Eilen kompuroin läpi päivän ihan kysymysmerkin lailla ja ajattelin (Tickle Your Fancyn miksi -postauksista inspiroituneena) listata teille tähän alle näitä elämääkin suurempia ihmetyksen aiheita.

 

 

• Aamulla menin tapani mukaan Esportin bodypump tunnille hyvin ajoissa, jotta pääsisin takarivin nurkkapaikalle piiloon muiden katseilta.
Miksi minun pitää aina olla salilla takarivissä? Miksi en rohkaistuisi (ja säästäisi aikaa) ja menisi siihen eteen. Kanssatreenaajilla on varmasti muutakin tekemistä kuin tuijotella kompurointiani pikkupainojen kanssa.

 

• Kävin salin jälkeen suihkussa ja saippuoidessani toissapäivänä eilen hartaasti sheivaamiani jalkoja, tunsin vain kaktuksenkaltaisen sängen raastavan kämmenpohjia.
Miksi säärikarvani kasvavat nopeammin kuin kenelläkään muulla naisella?

 

• Käyn salin jälkeen lounaspalaverissa ja leipäpisteellä voipaketti näyttää siltä kun siinä oltaisiin leikitty hiekkalaatikkoa.
Miksi joku ottaa voita paketista kaivamalla, eikä sileästi veistä liuttamalla? Ja miksi ei voi ottaa takaisin niitä omasta leivästä irronneita leivänmuruja?

 

• Lounaan jälkeen käppäilen kauppaan ja pyörin hedelmäosastolla sen samperin vihanneslootan ja vaa’an välissä taas ihan toopena.
Miksi en koskaan muista noukkimani hedelmän vaakanumeroa? Numero katoaa aivoistani sillä sekunnilla kun käännän selkäni vihanneslootalle ja otan ensimmäisen askeleen kohti tuota oh, matemaattisesti niin epäselvää vaaka-kryptoa? Ihan oikeasti, kuinka haastavaa on muistaa yksi numero?

 

• Pissahätä yllättää Stockalla ja marssin jonottamaan naistenosaston vessajonoon.
Miksi kukaan ei yleisissä vessoissa vedä vessaa vessankansi kiinni? Seuraavaa vessankäyttäjää varten siellä ne ulostebakteerit sitten leijailee oikein komeasti jossain metrien korkeudessa levittäen viruksia ja pissa haisee tuplana. Kunnon hajujälkien merkkailua. Ei me olla mitään koiria.

 

• Kotimatkalla tekstaan kaverilleni ja fiilistelen ystäväni tulevaa poikavauvaa. Haluan liittää viestin perään sinisen sydämen, mutta sormet jäätyy ennen kun löydän koko sydänosiota.
Miksi sydämet ovat emojilistan viimeisimpinä? Luulisi niitä käytettävän sen verran usein, että ansaitsivat paikkansa emojien kärkijoukoissa?

 

• Kotona nostan naistenlehden eteisen lattialta ja selaan sitä nopeasti. Lehden välistä tipahtaa mustan pikkuhousunsuojan näytepakkaus.
Miksi on tehty mustia pikkuhousunsuojia? Ymmärrän, että joo mustiin pikkuhousuihin, mutta ällöä koska se tavara mitä suojiin usein tulee on.. tiedätte kyllä minkä väristä..

 

• Käyn viemässä roskat ja heti kun käteni kurottelee kohti sekajäteroskista olen mielikuvituksissani jossain CSI-jaksossa.
Miksi joka kerta luulen että roskis on täynnä jotain ruumiinosia?

 

• Illalla pesen meikkejäni ja tuijotan lavuaaria. Mieleeni herää niinkin fiksu kysymys kuin, että
miksi lavuaaria kutsutaan lavuaariksi, eikä valuaariksi? Sinnehän valuu kaikkea, eikö lavuaari ole nyt valuaarin rinnalla tosi harhaanjohtava?

 

 

Onko teillä yhtä suuria kysymyksiä piinaamassa teidän arkea? 🙈 Nyt saisi ihan ääneen pohtia. 

 

 

Dress – H&M (HERE*)
Sweater & shoes – Nelly
Bag – Gucci (HERE*)
Photos: Mona Salminen
*adlink

 

Saanen piilottaa todellisen minäni hetkeksi itämaisen koristeelliseen seinään, auringonpaisteeseen ja röyhelöhameeseen?
Todellisuudessa kun istun kiukkuisena mörököllinä pimeässä huoneessa ja yritän taistella itse itseni kanssa. Pliis sanokaa että siellä on muitakin joilla ottaa ertityisen koville pimeän marraskuun ja pms-oireiden kombinaatio? Tuntuu, että on harvinaisen hankala hallita nyt tämän hormonimielen oikkuja ja tuntuu myös, että valitan joka kuukausi vain enemmän ja enemmän tästä samasta asiasta. Miten ihmisellä jolla ei ennen ollut mitään pms-oireita on nyt kokonainen armeija piruja tuossa olalla vetämässä raivareita.

 

Esimerkiksi:

1. Poikaystäväni yritti nostaa minua ylös sängystä, mutta kolautti vahingossa polvensa naamaani. Olin jo puoliksi ylhäällä, mutta tottakai pienikin kolaus oli nyt riittävä syy heittäytymään teatraalisesti päätä pidellen takaisin peittojen keskelle. Taisin huutaa perään vielä, että en nouse täältä ikinä, ennen kun vedin kaksi peittoa ja kasan tyynyjä päälleni muuriksi suojaamaan itseäni ulkomaailmalta.
(Normaalissa mielentilassa olisin nauranut asialle, tai itseasiassa tuota ei olisi koskaan tapahtunut koska olisin ollut ennen poikaystävääni jo keittiössä keittämässä kahvia täysin hyväntuulisena).

2. Olin menossa salille purkamaan kiukkuani ja luin samalla sähköposteja. Yksi pieni aikataulumuutos ja otin heti täyskäännöksen kohti kotia. Ei minulla ole aikaa nyt mitään urheilla, mietin vaikka aikaa olisi ollut kuinka paljon. Tömistelin raput ylös kotiimme niin tarmokkaalla temmolla, että kuulostin lähinnä porrastreenejä tekevältä norsulaumalta. Heitin tavarat eteiseen ja  teki mieli heittäytyä itsekin lattialle niiden mukana ja nieleskellä itkua.
(Normaalissa mielentilassa olisin käynyt salilla ja tehnyt muitta mutkitta työt sitten treenien jälkeen kotona. Ilman mitään ongelmia. Aikataulumuutokset on arkipäivää näissä hommissa).

3. Tein ruokaa ja sain (jälleen kerran) erityisherkän palohälyttimemme piippaamaan kun falafelit vähän kärtsäsivät pannulla. Olin juuri irrottamassa granaattiomenan siemeniä kädet kauttaaltaan punaisina ja raivostuin niin paljon, että heitin granaattiomenen tiskialtaaseen ja kauhan kohti palohälytintä ja kattoa.
(Normaalissa mielentilassa olisin noussut rutiinomaisesti tuolille ja huilutellut muovista leikkuulautaa palohälyttimen alla, niin että savu hälventyisi ja palohälytin lakkaisi piippaamasta).

 

 

Haha 😀 Ja nämä ovat siis ihan perus arkea. Auta armias jos jokin olisi nyt oikeasti vialla, millaista taikapulveria sitä pitäisi nauttia, ettei olisi hakkaamassa päätään seinään ihan pahimman uhmaikäisen ja Luciferin sekoituksena? 

Vaiko onko se niin, että annan pms-oireille niin paljon valtaa juurikin siksi että kaikki on tosi hyvin? Ei ole mitään oikeita ongelmia etusijalla? Ota nyt sitten selvää tästä naisten iki-ihanasta hormonitoiminnasta. Latasin nyt varmuuden vuoksi joku sata eri apllikaatiota jotka näyttävät minulle pms-oirelaskurilla että milloin kannataa vuorata itsensä pumpuliin ja koko maailmalta jatkossa piiloutua. 

 

 

Blouse – Lindex
Skirt – Zara
Shoes – Hermes
Bag – Gucci
Sunglasses – Gucci
Photos: Hanna Väyrynen

 

Tänään heräsin radioherätyskellomme uutiseen jossa kerrotaan, että ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan. Kun avaan puhelimen näen Didemin postauksen ilmastonmuutoksesta. Myöhemmin instastoriesissa Elisa kehottaa osallistumaan Riku Rantalan ilmastonmuutosadressiin. Seuraavaksi blogiini kommentoidaan, että miten perustelen lentomatkani Turkkiin. Lisäksi saan jatkuvasti postaustoiveita aiheesta. Tulee olo, että jotain täytyy sanoa. 

En nimittäin halua näyttää sellaista esimerkkiä, että laput silmillä lentelen ympäri maailmaa ja kulutan pelkkää pikamuotia enkä välitä. Välitän ja koen asiasta ahdistusta, mutta koen myös, että keskustelu tämän aiheen ympärillä on välillä melko agressiivista ja ristiriitaista. En oikein tiedä osaanko tätä soppaa lusikoida. En pelkää kommentteja aiheesta, päin vastoin! Kiitän jokaista joka on  vuosien varrella kritisoinut lentämistäni, se on ollut silmiä avaavaa ja juuri sen takia asiasta pitääkin puhua. Se mitä ehkä pelkään on etten tiedä tarpeeksi aiheesta. Vaikka olen katsonut lukuisia dokumentteja, lukenut uutisia ja artikkeleita, olen silti ihan pihalla. 

