• Merkkasin viime viikolla kalenteriin sitruunapasta kokkauslive klo 14

• Kaikki kalenterin muut sivut oli täysin tyhjiä. 

• Vein äidille viikonloppuna punaviiniä. Pimpotin ovikelloa, laskin viinin rappukäytävän lattialle ja lähdin pois.

• Puhuin mummoni kanssa puhelimessa. Häntä ei karanteeni haittaa. Yksinoloa on kuulemma harjoiteltu vuosia ja pakastimet täynnä aina muutenkin kaiken varalta.

• Lähden metsärekelle. Letitän sitä varten hiukset, laitan huuliravaa ja siistin kulmat. Viikkoni kohokohta.

• Paistetaan nuotiolla pullia.

• To do -listalla lukee: putsaa viemärit, kavenna mekko ja vaihda kukkamullat.

• Lataan kaikki kotoamme löytyvät powerbankit täyteen.

• Katson uuden taloushallinto-ohjelmani opetusvideoita

Jumitan

• Tarkistan ruutuaikani puhelimesta. Se on tuplaantunut ja luku on karmiva.

• Syön leivoksen, karkkia ja nachoja. 

Luulen sunnuntaita maanantaiksi.

• Kävelylenkillä väistelen ihmisiä kuin miinoja.

• Lataan houseparty applikaation. Siellä on virtuaalitreffit tytöjen kanssa viikonloppuna. 

• Juon punaviinilasillisen melkein joka ilta.

Juoksen viiden kilometrin sijasta kymmenen, koska pelkään, että kohta en voi juosta enää ollenkaan ulkona.

 

Tags:

 

Ajatus oli ensin simppeli. Halusin pyytää Etelä-Afrikan matkallamme Saaraa kaasokseni ja samalla muistaa häntä samalla jollain pienellä lahjalla. Mutta tottakai mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän tietty innostuin.
Eräs yö en saanut unta ja suunnittelin päässäni kaasokorua. Mitä jos siihen lisäisi jotain pientä persoonallista? Asioita mistä hän tykkää? Simpukka, helmi, nimikirjain, kivi.. Eikö jokaisella ole oma syntymäkuukauden mukaan oma kivi? Otin puhelimeni ja kaivauduin sinivalon loisteessa selailemaan kiviä ja kuukausia peiton alla.
Saaran kivi olisi smaragdi.

Samalla muistin, että meillä saattoi olla smaragdeja kotona. Ei mitään puhtaita ja arvokkaita, vaan kasa vihreitä pieniä kiviä, joita itse asiassa Saaran mies oli meille joskus aikoja sitten antanut joltain kaivos-työmatkaltaan Afrikasta.

Kun aamulla kysyin kiviä mieheltäni, kävi ilmi, että hän oli käynyt niitä näyttämässä jossain ja yksi noista kivistä oli osoittautunut smaragdiksi. Kuinka hassu sattuma! Voisin tehdä tuosta kivestä korun, siinä olisi ainakin sitten persoonallisuutta kun olisi matkannut Afrikasta, Suomeen ja päätyisi lopulta takaisin korun muodossa Afrikkaan 🙂

 

 

Seuraavaksi otin yhteyttä kultaseppään. LH Jewelleryn Linda Haloseen. Hän oli itse ottanut minuun yhteyttä jokunen aika sitten ja sanonut, että jos tarvitsen koruja mittatilauksena, hänelle voisi laittaa viestiä.
Lähetin Lindalle inspiraatiokuvia suunnitelmastani – halusin siron kultaisen korun, pienellä pyöreällä laatalla jossa olisi Saaran etukirjan ja toisella puolella ihan pienellä hääpäivämme päivämäärä. Laatan viereen tulisi kivi roikkumaan jonkinlaisesta sirosta pidikkeestä. Aikataulu oli melko kiireinen, mutta onnekseni Linda sanoi, että koru onnistuu ja vielä suht nopeasti.

Olin t o d e l l a tyytyväinen lopputulokseen. Se oli juuri sellainen kuin olin suunnitellut, mutta vieläkin nätimpi! Annoin sen Saaralle yksi ilta ollessamme kahdestaan ravintolassa ja siitä lähtien se onkin roikkunut Saaran kaulassa 🙂

 

Isot kiitokset vielä Lindalle todella onnistuneesta korusta. 

 

Tänä vuonna emme vietä joulua perinteisesti meillä, vaan saan mennä enoni luo valmiiseen pöytään! Hieman ristiriitaiset fiilikset, nimittäin olen alkanut tykätä siitä, että teen jouluruokia ja fiilistellä kotijoulua, mutta samalla on kyllä kiva nähdä muitakin sukulaisia ja saada suurin osa kokkailuvastuusta tiputettua hartioilta ☺️ Kivempi myös olla isommalla porukalla. Molemmat siskoni kun huitelevat maailmalla, olisi perheenjäsenten lukumäärä meidän joulupöydässä ollut aika surkea. 

