Tänään heräsin radioherätyskellomme uutiseen jossa kerrotaan, että ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan. Kun avaan puhelimen näen Didemin postauksen ilmastonmuutoksesta. Myöhemmin instastoriesissa Elisa kehottaa osallistumaan Riku Rantalan ilmastonmuutosadressiin. Seuraavaksi blogiini kommentoidaan, että miten perustelen lentomatkani Turkkiin. Lisäksi saan jatkuvasti postaustoiveita aiheesta. Tulee olo, että jotain täytyy sanoa. 

En nimittäin halua näyttää sellaista esimerkkiä, että laput silmillä lentelen ympäri maailmaa ja kulutan pelkkää pikamuotia enkä välitä. Välitän ja koen asiasta ahdistusta, mutta koen myös, että keskustelu tämän aiheen ympärillä on välillä melko agressiivista ja ristiriitaista. En oikein tiedä osaanko tätä soppaa lusikoida. En pelkää kommentteja aiheesta, päin vastoin! Kiitän jokaista joka on  vuosien varrella kritisoinut lentämistäni, se on ollut silmiä avaavaa ja juuri sen takia asiasta pitääkin puhua. Se mitä ehkä pelkään on etten tiedä tarpeeksi aiheesta. Vaikka olen katsonut lukuisia dokumentteja, lukenut uutisia ja artikkeleita, olen silti ihan pihalla. 

 

Esimerkkejä:

Kun aloin käyttämään omaa kangaskassia ruokakaupassa luin seuraavana päivänä tanskalaisesta tutkimuksesta jossa sanottiin, että ruokien kantamisella kaupasta kotiin muovipussilla onkin ympäristön kannalta paras vaihtoehto koska kangaskassin vaatiman puuvillan tuotanto vie mittavia resursseja.
Tutkimuksessa lähdettiin oletuksesta, että kaupasta ostettua muovipussia käytettäisiin uudelleen kerran esimerkiksi roskien kuljettamiseen. Tähän verrattuna kangaskassia pitäisi käyttää uudelleen ainakin 7 000 kertaa.
Mitä!

Mitä teen talvella kun olen kaupassa ostamassa tomaatteja? Talvella kotimaiset tomaatit kasvavat kasvihuoneessa, jolloin ympäristön kannalta parempi vaihtoehto on kuulemma Espanjasta tuodut tomaatit.

Helmikuussa Ilta-Sanomissa kirjoitettiin, että arkisilla valinnoilla ei ole mitään väliä, koska Kiinan hiilipäästöt ovat nousseet yhtä suuriksi kuin koko muun maailman.

 

 

Tällä hetkellä oma tilanne on tämä. Monet valintani ovat olleet vääriä ja monet tulevat valintani tulevat olemaan vääriä, mutta yritän. Yritän edes pienillä teoilla kompensoida mm. sitä että lennän paljon.

Omassa arjessa pieniä tekoja ovat mm:

  • Kierrätän tunnollisesti
  • Olen vähentänyt lihansyöntiä 90%
  • En juo ollenkaan maitoa ja olen vähentänyt runsaasti muita maitotuotteita.
  • Olen vähentänyt yksityisautoilua ja käytän nykyään paljon enemmän julkisia ja pyörää.
  • Teen harkitummin ostoksia. Niin ruoka, huonekalu, kuin vaateostoksiakin. Suosin mahdollisimman paljon kotimaista ja kestävää laatua.
  • Suosin kasvispainotteista ruokavaliota, pidän ruokahävikin minimissä ja suosin kausiruokaa.
  • Kuvaan paljon lainavaatteilla.
  • Maksan lentojeni hiilidioksidipäästöjen kompensointimaksuja ja pyrin kieltäytymäään turhista työlennoista.
  • Otan take away kahvin ilman muovikantta, en käytä muovipillejä ja vältän muutenkin turhaa muoviroskaa.
  • Pesen pyykit matalassa lämpötilassa ja pyrin säästämään sähköä niin paljon kuin mahdollista.

Mutta, kaatuuko kaikki nämä pienet teot yhden kaukolennon rinnalla? 

Toiset sanoo, että lihan ja maitotuotteiden välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää omaa ympäristökuormaa, toiset taas sanovat, että lentävä kasvissyöjä kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin Suomessa kahdeksan vuotta pysyvä naudanlihansyöjä. Olen vähän sitä mieltä, että parasta olisi tinkiä molemmista. Sekä lihansyönnistä, että lentämisestä ja olen pahoillani, että en ole onnistunut kovin hyvin toisessa. Tiedän jo nyt, että kalenterissa on taas lisää uusia työmatkoja ja että en näytä hyvää esimerkkiä tällä saralla. Tunnen olevani yhtä ristiriitainen kuin se samperin kangaskassi kaupassa.

En myöskään aio vedota siihen, että miksi liikemiehet, artistit ja presidentit saavat lentää viikottain. Ei kyse ole siitä kuka saa ja kuka ei, tai kenelle siitä satelee eniten vihapostia. Uskon, että ihan yhtälailla kommenttia lentopäästöistä tulee kaikille julkisessa työssä oleville ja paljon lentäville. Me vain emme näe niitä.

