Archives
 

07 helmi 2013

Posted at 23:16h in Uncategorized by
0 Likes

Ihan vaan koska olen käynyt kahvakuulatunnilla, tehnyt töitä, hoitanut asioita, siivonnut, laittanut ruokaa ja nähnyt ystäviä.

Eli tehnyt jotain. On se jännä miten paljon energiaa päiväänsä saa jos aloittaa sen urheilemalla. Miksi, voi miksi en sitten voi tehdä niin joka päivä. Tai edes joka toinen päivä. Okei, tai edes kerran viikossa!
(olen aamuisin todella laiska).

Minun pitäisi kuitenkin harkita tätä asiaa vakavasti. On nimittäin kulunut jo aikamoinen tovi kun viimeksi olen lauleskellut koko päivän. Imuroinut vaikka tavallaan olisi Laurin vuoro. Pessyt pari koneellista pyykkiä ja jopa muistanut laittaa ne kuivumaan ja mikä ihmeellisintä – lisännyt tuulilasinpesunestettä autooni, vaikka se ei ollut edes kokonaan loppunut!

Että sellaista. Päivän ruokana oli jälleen kokonaista kanaa. Ollaan kovin koukuttuneita siihen. Lauri puristi pari sitruunaa sen päälle ja viipaloi vielä yhden lohkoiksi kanan sisään. Päälle suolaa ja pippuria ja uuniin paistopussiin. (Paistopussiin, minkä se oli raahannut Afrikasta asti?)

Minä höyrytin lisukkeiksi kasviksia ja tein sivuun vielä fetasalaatin. Niin yksinkertaista mutta aivan mahtavaa. Sitruuna tekee kanasta ihanan raikkaan.

Tämä taitaa olla kolmas kokonainen kana mikä täällä blogin puolella on vilahtanut. Oikeasti me ollaan kuitenkin syöty niitä varmaan kolmekymmentä!
Pitäisikö ehkä piakkoin koukuttua johonkin uuteen ruokaan. Tai ostaa oma kanatarha.

Tags:
Print page
0 Likes

04 helmi 2013

Posted at 18:48h in Uncategorized by
0 Likes

Katsoin ohjeen ihan Pirkka lehdestä. Tein niitä ainakin kuusi ja söin ne kaikki.
Söin juuri viimeisen ja päätin että voisin elää pelkillä uuniperunoilla.

Perunoissa oli savulohikastike, minkä salaisuutena veikkaisin olevan makea chilikastike. En ole ennen tajunnut käyttää sitä näin. Hyvä Pirkka.

Ohjetta:

3-4 Rosamunda uuniperunaa
200g lämminsavustettua kirjolohifileetä
kourallinen tilliä
2 kevätsipulia
1 tlk (200g) Kevyt kermaviiliä
1 dl kevyt majoneesia (itse laitoin vähemmän)
2-3 rkl makeaa chilikastiketta
fetaa

Esikypsennä pestyt ja pistellyt perunat mikrossa n.15min koosta riippuen.
Siirrä perunat 200 asteiseen uuniin vielä n.10-15 minuutiksi.

Poista kirjolohesta nahka ja leikkaa kala pieniksi kuutioiksi. (Käytin laiskana kalatiskiltä ostettua valmiiksi kypsennettyä lohta vaikka ne eivät olekaan mitään lemppareitani).
Hienonna tilli ja kevätsipulit. Sekoita kermaviiliin majoneesi, kala, tilli ja sipuli. Mausta chilikastikkeella ja lisää oman maun mukaan vielä vaikka mustapippuria.

Viillä kypsän uuniperunan päälle risti ja paina reunoista niin että peruna avautuu. Lisää nokare voita ja täytä peruna savulohikastikkeella. Ripottele päälle fetaa.

Itsehän tungen mukaan ainakin kilon voita. En voi sille mitään että peruna ja voi on maailman paras kombinaatio – ei tosin mikään terveellisin sellainen, mutta välillä vähän näin. Nyt lähden vastapainoksi salille.

Tags:
Print page
0 Likes

29 tammi 2013

Posted at 09:17h in Uncategorized by
0 Likes

Eräs päivä melko kauan aikaa sitten käytiin syömässä Laurin perheen kanssa Groteskissa. Groteski on minulle tuttu ennemminkin kesän ihanasta sisäpihaterassistaan – mikä on tosin aina aivan liian täynnä. Syönyt olen sisällä ehkä kerran joskus kaukaisuudessa, mutta varhaisdementoituneilla aivoillani tätä en ole kykenevä muistamaan.

Puhtaalta pöydältä siis lähdettiin ja alkupaloiksi siihen tuotiin silakkaa. En yleensä syö silakkaa, joten voin sanoa valehtelematta tämän olleen parasta syömääni. Olisin halunnut toisen lautasellisen.

Eniten minut teki iloiseksi kuitenkin viini.
Ennen pääruokaa pyysin tarjoilijalta toisen lasin aiemmin tilaamaani rieslingiä. Tarjoilija ehdotti että voisi tuoda minulle toissapäivänä avaamaansa vuoden 97 itävaltalaista rieslingiä samalla hinnalla. Viiniä ei löydy listalta ja se pitäisi juoda pois ettei menisi hukkaan. Juon useimmiten vain juuri tuon rypäleen viinejä, joten totta helkkarissa halusin 97 vuoden huippusadon itävaltalaista rieslingiä, jonka nimeä en nyt tietysti muista.
Tarjoilija kantoi pöytään jättimäisen pullon. Varmaan melkein viiden litran. Ei ihme, että sitä oli hieman vaikeampi tyhjentää.
Tuo jättipullon valkoviini oli ehkä parasta koskaan juomaani. Olin aivan innoissani, hyvä kun pysyin tuolillani. Tarjoilija toi vielä toisenkin lasillisen.

Ruusujen jälkeen tulee kuitenkin aina vähän risuja.
Pääruuat oli hieman vaisuja. Todella yksinkertaisia. Maut – tai pikemminkin se yksi ja ainut maku oli kyllä hyvä, mutta kaiken kaikkiaan liian tylsää hintaansa nähden.

Pelkän palvelun ja alkuruokien takia voisin kyllä tosin tulla jo uudestaan.

Huomenna on taas pitkästä aikaa ravintola-ilta. Isolla ihanalla ystäväporukalla mennään syömään ja lasillisille jos muutamillekin. Tuntuu etten olisi nähnyt ketään ikuisuuksiin ja nyt olen ihan into piukeena täällä. (Miten outo sana).

Tags:
Print page
0 Likes