Viiden litran Riesling 29 tammi

Eräs päivä melko kauan aikaa sitten käytiin syömässä Laurin perheen kanssa Groteskissa. Groteski on minulle tuttu ennemminkin kesän ihanasta sisäpihaterassistaan – mikä on tosin aina aivan liian täynnä. Syönyt olen sisällä ehkä kerran joskus kaukaisuudessa, mutta varhaisdementoituneilla aivoillani tätä en ole kykenevä muistamaan.

Puhtaalta pöydältä siis lähdettiin ja alkupaloiksi siihen tuotiin silakkaa. En yleensä syö silakkaa, joten voin sanoa valehtelematta tämän olleen parasta syömääni. Olisin halunnut toisen lautasellisen.

Eniten minut teki iloiseksi kuitenkin viini.
Ennen pääruokaa pyysin tarjoilijalta toisen lasin aiemmin tilaamaani rieslingiä. Tarjoilija ehdotti että voisi tuoda minulle toissapäivänä avaamaansa vuoden 97 itävaltalaista rieslingiä samalla hinnalla. Viiniä ei löydy listalta ja se pitäisi juoda pois ettei menisi hukkaan. Juon useimmiten vain juuri tuon rypäleen viinejä, joten totta helkkarissa halusin 97 vuoden huippusadon itävaltalaista rieslingiä, jonka nimeä en nyt tietysti muista.
Tarjoilija kantoi pöytään jättimäisen pullon. Varmaan melkein viiden litran. Ei ihme, että sitä oli hieman vaikeampi tyhjentää.
Tuo jättipullon valkoviini oli ehkä parasta koskaan juomaani. Olin aivan innoissani, hyvä kun pysyin tuolillani. Tarjoilija toi vielä toisenkin lasillisen.

Ruusujen jälkeen tulee kuitenkin aina vähän risuja.
Pääruuat oli hieman vaisuja. Todella yksinkertaisia. Maut – tai pikemminkin se yksi ja ainut maku oli kyllä hyvä, mutta kaiken kaikkiaan liian tylsää hintaansa nähden.

Pelkän palvelun ja alkuruokien takia voisin kyllä tosin tulla jo uudestaan.

Huomenna on taas pitkästä aikaa ravintola-ilta. Isolla ihanalla ystäväporukalla mennään syömään ja lasillisille jos muutamillekin. Tuntuu etten olisi nähnyt ketään ikuisuuksiin ja nyt olen ihan into piukeena täällä. (Miten outo sana).