähellä kun alkaa siltä tuntua että on aika nukkua.

 

Mutta nyt pitää alkaa jo laittautua. Ihanaa uutta vuotta <3

 

”Mumi peiko pikka muu” lauloi Ryanin ja Saaran Etelä-Afrikkalainen ystävä yllättäen autossa matkalla lauantain ruokamarkkinoille Kapkaupungissa.
Ihan normaalia kai, Saara oli viljellyt suomalaisia sanoja ympäri ystäväporukkaa ja varsinkin Ryan taitoi jo tämän uralilaisen kielemme niin hyvin, että oli ihan turha yrittää edes puhua mitään salaisuuksia paljastumatta.

”Possu sanoo röh röh” kertoi seuraavalla kerralla tyttö terassilla ja toinen ilmoitti ostoskeskuksessa ”pisa hata” ja katosi vessaan.
En ehkä menisi takuuseen siitä oliko juuri ne käytännöllisimmät sanat hallussa siellä, mutta nauroin joka kerta.
Olenkin joskus sanonut Saaralle, että vaikka olisin kuinka surullinen, niin Ryan puhumassa suomea saisi minut varmasti nauramaan. Se kuulostaa niin hassulta, vaikka samalla jotenkin yllättäen niin oikealta.
Tästä tokaisustani oli jo aikaa, mutta kerran, muutamia kuukausia sitten ollessani suomessa ja surullinen lähetti Saara minulle viestin.
Ääniviestin  mistä ei kuulunut mitään muuta kuin Ryan sanomassa ”jäätelötöterö”
Ja tietty minä nauroin. Hymyilin hölmösti ja hekotin itsekseni kauan.

 

Hammastikku on muuten suuri huvituksen aihe Ryanin perheen keskuudessa. En oikein tiedä mikä heitä siinä sanassa niin naurattaa? Ja ”hyva kokemus” sanotaan aina kun tullaan jostain – vaikka vaan kaupasta.

Hyvä kokemus. Niin, niihin sanoihin onkin hyvä jättää Kapkaupungin postaukset tältä erää. Meillä oli varmasti yksi parhaimmista lomistamme tähän asti ja palaan mieluiten mahdollisimman pian taas takaisin. 

 

 

Onko teillä ulkomaalaisia ystäviä joita huvittaa suomen kielessä erityisesti jokin tietty sana?