12,5 tuntia 31 heinä

Tarvottuamme Tallinnan katuja lysähdin Tallink Superstarin sohvalle, potkaisin litimärät Tory Burchit kipeistä jaloistani pois ja yritin saada happea – mikä meinasi loppua kun juoksimme pitkin terminaalia, jotta ehtisimme edes koko laivaan.
(Minuutti aikaa pottien sulkemiseen ei ole kiva uutinen, mutta eipä ole sekään, kun henkesi edestä sinne juosseena lopulta kuulutetaankin koko hommelin lähtevän vasta 40minuutin päästä lastausongelmien takia).

Reissullamme ei ollut mitään muuta pointtia, kuin syödä ja kierrellä paikkoja. Kuuden hengen ryhmämme ei tosin mahtunut syömään niihin ravintoloihin mihin olin vähän suunnitellut meidän menevän. On ihan fiksua unohtaa, että heinäkuun lopulla Tallinnan katuja saattaa tarpoa muutama muukin turisti ja suosittuihin ravintoloihin kannattaisi varata pöytä.
Ei se mitään, Ribeen mahtui ja sitä vastapäätä löytyvä Dominic -ravintola oli myös melko hyvä. Niiden lisäksi Lauri sai jostain muualta pahaa seljanka keittoa, minä Zarasta juuri suomestakin etsimäni kengät oikeassa koossa ja kaikki hyvät naurut segwaytä ajaessaan mukulakivillä. Tarkoitus oli käydä myös jalkahieronnassa, mutta tyydyimme lopulta kolikoilla toimiviin hierontatuoleihin ja aiemmin säätiedoissa luvattu koko päivän sadekin, alkoi vasta myöhään illalla. Eli oli oikein mukavaa.
Miksi tuollakin käy vain sen kerran vuodessa? Voisi mennä useammin – ihan vain vaikka syömään.