Tutkailin jouluaattojani menneiltä vuosilta ja tuotanoin heh, jouluperinteistä kohdallani ei kyllä voi puhua. Olen huiidellut milloin Afrikassa, Balilla, Viron maaseudulla, tai pienessä kaksiossa Eerikinkadulla. 

Ihanaa, että on saanut viettää värikkäitä jouluja, mutta mitä enemmän aikuistun, sitä enemmän osaan arvostaa sellaista vakaata ja tasaista toistuvaa jouluperinnettä. Ehkä tulevaisuudessa kehitämme omat perinteet yhdessä mieheni kanssa : )

Tässä katsaus menneisiin jouluihin ja siihen, miten minusta kuoriutuikin kai ihan kelpo jouluemäntä. Ehkä jopa joulufiilistelijä. 

 

JOULU 2011 / Kapkaupunki
Tämä taisi olla ensimmäinen jouluni Kapkaupungissa ja muistan miten jännittävää ja uutta kaikki oli! Tuntui hassulta päästä miltei vieraan perheen joulupöytään täysin vieraassa maassa. En tällöin vielä ollut yhtään jouluihminen. Pikemminkin ihmettelin vain sitä kaikkea hössötystä, joten olin salaa tyytyväinen kun pääsin kokeilemaan jotain uutta.

Ote blogitekstistäni:
”Lauantaina kokattiin Saaran luona. Joulutunnelmaan ei edes yritetty päästä. Valmistettiin vaan kanaa ja kumottiin pullo viiniä. Myöhemmin lähdettiin porukalla ulos. Jouluaatto baarissa on aika uusi käsitys minulle, mutta yökerho oli aivan täynnä ja meillä oli todella hauskaa.

Sunnuntaina oli absurdia istuutua hienoon joulupöytään bikineissä ja 30 asteen helteessä. Saaran poikaystävän vanhemmilla on mitä upein asunto. Jos en väärin ole laskenut niin seitsemän kerrosta ja on viinihuonetta ja uima-allasta. Hissikin löytyy”.

 

 

JOULU 2012 / Helsinki
Tämä oli ensimmäinen itseni järjestämä joulu ja muistan miten paniikissa olin! Kokkasin yksin kaikki ruuat ja koitin tehdä ihan liikaa kaikkea, liian lyhyessä ajassa. Lopputulos oli yhtä isoa sekoilua.

Ote blogitekstistäni:
”Meille on huomenna tulossa syömään kahdeksan henkeä. Yksi on kasvissyöjä, toinen ei syö kalaa, kolmas on vegaani, neljäs nirso kuin mikä ja loput ei halua jouluruokaa. Ainiin ja yksi on kokki, joten kamalat paineet onnistua!

Vannotin itselleni että aloitan valmistelun, jo vähintään syyskuussa!
23.12 on aika lähellä sitä eikö?”

 

 

JOULU 2013 / Kapkaupunki

Toinen Kapkaupunkijoulu! Muistan tämän erityisesti siitä, että tanssimme kaikki terassilla keskellä päivää paahtavan auringon alla ja se tuntui niin hassulta, mutta ihanalta. En ole tottunut kotisuomessa tuolla tavoin extempore tanssahtelemaan keskellä jouluruokailua.

Ote blogitekstistäni:
”Tämä oli jo toinen jouluni täällä ja toinen kerta kun vietimme sitä parhaan ystäväni poikaystävän vanhempien luona, joten tiesin, että tuntisin oloni tervetulleeksi ja vähän myös mitä päivältä odottaa; paljon hyvää ruokaa, naurua, uimista, kylmiä drinkkejä, rentoa höpinää, ja aurinkoa. Se mitä en ehkä osannut odottaa oli Saaran liikutuksen kyyneleet lahjastamme, mikä johti siihen että me kaikki aloimme vähän itkeä, se että Ryanin isä luettuaan tatuointini halusi soittaa koko päivän Rolling Stonesia, tai sitä että tanssittaisiin kaikki bikinit päällä terassilla.”

 

JOULU 2014 / Viron maaseutu
Tämän joulun vietimme silloisen poikaystäväni äidin kotona Viron maaseudulla. Muistan miten paljon lunta oli maassa, pihalla oli maailman söpöin koira, kävimme hiihtämässä ja ammuimme raketteja.

Ote blogitekstistäni:
”Oliko teillä kiva jouluaatto? Meillä oli ihanaa! Syötiin paljon, hiihdettiin jopa vähän, pelailtiin pelejä ja kuunneltiin jopa joululauluja. Oli niin rentouttavaa kun sai vain istua valmiiseen pöytään ja herkutella.
Ulkona kävi vielä luminen tuiske ja takassa paloi tuli. Tunnelmallista ja rauhallista.

