Tänään on ollut jälleen yksi hyvä päivä loistavien muiden joukossa.
Ollaan vietetty se hyvin rennosti ja rauhallisesti. Kävelty päivällä rannalla, missä isot aallot paiskautuivat rantaan ja kastelivat vaatteemme täysin. Hävitin kenkäni, mutta Lauri löysi ne rantaan huuhtoutuneena täynnä levää ja mönjää. Syötiin jäätelöä – minä valitsin sinisen jäätelön, se maistui ihan lapsuudelle. Loput annoin pienelle tytölle, joka katsoi jäätelökuppiani käsi sitä kohti ojentuneena.

Illalla vietettiin meksikolaista iltaa, missä me suomalaiset vieraat vaadimme tehdä isännälle ruuat ja siivota jäljet. Meksikolainen kanakeittoni oli kuulemma parasta keittoa mitä Ryan on koskaan syönyt. En ole varma onko se totta, mutta tuntui kivalta kuulla että maistui. Nyt istumme katselemassa auringonlaskua ja juomme Coronaa.

 

Olen aika onnellinen täällä.

Uutenavuotena ilta oli täällä ehkä lämpimämpi kuin koskaan. Talo oli täynnä ihmisiä ja musiikki pauhasi.

Laskimme suomalaisia olevan talossa jopa yhdeksän, ehkä enemmänkin. Jossain vaiheessa iltaa jonkun tuttu tunsi jonkun tutun, jolla oli suomalainen tuttu ja se kutsuttiin myös. Taisin puhua illan aikana paljon enemmän suomea kuin englantia.

Terassille oltiin raahattu myös isot kaiuttimet, mikrofoni ja ties mitä vempaimia. Ryan ja hänen kaverinsa soittivat pitkin iltaa ja vielä kello kahdelta yöllä meillä pauhasi livebändi niin kovaa, että kuului karkelot varmaan Botswanaan asti. Tämä tuntematon suomalainen tyttökin tuli ja yllättäen tarttui mikkiin laulaen siihen mitä uskomattomimmalla äänellä.

 

Jostain alhaalta kaupungista näin ammuttavan kaksi pientä rakettia, mutta muuten taivaalla leijaili vain paljon tulilyhtyjä. Pilvetön, pimeä taivas täynnä tulilyhtyjä ja tähtiä. Oli mielettömän näköistä. 

Kultamuseoon emme koskaan ennättäneet. Aika kului ohitse aivan liian nopeasti ja olisin viihtynyt tuolla täydellä terassilla vaikka vielä toisenkin illan. Kun vihdoin tuli aika vieraiden lähteä, keräsivät he kaikki pullot ja lasit paikoilleen ja taisi joku pyyhkiä vielä pöytiäkin? En ole ikinä nähnyt niin isojen juhlien jäljeltä kenenkään kotia niin siistinä.  

 

Kyllä oli taas yksi ikimuistoinen ilta takana.

Arvatkaa mitä. Täällä paistaa kaunis ilta-aurinko, talo on täynnä ihania ihmisiä, maha pullollaan hyvää ruokaa ja lasissa kylmää viiniä. Jostain alhaalta musiikkihuoneesta kuuluu laulua ja kitaransoittoa. Loput suunnittelevat huomista uuttavuotta terassilla. Taidamme pitää isot juhlat ja minua jännittää jo hieman – hyvällä tavalla tietysti, olen aika innoissani.

Sen verran innoissani, että en malta olla koneella juuri yhtään. Minusta taitaa kuulua seuraavan kerran vasta ensi vuonna, mutta lupaan tulla mahdollisimman pian kertomaan miten uusi vuosi vaihtui täälläpäin ja mitä kaikkea kommelluksia saimmekaan aikaan.

Suunnitelmissa olisi käydä myös Dj ystävämme järjestämissä juhlissa kultamuseossa. Kuka vuokraa kultamuseon ja tekee siitä yökerhon uutenavuotena? Kultamuseon, missä on kaikki kulta vielä sisällä. Kummallista, mutta kuulostaa aika kivalta. 

Kyllä, tästä tulee todella hyvä uusivuosi. 

 

Kun täällä blogin puolella ei ole mitään, niin toivottavasti Instagrammissa (@juliatoivola) vilahtelee edes jotain uusia kuvia. Tein ensimmäisen Ig videonikin muutama päivä sitten. Siinä vasta oli aivopähkinä kun koitin liittää puhelimella kuvattuja videoita toisiinsa ja lisätä sitä sitten ties minne, mutta pikkuhiljaa pääsen kärryille (kaikkeen) videointiin liittyvän.
Niin varmaan.

 

Nyt minä hyppelehdin terassijengin joukkoon. Pitäkää mahtava uusivuosi kaikki. Nähdään 2014 puolella <3