Jatketaan ruualla. On pakko jatkaa.
Käytiin Fafasissa syömässä. Siinä uudessa Pohjoisen Rautatiekadun Fafasissa.

Kävin joskus IsoRoban Fafasissa myös, mutta en niin kovin tykännyt. Paikka oli pieni, falafenini kuiva ja sormet niin kohmeessa pakkasesta, että haarukka ei pysynyt kädessä.

No, nyt ei tarvinnut haarukkaa, kun ei tuotu edes lautastakaan. Sain vain käsieni väliin muhkean pitakababin. Tarkalleen ottaen feta, korianteri-pitakababin ja se oli hurjan hyvää!

Rohmusin sitä niin antaumuksella ja iloisena, että hymy ja pitakebabin kastike ulottui korviin asti. Sotkin kuin pieni porsas, mutta se ei haitannut.

Maistoin myös Laurin tavallista Fafas kababia ja melkein sanoisin sen olleen vielä parempaa.
Omani oli kyllä ihanan raikas, mutta Laurin todella, todella maukas. Ainut miinus minun pitassani oli fetan runsaus, vaikka fetaa suuresti rakastava ihminen olenkin. Itse kababin luulin taas olevan kebabia ja ihmettelin sen lihapullamaista ulkomuotoa, mutta mitä minä niistä tiedän. Tiedän vain sen että ensi kerralla on pakko ottaa se tavallinen pitakabab, tai ehkä uskaltaudun uudestaan falafelien kimppuun. Paikkahan nimittäin on kuuluisa juuri tuoreista raaka-aineista valmistetuista,
suomen parhaista falafeleistaan.

Uudestaan tulen joka tapauksessa.

Onko teillä muita hyviä, tuoreita raaka-aineita käyttäviä, erilaisia ”pikaruokala” ehdotuksia Helsingistä?

Huh, vapusta selvitty. Oli todella hauskaa, mutta pakko myöntää, että hieman voimia vievää puuhaa.
Piti sitten koko eilinen päivä pyhittää vaan sohvalla istumiselle, ruualle ja telkkarin katselulle.

Olen tuijotellut itse asiassa koko viikon Australian MasterChefiä. Tällä kertaa Junior versiota ja voihan vatkain mitä ruokia ne tekevät! Siis 9-12 -vuotiaat. Ihan käsittämätöntä. Sitä tule ihan sellainen olo, että hyvä kun niiden rinnalla osaa hiekkakakun tehdä ja senkin onnistuminen on arpapeliä.

No, ei saa olla katkera, vaan pitää matkia! Yhdessä jaksossa yksi lempparityttöni teki lohta, mikä näytti suhteellisen helpolta minullekin, joten lähdin rakentamaan annosta sen ympärille. Minusta siitä tuli tosi hyvää!

Resepti 2 henkilölle:

n.400g lohta

Marinadi:
4rkl punaviinietikkaa
4tl soijaa
4tl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi pursutettuna
3½ tl sokeria
rouhittua mustapippuria

Fenkolisalaatti:
1 fenkoli
puolikkaan appelsiinin mehu
2dl herneenversoja
n. 100g baby pinaattia
kourallinen kirsikkatomaatteja
suolaa, pippuria
2rkl oliiviöljyä
4 rkl pinjansiemeniä

Esilämmitä uuni 200 asteeseen.
-Sekoita marinadin ainekset keskenään kulhossa ja laita lohen palat hetkeksi marinoitumaan sinne.
-Kuumenna pannussa 2 rkl öljyä ja nosta lohet marinadista pannulle. Kypsennä n. minuutti kummaltakin puolen (ensin nahkapuoli).

-Nosta lohet foliopalojen päälle ja tee niistä nyytit. Kaada marinadi nyyttiin ja sulje se. Aseta foliot uunivuokaan ja uunin keskitasolle n. 7-12min riippuen kuinka kypsäksi lohen haluat.

Lohen seuraksi tein jälleen lämmintä fenkolisalaattia, mutta lisäsin siihen pinaattia ja tomaattia.
Pese fenkoli, puolita se ja leikkaa kova kanto pois.
Leikkaa fenkolista ohuita siivuja ja lämmitä niitä pehmeiksi öljytyllä pannulla (ei liian kuumalla).
-Lisää appelsiininmehu ja tomaatit. Anna tomaattien kypsyä hetki ja lisää suola, pippuri, pinaatti, herneenversot ja pinjansiemenet.
-Kypsennä kunnes pinaatti kutistuu ja herneenversot pehmenevät. Lisää halutessasi lisää appelsiinimehua.

Nosta fenkolisalaatti lautaselle ja asettele lohi sen päälle. Kaada kastike folionyytistä pieneen kippoon tai mukaan lautaselle.

Laitoin Laurille mukaan vielä perunoita, koska se ei tyydy pelkkään salaattiin sitten millään. Löysin sille sydänperunan! Päiväni paras hetki oli ehdottomasti löytää sydänperuna.

Eilen oli spagettipäivä. Se tarkoittaa edelleen sitä, että Lauri syö spagettia ja jauhelihakastiketta, ja minä tunkaisen jauhelihan lautaselle sen seuraksi mitä nyt jääkaapista sattuu löytymään.
En oikein pidä spagetista.

Eilen annokseni pelasti parsa. Parsasta minä pidän oikein paljon. Parsasta ja voista.
Lisäksi oli vielä uusia perunoita, ja joitakin salaatinjämiä; rucolaa ym. Fetaa pitää myös tunkea kaikkeen.
Söin kaksi lautasellista vaikka olin jo ensimmäisen jälkeen melko kylläinen. Piti vain ottaa uusintakierros, koska löysin fetan jääkaapistamme vasta ensimmäisen lautasen tyhjennettyä.

Tänään parsat loppuivat ja jouduin syömään jauhelihat spagetin kanssa. Ei se mitään, söin lohdutukseksi paljon karkkia. Minulla on kauhea makeanhimokausi nyt! Välillä en syö ollenkaan karkkia ja välillä joka päivä. Miksiköhän se menee niin?

Eikö ole mielenkiintoista.

Tags: