Nyt vähän pelottaa. Tänään olisi tiedossa nimittäin erikoismatka Tukholmaan.
Homma lähti siitä, että joku viime kesänä ehdotteli eeppistä reissua Ruotsin puolelle Skrillexin keikalle.
Idea sai vyöryävän lumipallon voimalla kannattajia ja nyt mukana on 30 epämääräisen ihmisen joukkio.
Siis, jos me tällaisella kaveriporukalla selvitään edes jotenkin ehjin nahoin niistä psykedeelisistä dupstep pippaloista ulos, niin olisihan se jo ihme. Katsotaan miten käy.

Skipattiin laivamatkat tältä erää. Norewegianilla lensi 50eurolla naapurimaahan ja takaisin kätevämmin.
Paikanpäällä ollaan sitten yksi yö hotellissa ja tullaan tiistai-iltana kotiin.
Olen ajastanut teille vielä tälle päivälle pienen kilpailun ja tulen sitten muuten kännykälläni kurkkimaan tänne aina ja heti kun vain kerkiän.

Heippa!

Pitkän ja ahkeran päivän jälkeen oli ihanaa maha kurnien istua keittiönpöydän ääreen syömään. Olin valmistanut mozzarellasalaatin, lehtipihvit ja eilisistä kasviksista lisukkeet.
Niin siinä nälkäisinä, mutta onnellisina istuttiin kaikessa rauhassa nauttimassa ateriaamme, kunnes saatiin
Snelmannilta terveisiä.
Pihvissä oli, ei yhtä karvaa, eikä edes kahta, vaan kolme! Kolme pitkää, paksua ja mustaa karvaa. (minulla oli hiukset tiukasti nutturalla) sekä outo saippuamainen sivumaku? Nauti siinä pihvistäsi sitten. Yllättäen ruokahalu katosi. Luultavsti viikoksi. Ja Snelmannin pihvit roskikseen ja boikottiin.
Oikeasti söin lohdutuspalkinnoksi suklaalevyn ja Lauri meni mäkkiin. 

Nyt suklaalevy vyötäröllä voin iloisena peilailla uusia housujani. Kävin kuin kävinkin sitten hakemassa ne kokoa kaksiviisi olevat pöksyt kotiin. En mahtanut itselleni mitään, mutta puolustuksen sananen- ei ne niin pienet ollutkaan. Ehkä olen kutistunut eilisestä sen kymmenen vuotta.
 

 

 

Meillä kun on kasviksia/juureksia sun muita härpäkkeitä lisukkeena melkein joka aterialla- joko höyrytetteynä, tai paistettuna. Joskus jopa marinoituina, mutta jo alkoi kaipaamaan vaihtelua.

En keksinyt mitään muuta kuin kerman.
Reseptiähän ei ollut, tai hajuakaan siitä mitä tein, mutta niin kauan kun lopputulos maistuu(tai oletetaan maistuvan), niin eihän sillä ole väliä.

Kokosin kaapin kasvikset kokoon ja päivän saldoksi tuli porkkanat, paprikat, parsakaali, kesäkurpitsa, kirsikkatomaatit ja sipuli. -eksoottista.
Esikeitin porkkanoita ja parsakaalia hetken. Jos minulla olisi ollut puhtaita pannuja olisin samaan aikaan ruskistanut pannulla sipulit ja kesäkurpitsat, mutta kun ei ollut, niin piti vaikeasti siirtää keitettyjä kasviksia syrjään siksi aikaa, että sain loput kasvikset ruskistumaan samaan kattilaan..
Kun kesäkurpitsat ja sipulitkin osoittivat kypsenemisen merkkejä heitin porkkanat ja parsakaalit takaisin kattilaan niiden joukkoon.
Sitten salainen ainesosa kerma mukaan ja mausteita (suolaa, mustapippuria, hieman cayannepippuria ja persilja-valkosipuli sekoitusta) ja kirsikkatomaatit.
Valmis!

Tai ainakin melkein. Tässä vaiheessa tajusin, että sörsselini on aika keskinkertainen. Piti keksiä jotain hienoa. Onneksi paprikat on tosi hienoja ja sinnehän ne kermakasvikset sai kauniisti kuin kippoon.
Täyetyt paprikat uuniin hetkeksi (taisin pitää alle 10min) ja sitten uudestaan
valmis!

Muut oheistavarat kuvissa (kuten Lauri kuorimassa salottisipuleita) voi jättää huomioimatta. Salaatit ja possu on täällä niin nähnty, että keskityin vain tähän lisuke osioon tälläkertaa ja on muuten uusi varteenotettava vaihtoehto tuleville aterioillemme. Helppoa, yllättävän hyvää ja vaihtelua.

Myöhemminhän ahmin vielä ylijääneet kasvispaprikat sellaisenaa, että toisaalta mihin noita pihvejä edes olisi tarvinnut.