 

Esimerkkejä:

Kun aloin käyttämään omaa kangaskassia ruokakaupassa luin seuraavana päivänä tanskalaisesta tutkimuksesta jossa sanottiin, että ruokien kantamisella kaupasta kotiin muovipussilla onkin ympäristön kannalta paras vaihtoehto koska kangaskassin vaatiman puuvillan tuotanto vie mittavia resursseja.
Tutkimuksessa lähdettiin oletuksesta, että kaupasta ostettua muovipussia käytettäisiin uudelleen kerran esimerkiksi roskien kuljettamiseen. Tähän verrattuna kangaskassia pitäisi käyttää uudelleen ainakin 7 000 kertaa.
Mitä!

Mitä teen talvella kun olen kaupassa ostamassa tomaatteja? Talvella kotimaiset tomaatit kasvavat kasvihuoneessa, jolloin ympäristön kannalta parempi vaihtoehto on kuulemma Espanjasta tuodut tomaatit.

Helmikuussa Ilta-Sanomissa kirjoitettiin, että arkisilla valinnoilla ei ole mitään väliä, koska Kiinan hiilipäästöt ovat nousseet yhtä suuriksi kuin koko muun maailman.

 

 

Tällä hetkellä oma tilanne on tämä. Monet valintani ovat olleet vääriä ja monet tulevat valintani tulevat olemaan vääriä, mutta yritän. Yritän edes pienillä teoilla kompensoida mm. sitä että lennän paljon.

Omassa arjessa pieniä tekoja ovat mm:

  • Kierrätän tunnollisesti
  • Olen vähentänyt lihansyöntiä 90%
  • En juo ollenkaan maitoa ja olen vähentänyt runsaasti muita maitotuotteita.
  • Olen vähentänyt yksityisautoilua ja käytän nykyään paljon enemmän julkisia ja pyörää.
  • Teen harkitummin ostoksia. Niin ruoka, huonekalu, kuin vaateostoksiakin. Suosin mahdollisimman paljon kotimaista ja kestävää laatua.
  • Suosin kasvispainotteista ruokavaliota, pidän ruokahävikin minimissä ja suosin kausiruokaa.
  • Kuvaan paljon lainavaatteilla.
  • Maksan lentojeni hiilidioksidipäästöjen kompensointimaksuja ja pyrin kieltäytymäään turhista työlennoista.
  • Otan take away kahvin ilman muovikantta, en käytä muovipillejä ja vältän muutenkin turhaa muoviroskaa.
  • Pesen pyykit matalassa lämpötilassa ja pyrin säästämään sähköä niin paljon kuin mahdollista.

Mutta, kaatuuko kaikki nämä pienet teot yhden kaukolennon rinnalla? 

Toiset sanoo, että lihan ja maitotuotteiden välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää omaa ympäristökuormaa, toiset taas sanovat, että lentävä kasvissyöjä kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin Suomessa kahdeksan vuotta pysyvä naudanlihansyöjä. Olen vähän sitä mieltä, että parasta olisi tinkiä molemmista. Sekä lihansyönnistä, että lentämisestä ja olen pahoillani, että en ole onnistunut kovin hyvin toisessa. Tiedän jo nyt, että kalenterissa on taas lisää uusia työmatkoja ja että en näytä hyvää esimerkkiä tällä saralla. Tunnen olevani yhtä ristiriitainen kuin se samperin kangaskassi kaupassa.

En myöskään aio vedota siihen, että miksi liikemiehet, artistit ja presidentit saavat lentää viikottain. Ei kyse ole siitä kuka saa ja kuka ei, tai kenelle siitä satelee eniten vihapostia. Uskon, että ihan yhtälailla kommenttia lentopäästöistä tulee kaikille julkisessa työssä oleville ja paljon lentäville. Me vain emme näe niitä.

Riku Rantalan sanoin: ”Planeetan tuhoa ei voi enää estää vain henkilökohtaisilla valinnoilla. Nyt tarvitaan sodanajan johtajia, selkärankaa ja rinnan rottinkia.  Syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle. Haluan, että minua paremmin ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja valtaapitävät rajoittavat, sääntelevät ja verottavat tätä tuhoavaa toimintaamme. Haluan, että meille kerrotaan, kun tilanne on kestämätön. Haluan vahvan johtajan! Haluan vaikka sitten ilmastofasistisen hallituksen, jos muu ei auta!”.

En tietenkään voi sysätä valintojani päättäjien harteille, itse olen päätökseni tehnyt, mutta olen Rikun kanssa samaa mieltä siinä, että poliitikkojen ja äänestäjien on otettava ilmastonmuutoksen torjuminen vakavasti (ja yleisesti maailmalla tehtävä uusia isoja liikkeitä, sopimuksia ja linjauksia), siksi kävin itsekin allekirjoittamassa tuon Rikun adressin. Käykää tekin, se löytyy täältä.