Ainakin siihen asti, kunnes Lauri halusi välttämättä ampua raketteja! Haha, siinä paukkeessa olisi mennyt muutamilta naapureilta joulurauha, mutta onneksi sellaisia ei ollut mailla halmeilla. Sainpa myös huomata, että olen kehittänyt itselleni jonkun aikuisiän ilotulituskammon”.

 

JOULU 2015 / kaksiossani Helsingissä
Tämä oli kiva joulu! Muistan, että sain poikaystävältäni joululahjaksi pitkän eteisen penkin. Sitä Aleksi oli väkertänyt ollessani lomalla ja piilotellut ullakolla. Nykyään tuo sama penkki on meillä olkkarissa telkkarin alla ja sen on edelleenkin mielestäni maailman ihanin lahja 🙂

Ote blogitekstistäni:
”Voiko olla, että lopulta suurimmat vastoinkäymiseni järjestää joulu kotonani oli se, että sotkin punajuurta kaikkialle ja ostamani granaattiomena olikin yllätyksekseni hieman raaka, enkä saanut mistään enää uutta. 
Pääsin siis naurettavan helpolla. Simppeli kasvismenukin tuntui maistuvan yllättävän hyvin ja keittiön apupöytä ajoi lopulta loistavasti puuttuvan ruokapöydän virkaa”.  

 

JOULU 2016 / Helsinki
Ensimmäinen joulu nykyisessä asunnossamme. En oikein muista tästä joulusta sen erikoisemmin mitään. ilmeisesti ihan perus joulu, mutta omat fiilikset oli näköjään jo edessä häämöttävässä lomamatkassa.

Ote blogitekstistäni:
”Sieltä se jouluaatto vaan tuli. Sateen ja viiden plussa-asteen saattelemana.
En jotenkin saa itseäni nyt joulutunnelmaan, vaikka aloitin jo eilen illalla hyvissä ajoin pilkkomalla rosollin aineksia ja paahtamalla uunissa kilpaa bataatti –ja lanttulaatikoita. Yritin jopa kuunnella joululauluja ja syödä aamupalaksi limppua. Silti, ei oikein mitään.
Ehkä se on pienimuotoinen lähtöstressi. Tai lähtö ylipäätänsä. En pysty virittäytyä joulutunnelmaan, kun tiedän, että ylihuomenna olen jo palmujen alla”.

 

JOULU 2017 / Helsinki
Tämä oli se joulu kun aloin vasta kunnolla fiilistellä joulujuttuja. Aiemmin minussa ei ole sen koommin asunut sisäistä joulutonttua, mutta muistan miten kivaa olikin vain täysiä heittäytyä jouluun. Hengailla pyjamassa, herkutella, kuunnella joululauluja, käydä joulutoreilla ja katsella joululeffoja.
Sinänsä hauskaa, että olen niin myöhäinen joulufiilistelijä – minulla on kaikki parhaat joululeffat vielä katsomatta!

Ote blogitekstistäni:
”Tein tänä(kin) jouluna aivan liikaa ruokaa. Söin siinä välissä vielä poikaystävänikin perheen luona, joten kaappi ei tunnu tyhjenevän kovinkaan vikkelää vauhtia.  
Ruokahalua edistäisi toki myös liikunta, mutta lenkkipolun sijaan saatiin päähänpisto lähteä pleikkariostoksille, ja nyt koko päivä on mennyt kikatellessa Overcooked –pelille. Voihan sitä Tapaninpäivää viettää kuten 15-vuotiaana?”

 

JOULU 2018 / Helsinki
Viime vuoden joulu meillä kotona. Olemme yleensä aina oman perheeni kanssa meillä aattona, jonka jälkeen käyn joulupäivänä mieheni perheen luona. Tämä oli ehkä rennoin joulu koskaan. Olin ottanut kerrankin opikseni ja tehnyt ruuat ajoissa valmiiksi.

Ote blogitekstistäni:
”Täällä ollaan puolessa välissä jouluvalmisteluja. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kokkailu kannattaa aloitta jo pari päivää aiemmin. Ihan vaikka olisikin pieni porukka vieraina. Ei tarvitse sitten viime minuuteilla olla pää lanttulaatikossa, oikea käsi pilkkomassa rosolliin punajuuria ja vasen hämmentämässä glögiä kattilassa samaisella sekunnilla kun vieraat pimpottavat ovikelloa.”

 

Että sellainen upea draamankaari joulumököttäjästä, joulufiilistelijään. Onko kohtalotovereita?

 

Mutta nyt, läppäri kiinni ja luomaan uusia joulumuistoja 🙂
IHANAA JOULUA ❤️