Riku Rantalan sanoin: ”Planeetan tuhoa ei voi enää estää vain henkilökohtaisilla valinnoilla. Nyt tarvitaan sodanajan johtajia, selkärankaa ja rinnan rottinkia.  Syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle. Haluan, että minua paremmin ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja valtaapitävät rajoittavat, sääntelevät ja verottavat tätä tuhoavaa toimintaamme. Haluan, että meille kerrotaan, kun tilanne on kestämätön. Haluan vahvan johtajan! Haluan vaikka sitten ilmastofasistisen hallituksen, jos muu ei auta!”.

En tietenkään voi sysätä valintojani päättäjien harteille, itse olen päätökseni tehnyt, mutta olen Rikun kanssa samaa mieltä siinä, että poliitikkojen ja äänestäjien on otettava ilmastonmuutoksen torjuminen vakavasti (ja yleisesti maailmalla tehtävä uusia isoja liikkeitä, sopimuksia ja linjauksia), siksi kävin itsekin allekirjoittamassa tuon Rikun adressin. Käykää tekin, se löytyy täältä. 

 

Paljastan. Niin kauan kun blogeja on ollut olemassa, on omana suosikkipostauksena ollut vähän salaa nämä ”poikaystävä vastaa” -postaukset.
Miehet kun usein vastailevat naljailevan rehellisesti. Näitä on vain yksikertaisesti hauska lukea.

Kun oma poikaystävä tuossa yksi päivä kinui, että kavennan ja lyhennän hänen uimashortsejansa – ja näitä shortsejahan oli ties kuinka monta kappaletta, keksin, että vastapalvelukseksi hän voiskin sitten kirjoittaa minulle postausta.
Tietokone vaihtui ompelukoneeseen ja läppäri heitettiin poikaystävän syliin. Kopsasin netistä nopeasti kysymykset, muokkailin niitä hieman ja ennen kun olin edes puolessa välissä ensimmäisten housujen lahjetta, oli mies jos valmis kaikkien kolmenkymmenkolmen kysymyksen kanssa. Aha, jos se on noin helppoa niin tämähän on vasta alkua. Keksin sulle kyllä muistakin juttuja.

 

POIKYSTÄVÄ VASTAA:

 

• Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
Onpas pieni ja siro tyttö, ja kaunis. Selvästi ihastunut. Esittää vähän vaikeesti tavoiteteltavaa, mutta ei onnistu hirveen hyvin. Pakko nähdä uudestaan.

• Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
Et mutta mä nauran jos et tajuu. 

• Pidänkö halailusta?
Pidät mut et sitä ekaks myöntäny. Nykyään myönnät.

• Haluanko pienet vai isot häät?
100 vierasta. onko ne isot?
(minä: Oonkohan mä joskus sanonu jotain tollasta? En kyllä oikeasti halua isoja häitä).

• Olenko koskaan rikkonut lakia?
Et tietenkään. En ole minäkään…

• Millainen on voileipäni?
Reunoilta tarkasti voideltu.

• Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?
“Hipstermusaa mitä oot kuunnellu jo vähintään 6kk ennen muita”

• Mitä pelkään?
Että epäonnistut ja joku huomaa sen. Mut et sä epäonnistu ja ihan sama vaikka joku huomaiski. Kaikki joskus kompuroi.

• Kestänkö stressiä?
Kestät omasta mielestäsi, mutta et osaa puhua siitä tai myöntää että stressaa. Joskus siitä tulee riita. Sanoisin, että kestät ihan hyvin. 

• Oudoin tapani?
Heilutat tavaroita kuin rumpukapuloita. Jos soitat jonnekin virastoon ym aloitat aina puhelun samalla tavalla. ”No tässä on Julia Toivola hei”.

• Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
Sähkön puhelinmyyjä.

• Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
Sun isä. 

• Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
¨Maksettais ainakin yhen mun kaverin asuntolaina”
(minä: ja äitin asuntolaina!)

• Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Vihreä. smaragdin vihreä. 

• Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
En vastaa tähän ettei tuu muijille riitaa 😉

• Mikä on suosikki roskaruokani?
En kyllä nyt heti tiedä. Kevätrullat? Se xl pizza mitä tilattiin?
(Minä: väärin. Kyllä ne on hesen hampparit).

• Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
Ne meni jos kierrätykseen. Perseestä roikkuvat yökkärit

• Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
Metsän jatkuva kasvatus lähtee hyvästä suunnitelmasta.

• Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?
Haluut hoitoa mutta SITÄ EI PITÄISI JOUTUA PYYTÄMÄÄN.

• Kun riitelemme miten käyttäydyn?
Ärsyttävästi<3

• Menemme ravintolaa, mitä tilaan?
Milloin mitäkin, mutta voisit miettiä sitä tuntikausia.

• Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
No sen ruuan. Ja kuvien muokkauksen. Ei ole että voisit, vaan että vietät.

