Lomamme viimeisen päivän aamu ei ollut usvainen ja harmaa, vaan outo.
Heräilin muutamaa tuntia ennen kuin meidän piti lähteä lentokentälle ja huomasin että uima-allas oli tyhjä.

 

Minne se kaikki vesi oli kadonnut yön aikana ja miksi?
Olimme edellisenä iltana päättäneet juoda pullon viiniä viimeisen iltamme kunniaksi, mutta saatoimme ehkä päätyä juomaan muutaman pullon enemmän ja saatoin ehkä yllyttää kaikkia hyppäämään altaaseen keskellä yötä vaatteet päällä, mutta ei kai nyt muutamasta harmittomasta keskiyön hypystä kokonainen allas tyhjene.

 

Valitettavasti ei ollut aikaa jäädä leikkimään Sherlockia, joten painelin vain hämilläni suihkuun ja pakkaamaan viimeiset tavarani.
Kun olimme saaneet laukkumme tungettua Saaran autoon ja olimme peruuttamassa autotallista ulos huomasimme, että auton renkaat eivät käännyt. Eikä rattikaan. Auto kyllä liikkui, mutta vain eteen ja taaksepäin.

 

Siinä me hetken sitten kiikuimme autossa edestakaisin, kuin odottaen että taikaiskusta se alkaisikin toimia normaalisti. No, ei alkanut. Ohjaustehostin oli mystisesti pimahtanut varmaan samaan aikaan kun allaskin oli päättänyt tyhjentyä, joten ei siinä muuta kuin taksia soittamaan ja sitten seuraavaksi päätti pimahtaa Saaran puhelin. Yritimme soittaa taksikeskukseen minun puhelimestani, mutta jostain syystä puhelu ei mennyt läpi vaikka kuinka yritimme. Lopulta soitimme Ryanille jonnekin sinne kaivoksiin, että voitko soittaa meille taksin kiitos. Ryan soitti hetken päästä takaisin ja kertoi että Taksi tulee 30min päästä. Jep, puolituntia vielä kaiken sen menetetyn ajan päälle, mitä olimme säätäneet auton kanssa. Olin tässä vaiheessa aivan varma että myöhästymme koneesta.

 

Ehdimme kuitenkin, juuri ja juuri. Ja istuessani siihen koneen penkille tajusin että en ollut syönyt mitään koko päivänä. Olin väsynyt, nälkäinen ja hyvin hämmentynyt, mutta mietin kuitenkin vain, että olipas mahtavat pari viikkoa ja nyt voin lähteä hyvillä mielin kotiin.

 

Tässä vielä sekalaisesti kuvia näiltä parilta viikolta. Seuraavassa postauksessa jo sitten kotimaisemissa. Näihin Kapkaupungin maisemiin palataan joskus taas, ehkä ensi talvena.

 

 

Eilen oli hirmuinen myrsky. Ikkunat helisi ja tuntui kun koko talo voisi lentää mäeltä alas.

 

Se oli ihanaa.
Laitettiin takka päälle, kokattiin vuohenjuustokanaa ja katsottiin elokuvia. Typeriä ihan hassuja elokuvia. Sellaisia, että et tiedä pitäisikö huutonauraa vai vaan kurtistaa kulmiaan. Päätettiin nauraa.

 

Paistettiin myös lettuja. Tai minä paistoin ja aivan surkein tuloksin. Syytän näiden jauhoja. En yhtään tiedä olivatko ne sopivia, mutta letuista tuli vain palanutta taikinaa. Söimme ne silti.

 

En usko että kukaan haluaisi nähdä kuvia niistä, joten tässä on kuvia sekalaisesti viime viikolta.

 

 

Ollaan käyty mm. viinitiloilla ja merimaailmassa. Lauantaina oltiin siellä festareillakin – oli ihan mahtavaa! Kuvia minulla ei tietysti ole oikein mistään niistä. Välillä on liian kivaa ja kameran unohtaa laukun pohjaan.

 

Pahoitteluni myös etten ole ehtinyt vastailla kommentteihinne melkein ollenkaan. Lupaan pian palata normaaliin bloggaaja rytmiini ja vastailla taas jokaiseen <3