Yhteistyön tiimoilta minäkin kävin siellä. Summer Soundeissa.
Minua saatettiin ehkä ystävien taholta hieman varoittaa näistä kinkereistä. En tiedä ihan tarkalleen että mistä, mutta saavuin lauantaina paikalle odottaen – en oikein mitään.

 

Yleensä toivon festarimiljööltä sellaista mitä se nyt yleensä on. Hiekkaa, puita, järvenrantakin ehkä. Tämä oli messukeskuksessa ja kaukana niistä kaikista, mutta minua se ei haitannut. Itse asiassa jotenkin jopa viihdyin pelkkä betoni jalkojeni alla.

 

Paikalla oli paljon värikästä porukkaa ja paljon myös todella nuorta porukkaa. Sekään ei häirinnyt minua. (Okei ehkä muutama olisi voinut olla hieman enemmän selvin päin, mutta yleisesti ottaen minusta porukka käyttäytyi ihan hyvin).
Sanoin jo ensimmäisen tunnin jälkeen ystävilleni, että mitä ihmettä, minullahan on ihan mielettömän hauskaa!

 

Ja niin minulla oikeasti oli. Musiikki ja fiilis väkisinkin tempaisi mukaansa ja mielestäni koko hallissa vallitsi jotenkin hyvä yhteishenki.

 

Kun lauantai-ilta oli lopuillaan, olin vain tyytyväinen, että sunnuntai oli vielä edessä ja pääsisin takaisin seuraavana iltana.
Ehkä tulen uudestaan siis vielä seuraavanakin vuonna!

 

 

Ja niin, en tosiaan keksinyt päälleni mitään muuta kuin mustaa, vaikka tämä olisi ollut ehkä se viimeinen paikka sille värille.

 

P.s Enkä voinut vastustaa kiusausta kuvata hyppyvideo.

Tarvottuamme Tallinnan katuja lysähdin Tallink Superstarin sohvalle, potkaisin litimärät Tory Burchit kipeistä jaloistani pois ja yritin saada happea – mikä meinasi loppua kun juoksimme pitkin terminaalia, jotta ehtisimme edes koko laivaan.
(Minuutti aikaa pottien sulkemiseen ei ole kiva uutinen, mutta eipä ole sekään, kun henkesi edestä sinne juosseena lopulta kuulutetaankin koko hommelin lähtevän vasta 40minuutin päästä lastausongelmien takia).

Reissullamme ei ollut mitään muuta pointtia, kuin syödä ja kierrellä paikkoja. Kuuden hengen ryhmämme ei tosin mahtunut syömään niihin ravintoloihin mihin olin vähän suunnitellut meidän menevän. On ihan fiksua unohtaa, että heinäkuun lopulla Tallinnan katuja saattaa tarpoa muutama muukin turisti ja suosittuihin ravintoloihin kannattaisi varata pöytä.
Ei se mitään, Ribeen mahtui ja sitä vastapäätä löytyvä Dominic -ravintola oli myös melko hyvä. Niiden lisäksi Lauri sai jostain muualta pahaa seljanka keittoa, minä Zarasta juuri suomestakin etsimäni kengät oikeassa koossa ja kaikki hyvät naurut segwaytä ajaessaan mukulakivillä. Tarkoitus oli käydä myös jalkahieronnassa, mutta tyydyimme lopulta kolikoilla toimiviin hierontatuoleihin ja aiemmin säätiedoissa luvattu koko päivän sadekin, alkoi vasta myöhään illalla. Eli oli oikein mukavaa.
Miksi tuollakin käy vain sen kerran vuodessa? Voisi mennä useammin – ihan vain vaikka syömään. 

Täällä ollaan juuri tekemässä lähtöä Lahteen päin. Tarkoituksena tosiaan käydä katsastamassa Summer Up – festivaalien meininki.

Kun sieltä ollaan selvitty sunnuntain puolelle, lähdemme suoraan ajamaan ystäväni mökille, missä rentoudumme muutaman päivän ajan n. 15 ystävän voimin.
Eli vähän veikkaan, että makoisat yöunet, kirjan lukeminen riippumatossa, hiljainen luonto ja muunlainen vastaava rentoutuminen jää hieman vähemmälle sittenkin.

Olen ajastanut teille muutaman postauksen tuoksi ajaksi, koska mökille nyt sopii tietokone yhtä paljon kuin auton varaosat tiskikoneeseeni (missä isäni ihan oikeasti oli ne kerran pessyt). Mitenköhän tuokin nyt tuli mieleeni yhtäkkiä, mutta joka tapauksessa. Ihanaa lauantaita kaikille ja minä kyllä vierailen blogin parissa ja instagrammissa puhelimellani päivittäin – olen sen verran riippuvainen tästä – mutta uppoudun koneelle normaaliin tapaani sitten vasta ensi viikon puolessa välissä.

Instagram: @juliatoivola
Heippa! <3