• Mikä saa minut todella vihastumaan?
Jos syön jotain viimisen kappaleen mitä olit SÄÄSTÄNYT JA SÄ SÖIT SEN!

• Entäs piristymään?
Mun piilottama suklaapala edellisviikolta.

• Millainen olen tyttöystävänä?
Välillä unohdat kertoa mihin oot menossa. Luotettava.

• Kumpi sanoin ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?
Mä ja sä muistat kyllä 🙂

• Mitä teen heti ekana aamulla?
Peset hampaat.

• Millaisia vaatteita käytän kotona?
Samoja ku päivällä ellet sitten vaihda jotain oloasua.

• Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
Palohälyttimen irroitusta katosta. Sulakekaapin toimintaa. Aluslakanan kireäksi petaaminen.
(Minä: väärä vastaus, totta hemmetissä osaan sulakekaapin toiminnan).

• Kumpi määrää kaapin paikan?
“Sinä”

• Mikä on paras luonteenpiirteeni?
Lepyt nopeesti.

• Entä paras piirre ulkoisesti?
Kaunis pitkä tukka

• Ihanin yhteinen muisto?
Ihanin muisto on Balilta.

 

 

Haastan jälleen kaikki bloggaajakollegat kierrättämään tätä kysymyspostausta, jotta minulla itsellenä olisi (ja ehkä muutkin tyykkäävät näistä?) lempparijuttuja luettavana 😀

P.s saatte yhden postauksen tehtyä erittäin pienellä vaivalla.

 

Teki mieli aloittaa otsikolla, että p*ska viikko, nimittäin viimeiset seitsemän päivää ovat olleet aikalailla tämän toisen otsikon mukaisia. Mutta mitä sitä nyt turhaan viljelemään voimasanoja. Sen sijaan voin selittää teille nätisti miltä minusta on tuntunut viime viikolla.


On tuntunut vähän siltä kun olisin ensin kompastunut katukivetykseen, kaatunut naamalleni koirankakkaan ja saanut vielä ohi menevän auton mukana lätäkön kurat päälleni.
Sen jälkeen noussut ylös ja kompastunut uudestaan. Kakkaan. Joka päivä.

 

Kuulostanko dramaattiselta?
Ehkä hieman, mutta ei se mitään. Joskus on hyvä kiiltokuvien kaveriksi myös kertoa, että kyllä se elämä potkii vaikka somessa näkyy vain hymynaamoja. Joskus on hyvä myös vähän kompuroida. Saan usein pienen alakulon jälkeen kompuroinnista vain lisää draivia. Tekee mieli näyttää koko maailmalle keskaria ja sanoa, että anna tulla.

Olen joskus vuosia sitten sairastanut masennuksen ja sen jälkeen kun on näitä ”huonompia kausia” panikoin aina ensin, että onko alakulo masennusta. (Kohtalotovereita?) Onneksi masennus ei ole vielä koskaan toistunut ja se on aina huojentava huomata. Se(kin) jo pelkästään tekee onnelliseksi. Niihin synkkyyksiin en mielelläni nimittäin enää haluaisi sukellella.

Onneksi kuoppaisen tien jälkeen on myös tasaista ja tässä on jo tanssahdeltu kaksi päivää ilman mitään kompurointia. Ei yhtäkään huonoa uutista, aurinko paistaa ja elämä näyttää jälleen ihan kivalta. Mm. Näistä asioista olen voinut iloita:

 

  • Iltaisin ollaan katsottu Silicon Valley koodarisarjaa HBO:lta ja se on ollut juuri sellaista oudon huumorin omaavaa helppoa katsottavaa. Saa heittää aivot narikkaan ja vain nauraa mukana.
  • Läppärini tosiaan hajosi ja oli uuden tietokoneen oston aika. Koska suodatan läppärini läpi paljon raakakuvia ja suuria tiedostoja, tarvitsen siihen parempaa i7 prosessoria. Tällaista ei saa 13 tuumaiseen Mac Book Pro läppäriin, vaan se pitää erikseen tilata. Yleensä tässä menee n. Pari viikkoa, mutta poikaystäväni sai tiedusteltua, että jossain Ruotsissa lähtevässä kuormassa olisi näitä i7 prosessori koneita ja sainkin omani jo kolmessa päivässä suoraan kuormasta. Olisin ollut tuon kaksi viikkoa töiden kanssa ihan hukassa ilman omaa konetta.
  • Minusta on tullut mestari ”jääkaapien jämäannoksissa”. On ihana fiilis kun ei tule ruokahävikkiä ja ruokakauppakulut ovat pienentyneet yli puolella.
  • Ystävät. Kaikki olivat heti läppärit ojossa auttamassa kun ei ollut omaa konetta ja heti valmiina ratkomaan p*skan viikkoni ongelmia. 
  • Hot Jooga / hot pilates ja mieluiten mahdollisimman kuumassa huoneessa ja melko haastavalla tasolla. Ihan paras tapa painaa pään sisällä myllertäville ajatuksille pausea.

 

Photos: Mona Salminen