Tultiin juuri Saaran kanssa kaupungilta. Pyörittiin siellä ihan pökerryksissä kun oli niin tajuttoman kuuma. Molemmilta vaan hiki valui ja vaatteet tuntui niin nihkeiltä. Ei paljoa huvittanut siis sovituskoppirumba.

Mutta, kenkiä ostaessa ei tarvitse riisuutua ja katsokaa mitä löysin!

LongStreetillä oli pieni putiikki nimeltään Journey ja siellä keikkui näyteikkunassa kuulkaas maailman suloisimmat Jeffrey Campbellin foxyt.
Minulle käy aina niin että näen ihanat JC:T ja niitä on enää yksi pari jäljellä ja juuri minun kokoani. Taas sama kaava toistui. Ollaan siis selvästi tarkoitettu yhteen.
Sovitin kenkiä ja sanoin myyjälle ”these are perfect”. Myyjä kertoi että mallin nimi itseasiassa on perfect.
No, tämä oli täydellinen ostos.

Olen joskus kertonut kapinoivani baaripukeutumista vastaan. Makkarankuorimekot ja kirjekuorilaukut vs. farkut ja toppi. Jälkimmäinen voittaa aina.

Eräs jo kauan sitten mennyt lauantai olin kuitenkin rohkea. Oli pikkujoulut ja oli pikkumustaa. Huomasin, että pystyn siihen jos koristelen mekosta omannäköiseni. Oli kauluskorua olkapäässä, niittejä kengissä ja farkkuliivikin vielä päällä. Kuulostaa oudolta sekasotkulta, mutta ainakin viihdyin. Siitä lähtien tuo Mangon pikkumusta on ollut lempimekkoni.