On alkukesä ja seison miltei tyhjällä juna-asemalla. Olen katsonut juna-aikataulut väärin ja odottelen musiikkia kuunnellen seuraavaan junan saapumista. Asemalla on lisäkseni vain yksi mies, hän kävelee laituria edestakaisin pää alhaalla. Ei edes huomaa minua.
Enkä minä huomaa lähestyvää pikajunaa kaukaisuudessa. Kuulokkeiden läpi kantautuu junan voimakas torvi. Nostan katseeni ja näen miehen raiteilla, vain muutamien metrien päässä minusta. Hänellä oli juuri riittävästi aikaa mennä makaamaan kiskoille, kuin menisi sänkyyn lepäämään. Täysin rauhallisena. 

En ehdi tehdä mitään, ei kukaan ehdi. Juna törmää, minä suljen vaistomaisesti silmäni ja toivon, että avatessani ne olisin katsonut muualle. Näky ei ollut kaunis. Taisin olla ehkä 15-vuotias.

Paikalle juoksee hätääntynyt nainen huutaen miehen nimeä. Nähdessään onnettomuuden hän huutaa niin kovaa, etten ole koskaan kuullut vastaavaa ääntä lähtevän ihmisestä.

Tätä tilannetta en olisi halunnut kohdata.  Mietin pitkään miten mies pystyi päättämään elämänsä sillä tavalla. Miksi hän valitsi juuri tuon tavan lähteä pois toisen luolta? Mitä olisi voinut tehdä toisin, olisiko tilanne ollut pelastettavissa?
En tiennyt vastauksia. En tiennyt tästä tarinasta kuin sen traagisen lopun.

 

Suomessa tehdään vuosittain yli 800 itsemurhaa. Se on enemmän kuin EU-alueella keskimäärin. Itsemurhaa yrittäneiden henkilöiden määrä on puolestaan jopa kymmenkertainen. Itsemurha vaikuttaa vakavasti aina myös läheisiin, ja arvioiden mukaan jokaista itsemurhaa tai sen yritystä kohden on kuusi traumatisoitunutta ihmistä.

MIELI Suomen Mielenterveys ry:n järjestää itsemurhien ehkäisypäivänä tänään tiistaina 10.9.2019 #mitäkuuluukampanjan. Kampanjassa suomalaisia kannustetaan tukemaan läheisiään kahdella sanalla: ”Mitä kuuluu?” Se ei maksa mitään, mutta saattaa pelastaa hengen.
Pieni välittämisen ele synkimmästä synkimpänä päivänä voi kääntää itsemurhasuunnitelmien suuntaa. Moni kasaa pahaa oloa sisälleen, kunnes joku kysyy, on läsnä ja kuuntelee.

 

 

”Ei se sitä kuitenkaan tee” on lause johon kenenkään ei pitäisi nojata. 

Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen kertoo Inka Ikosen Yle.fi Akuutin artikkelissa, että kun ihminen kokee sietämätöntä henkistä kipua, hänen kehossaan laukeaa akuutti stressitila. Aivojen “hätäkeskus” eli mantelitumake hälyttää muut aivojen osat ja koko kehon taistele-tai-pakene -tilaan. Tällöin rationaalinen ajattelu on mahdotonta ja pitkäaikaiset elämänsuunnitelmat ja vaihtoehtoiset ratkaisut unohtuvat. Ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan ja itsetuhoisen ihmisen ajatukset keskittyvät vain siihen, miten tuskan saa loppumaan. Itsemurha ei ole järkiperäinen valinta vaan tilanne, jossa henkisen kivun takia ei nähdä enää muita vaihtoehtoja.

Tämä tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin, mutta ulkopuolinen voi onnistua keskeyttämään tilan vaikka vain koskettamalla olkapäätä tai juttelemalla puhelimessa itsetuhoisen kanssa. – Tällöin itsetuhoiselle palautuu mieleen läheiset ja ymmärrys siitä, ettei halua kuolla.
Artikkelin voitte lukea täältä.

 

 

Nykypäivänä nuoret elävät pärjäämisen kulttuurissa, kaikessa pitää olla hyvä ja some luo myös omat paineensa. Tiesittekö, että joka kolmas nuori aikuinen on harkinnut itsemurhaa? Uskalla siis kysyä suoraan, jos epäilet läheiselläsi itsetuhoisia ajatuksia tai mene rohkeasti juttelemaan jos sinulla itselläsi on paha olla. 
(Mm. Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti).
Lisää tietoa löytyy myös mitakuuluu.fi -sivulta.

 

Ollaan kaikki ihan yhtä arvokkaita. Koitetaan pitää toisistamme huolta ja tehdään keskustelu mielenterveysongelmista niin avoimeksi kuin mahdollista ☺️

 

Julia

Olen pahoillani kaikesta mitä joudut käymään läpi nyt. Ei ole helppoa käsitellä ongelmia ja tilanteita joiden kanssa painit ja tiedän, että se ei tunnu reilulta. Tiedän, että tekisi mieli huutaa ja kirkua. Heittäytyä lattialle hakkaamaan maata nyrkeillä, kuin ensimmäistä kertaa tarhaan jätetty lapsi tuulikaapissa. Jostain syystä olet kuitenkin täysin tuppisuuna. Olisipa joku sanomassa että kilju ja huuda vaan. Juttele jonkun kanssa.
Pakko kai tämä on kertoa; tunteiden patoaminen tulee vielä vastaan tulevaisuudessa.

 

Aloita uusi päivä toiveikkaana ja rohkeana. Tiedän, että pahimpina aikoina susta tuntuu yksinäiseltä, surulliselta ja siltä, että sun sisällä on niin paljon synkkyyttä, että siihen voisi hukkua. Mutta hei, et ole hukkumassa mihinkään, tiedät sen itsekin. Olet yllättävän lujaa tekoa ja olen ylpeä siitä, että keskellä kaikkea sekasortoa, tunnet, ettei tämä ole sua varten. Et lannistu koska jostain kumman syystä vain tiedät, että kaikki tulee olemaan paremmin tulevaisuudessa.

Ja tietäisitpä vaan miten paljon paremmin ne tulee olemaan. Jos näkisit edes vilauksen tulevaisuudestasi, nauraisit epäuskoisena ajatukselle, että kaikki tämä on vielä edessä juuri sulla.
Ensinnäkin luultavasti ajattelisit, että sun vierellä oleva mies on hankittu jostain ”vuokraa täydellinen mies” -palvelusta. Onhan se komea, mutta mikä parasta, ulkonäön alla piilee fiksu ja rakastava mies, jonka kanssa nauratte joka ilta mahat kippurassa. Tiedän, että et tällä hetkellä tykkää hellyydenosoituksista, mutta tämä mies pussailee sua vielä niin paljon, että lopulta sustakin kuoriutuu ihan pehmo halailija. On ihan ok näyttää tunteita. Voisit tehdä sitä useammin. 

Katsoisit myös silmät pyöreänä sun tulevaisuuden ammattia ja väittäisit, ettei sellaista ole edes olemassa. Olet oikeassa, ei ollutkaan, mutta olet ensimmäisten joukossa sitä rakentamassa ja juuri tämä ammatti pitää sut taloudellisesti kivan vakaalla pohjalla ja töissä onnellisena. Pääset matkustelemaan ja työskentelemään mitä mielenkiintoisimmissa projekteissa. Myös sun työkaverit on ihania, ja useat niistä myös todella läheisiä. 

Niin ja niistä kavereista. Muistatko kun olit yksin hieman surkeana hietsussa ja näit nauravan kaveriporukan potkivan palloa ja mietit, että olisipa sulla joskus samanlaisia kavereita – niin normaaleita ja iloisia? Hassu sattuma, mutta juuri tismalleen ne samat tyypit joita salaa tarkkailit, tulee olemaan jonkin ajan päästä sun parhaimpia ystäviä.
Yhden niistä kanssa jopa seurustelet monta vuotta ja aluksi tuntuu hassulta olla tasapainoisessa suhteessa. Ei väkivaltaa, ei raivokohtauksia. Kukaan ei lukitse sinua alasti parvekkeelle talvipakkasilla, vain sen takia, ettet keskellä yötä suostunut paistamaan kanasuikaleita.
Olet muuten edelleen ystävä tämän tyypin kanssa ja kiitollinen siitä, että hän näytti sinulle miten olla normaalissa suhteessa. Tästä kaveriporukasta tulee sulle tärkeä ja yhtäkkiä sun rinnalla onkin upeita välittäviä ja fiksuja ihmisiä, jotka eivät halua sinulle mitään muuta kuin hyvää. Teillä tulee olemaan ihan mielettömiä seikkailuja, juhlia, matkoja, elämyksiä ja kokemuksia jollaisista et osaisi edes haaveilla. 

Älä päästä ihmisiä lähelle, jotka aiheuttavat sinulle pahaa oloa. Teit ihan oikein kun osasit kävellä pois sellaisten luolta. Vanhasta ystäväpiiristä sulle jäi vain muutama ystävä ja erityisesti yksi on edelleen vahvasti sun rinnalla. Juuri se joka piti sua pinnalla ja antoi sun olla hiljainen oma itsesi kun et jaksanut esittää mitään muuta. Se tyttö asuu nykyään Etelä-Afrikassa (tulet muuten rakastumaan niihin maisemiin!) Saat kunnian olla hänen lapsensa kummi ja vierailet heidän luonaan ainakin kerran vuodessa.

Tästä innostut. Voitko kuvitella, että asut juuri sillä kadulla, missä olet aina halunnut asua? Sulla on avaimet yhteen niistä ovista joiden ohi kävelit lukuisia kertoa ja mietit, että jos asuisit täällä olisit onnellinen. No, niinhän sä oletkin, mutta uskoisin, ettei se johdu asunnosta vaan kuitenkin näistä yllämainituista asioista 🙂

Sun perhe pysyy vankkana vaikka onkin kokenut kaikenlaista. Voit aina hakeutua turvaan äidin luokse, mutta toivoisin, että tekisit sitä useammin, tai olisit tehnyt aiemmin. Olisit nähnyt, että ym­pä­ril­lä­si on rak­kaut­ta joka ra­ken­taisi suo­ja­muu­rin elä­män vai­keis­sa pai­kois­sa, mutta sen sijaan olit aika kylmä – ihan turhaan. 

Kehottaisin sua myös viettämään enemmän aikaa sun isän kanssa. Ymmärrän, että välillä sen juominen ärsyttää sua, mutta sitä et vielä tiedä, että juuri sen takia isä nukkuu pois aiemmin kun osasit kuvitella. Seuraavan kerran kun se soittaa, älä väitä, että on kiire, vaikka oikeasti sun ainut kiire on se, että lemppariohjelma on juuri alkamassa. Teillä ei ole enää kovin montaa puhelua jäljellä ja tiedän, että kuitenkin tykkäät sen eriskummallisesta luonteesta ja oudoista tarinoista. 

Opettele uusia asioita, ole utelias.
Lue, urheile, opiskele, kokkaile, maalaa, matkustele. Löydä niitä pieniä ihania asioita arjen pikkujutuista. Juuri nämä asiat tuovat sinulle iloa aikoina, jolloin tuntuu, ettei jaksaisi nousta sängynpohjalta.
Vinkki: tunnistat masennuksen siitä kun miltei kaikki hiuksesi tippuvat päästä ja löydät itsesi yksin itkemästä kaupasta vain sen takia, ettei siellä ole haluamiasi nuudeleita. Kiitä äitiäsi siitä, että vei sinut lääkäriin.
Ainiin. Äläkä juo niin paljon. Alkoholi ei sua auta, päinvastoin. 

 

Sä jaksat hyvin. Tykkään siitä, että osaat myös nauraa vastoinkäymisille, etkä anna niille yliotetta. Ole kiitollinen pienistä asioista. Meillä kaikilla on erilaisia polkuja kompuroitavana. Huonoista kokemuksista oppii ja hyvät toimivat loistavana ohjenuorana. En haluaisi neuvoa sua tekemään mitään toisin, olet niin jääräpäinen, ettei se edes auttaisi. Teet kaiken niin kuin parhaaksesi näät – toki joitakin asioita olisi voinut harkita useammalta kantilta, mutta seisot kyllä myöhemminkin valintojesi takana.
Turhaan podet huonoa omatuntoa, ymmärrät hyvin pian, ettei se palvele ketään.
Myöhemmin olet tasapainoisempi, onnellinen ja elämä vankemmalla pohjalla. Viisastut ja aikuistut, jolloin sulla on paljon paremmat työkalut lähteä muokkaamaan kulkemasi matkan solmuja.

 

 

Kiitos, että jaksoit kompuroida tämän matkan ja osasit pitää hauskaakin samalla. Susta tuli just hyvä.
(Mutta pakko sanoa, että yllättävän hidas kirjoittaja 😀 Tähän tekstiin meni aika monta tuntia).

Tags:

 

Olemme tänään menossa katsomaan ensimmäistä (ja sitä lemppari) hääpaikkaamme ja olen ollut koko alkuviikon hieman yllättynyt tuosta pienestä palasesta kurkussa. Jotenkin hieman pelottaa, että petyn paikkaan, ärsyttää jo valmiiksi jos budjetti ei riitä ja miltei itkettää ajatuskin jos haluamamme päivä ei ole vapaana.
Olenhan myös jo selannut paikasta kaikki mahdolliset kuvat sataan kertaan ja somistanut mielessäni sen tilukset haluamillani kukkapuskilla.

Pidimme miehen kanssa hääpalaverin – tiskejä laittaessamme tietty,  ja päädyimme ennen kuin tiskikone oli edes täynnä, että häämme olisivat alkukesästä vuonna 2021. Siihen on siis miltei kaksi vuotta. Luulin, että minulla olisi kaikki maailman aika, mutta hääbisneksessä aika onkin näköjään aina kortilla. Kaikki paikat joita olen katsonut, ovat olleet buukattuja jo lähes kaksi vuotta eteenpäin. Tsiisus. Pitääkö nämä paikat varata jo kohdussa ollessa? 

”En aio stressata yhtään” – hoen itselleni ja kaikille muille, mutta mitä enemmän mietin häitä, tajuan, että onpas aika paljon hommaa ja kolausta säästöpossulle yhden illan takia. Mitä enemmän selailen hääjuttuja interwebistä sitä enemmän tuntuu, että pöytäkartat vain vilisevät silmissä ja olen kurkkuani myöten kermakakussa.

 

 

Ei se mitään. Otan tämän positiivisena haasteena. Pitäisi vain totuttaa tämä perfektionisti-haaveilijamieli siihen, että varmasti tässä projektissa tulee myös takapakkia ja se on ihan normaalia. Ei pidä haukata liian isoa palasta hääkakkua kerralla, vaan nauttia suunnittelusta ja pienistä murusista matkan varrella, eikö? 😀

 

Onko siellä muita samassa tilanteessa?

 

Outfit from Zalando
Photos – Kriselda 

Tags: