Yöpöydällä on vino pino koirankasvatuskirjoja. Lattia on vuorattu sanomalehdillä ja pissa-alustoilla. Purulelu, majava vinkulelu, sekä nalle ja kani pehmolelut ovat ympäri olohuonetta. Keittiön iso vetolaatikko on täynnä koiranruokaa ja tarvikkeita. Mökkikassini vieressä on kantokoppa ja käsilauksutani löytyy murskaantuneita koiran herkkuja ja kolme kakkakpussia. Tätä huushollia pyörittää nyt pieni karvapallero nimelta Ruben.

Ruben, lempinimeltään Ruu on 8,5 viikkoinen Griffon Petit brabancon pentu, joka on hurmannut meidät täysin hulvattomalla luonteellaan, rohkeudellaan ja kiltteydellään. Ei haittaa vaikka tänä aamuna kakat tuli matolle vahingossa, Ruu on oppinut jo tekemään suurimman osan tarpeistaan ulos, osaa istua käskystä ja kävelee nätisti ja rohkeasti valjaissa ulkona. Hän on myös nukkunut yönsä omassa sängyssään tai sen vieressä lattialla paremmin kuin omistajansa. Eroahdistustakaan ei näytä olevan – pentu ei ole moksiskaan kun harjoittelemme yksinoloa. 

Onko meillä käynyt näin hyvä tuuri?

 

 

Miksi griffon?
Mieheni on jo pitkään halunnut koiraa ja mietittyämme koiran hankintaa yli kaksi vuotta, annoin hänelle lopulta miltei vapaat kädet rotuvalinnassa. Ehtoinani oli kuitenkin, että koiran on oltava pienehkö koska asumme kerrostalossa ja mielellään ei voimakasta metsästysviettiä omaava. Itse kallistuin Havannankoiraan, mutta mieheni ihastui päätäpahkaa työkaverinsa Griffonin luonteeseen ja niinpä siitä se ajatus sitten lähti. 

Melko pian hän oli jo löytänyt luotettavan kasvattajan ja pentuekin oli tulossa. Tarkistimme perinpohjaisesti ettei koiramme isällä, eikä emällä ole sairauksia, eikä hengitysvaikeuksia. Kasvattajan omat griffonit hurmasivat minutkin lopulta ja myös tuttujen griffon-omistajien haastattelun jälkeen alkoi tuntua siltä, että rodun luonne sopisi meille hyvin. Touhukas, ketterä, kiltti, pirteä ja fiksu. Tykkää pysyä lähellä ja on helppo kouluttaa.
Helpotti myös tieto, että koirat olivat olleet kaikki terveitä, eikä eläinlääkäriä oltu tarvittu kuin lähinnä rokotusen merkeissä.

Pakko kuitenkin muistuttaa, että kaikilla roduilla on perinnöllisiä sairauksia, enkä halua, että koiravalintamme edesauttaa ketään ottamaan griffonia (tai ylipäätänsä mitään koiraa) ennen kuin taustat ja terveys on todella huolellisesti tutkittu ja oikea luotettava kasvattaja löytynyt 🙂

 

 

Lisää kuvia ja juttua Ruu-pallerosta tulossa pian ♡

 

Tags:

 

Nukumme ensimmäistä kesäyötä ikkuna auki. Herään ukkosen jyrinään ja ihmettelen huoneeseen tulvivaa keltaista valoa.
Ensimmäinen ajatukseni on, että jossain palaa tulipalo, mutta pian tajuan sen olevan vain ukkosta auringonnousussa. En tiedä olenko koskaan ennen nähnyt asuntoamme sellaisessa valossa – ja kuullut sen seiniä sellaisen ukkosen ja sateen piiskaaman. Salamoi ja koko huone on kauttaaltaan oranssi, kello on vasta vähän yli neljä, mutta en malta olla nousematta.
Toivoisin asuvani hiukan ylempänä, niin että näkisin enemmän taivasta. Toivoisin jopa olevani ulkona jossain tuolla rankkasateessa. Mietin niitä ihmisiä jotka nyt palaavat ehkä jostain juhlista. Juoksevat ystävien kesken sadetta pakoon nauraen kaduilla. 

Istun hetken ikkunalaudalla ja tiedän etten saa enää unta. Mietin johtuuko se ukkosesta vai siitä, että minua jännittää. Meille tulee tänään koira.
Lähden keittämään kahvia ja ohitan uuden koiranpedin, joka on ollut siinä muistuttamassa meitä uudesta tulokkaasta jo monta päivää. Mietin pelkääköhän pentu nyt ukkosta ja onko se herännyt ukkosmyrskyn ääniin.
Mietin tuntuukohan siitä orvolta kun se erotetaan tänään emosta ja siskosta? Mietin, että meidän pitää antaa sille paras mahdollinen koti mitä se voi saada ja jossa sillä on turvallinen olla. 

 

Me ollaan mieheni kanssa koirasta niin innoissamme, että ei tiedetä miten päin pitäisi olla.
Okei tuo kuulosti jopa vähättelyltä, nimittäin en ole koskaan nähnyt Aleksia tuollaisena. Se ei lakkaa hymyilemästä ja puhuu vain koirasta. Se on jopa puhunut koiralle. Harjoitellut miten sille puhutaan, vaikka se ei ole vielä edes täällä.

