Posted at 16:34h
in
Uncategorized
by julia
Tiedättehän minun mielikuvitukseni?
Koin tänään hämmentäviä hetkiä autoni luokse kävellessä. Kadulle parkkeeratun auton alla pyllisteli kaksi poliisia! Toinen oli miltei mahalleen maassa, toinen kontalleen siinä vieressä. Molemmilla fikkarit kädessä ja tuima tuijotus autoni pohjassa.
Jähmetyin saman tien siihen paikkaan ja hurjat kuvitelmat vilisivät päässäni. Pitäisikö piiloutua? Olenko tehnyt jotain väärää, ajanut tietämättäni jonkun yli ja koko juttu on jäänyt jonnekin nauhalle ja nyt ne tutkivat autostani rikosjälkiä!
Kerättyäni rohkeuteni (ja järkeni rippeet) hiivin varovasti poliisien taakse ja kysyin pelokkaana, että mitä te teette autoni alla?
”siellä on kissa” ne sanoi.
Voi ei, olen sittenkin ajanut kissan päälle!
Kissamurhaaja! Olin jo lähes valmis ojentamaan käteni rautoihin ja hyväksymään kohtaloni viattoman eläimen yliajajana, kunnes kuulin kuinka kissa maukui ja poliisit jatkoivat kertomalla että se piileskelee tuolla autosi pakoputken päällä. Se oli ihan pieni pentu ja kovin peloissaan raukka. Seuraavaksi autoni vieressä kadulla ohikulkijoiden ihmeteltävänä pyllistelikin minä, poikaystäväni, kaksi poliisia ja yhteisvoimin koitimme saada kissaa jostain autoni pohjasta pois houkuteltua.
Siellä se vaan maukui ja minä mietin itsekseni että tämä on ihan hullujen hommaa. Tämä ei nimittäin ollut ainoa kissaongelmamme lähiaikoina.
Muutamia viikkoja sitten hämmennyin paljon pahemmin, kun avasin oven pimeään rappukäytävään ja näin pimeydessä minua tuijottavan kaksi punaista silmää! Olin saada pahemman luokan halvauksen, mutta onneksi ennen sitä ehdin painaa valokatkaisijaa ja nähdä silmien kuuluvan jonkun demonin sijaan (ihan hyvin rapussamme voisi olla demoni!) kissalle.
Kaunis Ragdoll, jonka silmät olivat kyllä sittenkin siniset. Se maukui ja yritti livahtaa asuntoomme sisälle. Koin hetkellisen hämmennyshetken, kunnes tajusin lähteä pimputtelemaan muiden kerroksessamme asuvien ovikelloja kysyäkseni oliko kissa heidän. Kukaan ei tietenkään vain ollut kotona.
Ajattelin lähteä kyselemään alakerrasta, mutta kissa ei suostunut tulemaan mukaani. Se halusi istua vain meidän ovemme edessä ja maukua. Lopulta sain houkuteltua sen hissiin, mutta kun avasin oven, niin tämä kissa pinkaisee rappuset ylös ja minnekäs muuallekaan kuin meidän ovemme eteen!
Et asu siellä! Kerroin sille monesti, mutta se vain tuijotti minua kauniilla silmillään.
Kun alakerrassakaan kukaan ei avannut oveaan ja kissa maukui edelleen meidän ovemme edessä olin jo aivan epätoivon partaalla ja todella myöhässä menoistani.
Lopulta naapurimme tuli rappuun ja lupasi onnekseni jatkaa omistajan etsimistä ja päästi minut rientämään menoihini.
Sain myöhemmin kuulla, että kissa löysi lopulta onnellisesti omaan kotiinsa.
Ja niin! Se tämänpäiväinen pentukin saatiin lopulta poliisien hoivaan. Sen lopullista kohtaloa en tiedä, mutta voi lujan kiitos se oli ainakin parempi, kuin se jos poliisit eivät olisi olleet siinä ja minä olisin mennyt ja käynnistänyt autoni!
Mekko // Bershka
Farkkutakki // Only
Sandaalit // Zara
Laukku // Marc Jacobs
Aurinkolasit // MiuMiu
Sormus // YSL
