Elefantteja 11 tammi 2013
Ennen Tsitsikammasta Jeffreys Bayhin lähtöämme kävimme katsomassa norsuja. Minä sain kävellä yhden kanssa metsässäkin. Oivoi se oli mielenkiintoista kun norsun tonnin painava kärsä oli kädessäsi, pelkäsin kokoajan että se talloo jaloilleni ja yritin siinä samalla hyppiä vielä polulla lojuvien jättimäisten lantakasojen yli. Olin aivan surkea siinä.
Koko norsuhommeli maksoi n.40 euroa ja periaatteessa sisälsi pienen talutushetken, hieman silittämistä, syöttämistä ja norsuluennon. En ehkä menisi uudestaan, niin kuin esim. apinametsään vaikka heti, mutta olihan se hieno kokemus.
Norsukiertueen loputtua opas ohjasi meidät sohvalle ja laittoi dvd:n pyörimään. Ajattelin että no nyt sieltä tulee tähän päälle vielä joku luontodokumenttikin, mutta ei. Se olikin video meistä norsujen kanssa. Joku oli onnistunut kuvaamaan jostain pusikosta salaa koko touhun ja voin vain kertoa että kun meikäläinen välähti ruutuun yrittäen taluttaa sitä norsuparkaa niin koko sohvallinen kansaa repesi nauramaan. Se oli lievästi sanottuna erittäin mielenkiintoisen näköistä.
Olen tässä nyt pari päivää saanutkin nähdä demonstraatioita kävelystäni ja uuden lempinimenkin; Julia vanha norsuntaluttaja.
Opas oli kertonut meille, että norsut tuntevat maan väreilystä milloin alkaa satamaan vettä ja silloin ne nostavat kärsänsä ylös ja lähtevät marssimaan poispäin sateesta. Juuri ennen kuin poistuimme paikalta opas huusi meille että katsokaa, kohta alkaa satamaan ja osoitti norsuja, jotka kaikki kärsä ylhäällä marssivat yhteen suuntaan. Viiden minuutin päästä satoi vettä.