 

Hymyilyttää ajatus, että tämän päivän jälkeen näitä vanhoja lankkulattioita pitkin kipittää neljä tassua.

 

Tags:

 

Häihimme on aikalailla tasan vuosi ja sitten viimeisen hää-postauksen jälkeen mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Koronan takia sympatiat on ollut sen verran ystävien, tuttujen ja tuntemattomien peruuntuneissa häissä, ettei omien häiden suunnitteluun oikein löytynyt ymmärrettävästi samanlaista intoa. Onneksi kuitenkin häitä saa alkaa taas pikkuhiljaa rajoituksien puitteissa tanssia ja peruuntuneiden tilalle on on löydetty uudet päivät kalenterista 🙂 Ensi kesä näyttääkin todella hää-täyteiseltä, joten ehkäpä alkaa olla pikkuhiljaa aika herätä täältä omasta hää-horroksesta ja lähteä käymään läpi mm. Näitä vaiheessa olevia hääjuttuja. 

 

12 x TO DO LISTA

 

Vieraslista
Tämä on 90% valmis, mutta vielä on hienosäätöä. Olisi ihanaa kutsua kaikki, mutta tila ja budjetti tulee vastaan.

Save the date -kuvaukset
Hääkuvaajamme pakettiin kuului Save The Date -kuvaukset, mikä on mielestäni erittäin kiva lisä. Näkee samalla hyvin miten yhteistyö sujuu ennen itse hääkuvauksia. 

Save the date -kutsujen lähettäminen
Halutaan lähettää nämä ajoissa. Niin monet häät siirtyivät ensi vuodelle, että varmasti osalla on kalenterissa tunkua ja päivämäärien ajoissa tietäminen auttaa sitten ensi kesän aikataulusuunnittelua.

Videokuvaaja
Olen kuullut, että moni on ollut tyytyväinen päätökseen ottaa myös videokuvaaja häihin. Saa puheet nauhalle ja sen tunnelman mikä vaikea ehkä kuviin taltioida. Kaikki hyvät videokuvaaja-vinkit otetaan ilolla vastaan. Vielä en ole löytänyt sopivaa 🙂

Musiikki / ohjelma
Dj, bändi vai molemmat? Pelit, ohjelma.. Apua. 

Istumajärjestys
Tätä ei luonnollisesti voi aloittaa ennen valmista vieraslistaa, mutta odotan innolla että päästään luonnostelemaan pöytäpaikkoja. Meille tulee luultavasti kaksi pitkää pöytää, sekä meidän hääparin ja morsiusneitojen/bestmanien pöytä.

Seremoniamestari
Tarvitseeko sellaista? Kuka ohjaa vieraita kun me olemme esim. Kuvattavana?

Häämatka
Koska osa vieraista tulee ulkomailta, tuntuisi hassulta lähteä itse heti pitkälle matkalle häiden jälkeen. Luultavasti en osaisi kunnolla siitä edes nauttia kun haluaisin viettää aikaa juuri ulkomailta Suomeen tulleiden läheisten kanssa. Ehkä otamme parin päivän mini-häämatkan jossain ja lähdemme sitten talvella pidemmälle reissulle? Kohteet ovat vielä ison kysymysmerkin alla.

Hääpuku
Ehkä pikkuhiljaa pitäisi alkaa käydä sovittelemassa. En vieläkään tiedä haluanko ostaa/vuokrata vai teettää puvun. Ehkä tämäkin selkeytyy tässä matkan varrella 🙂

Vihkisormus
Tarvitseeko sitä? En osaa päättää. Rakastan kihlasormustani ja sekin riittäisi sellaisenaan, mutta  samalla pieni ja siro vihkisormus sen rinnalla varmasti olisi myös ihana muisto hääillasta.

Aikataulusuunnittelu
En edes tiedä monlta haluan häidemme alkavan! Meitä ei siis vihitä kirkossa, joten voimme itse aika joustavasti suunnitella aikataulua. En myöskään (ainakaan tässä vaiheessa) halua first look -kuvausta, joten vihkimisen jälkeen cocktail hour ja muu illa kulku pitäisi suunnitella.

Kuljetukset
Mihin aikaan vieraat väsähtävät? Jos varaan yhteiskuljetuksen pois, niin mikä on hyvä kellonaika, vai luotetaanko siihen, että ihmiset saavat omat taksit pois paikalta. Mihin aikaan me itse edes lähdemme? Ja millä? 😀

P.s apua pitääkö opetella tanssimaan? 

 

 

Välillä tuntuu hullulta koko touhu, vähän sellaiselta, että mihin tarvitsemme tätä kaikkea, voisimme ihan hyvin vain pitää pienet intiimit häät. Mökillä, ravintolassa tai vaikka jossain puutarhassa. Mutta sitten samalla sitä miettii, että kerrankos sitä nyt elämässä. Kaduttaisiko jos emme pitäisi kunnon juhlia? Olen aina osannut vältellä niitä, enkä juhlinut koskaan kunnolla mm. 18, tai 30-vuotisjuhlia.
Joten, ehkä sitä suuremmalla syyllä nyt vaan stressi pois ja korot kunnolla kattoon! Kaikki läheiset koolle, hyvää ruokaa, musiikkia ja pidetään kunnolla kiva iso ihana ilta 🙂

 

Tags: